Luin iltasanomien sivuilta ensin sen tarinan Jamista, joka oli jouluaattona lähtenyt tarpomaan äitinsä luokse ilman tärkeitä lääkkeitä, eikä koskaan päässyt perille.
Tuli jotenkin tosi surullinen olo, vaikkei itseä asia kosketa ollenkaan. Itkettää sen lapsen puolesta, ja itkettää sen siskon ja äidin puolesta.
En jotenkin koskaan ole tullut sinuiksi kuoleman kanssa.
Ahdistaa taas.
x_x
Tuli jotenkin tosi surullinen olo, vaikkei itseä asia kosketa ollenkaan. Itkettää sen lapsen puolesta, ja itkettää sen siskon ja äidin puolesta.
En jotenkin koskaan ole tullut sinuiksi kuoleman kanssa.
Ahdistaa taas.
x_x