F
Fleur de la Cour
Vieras
..pahemmin kehuttu mistään asiasta kun olin pieni ja nuori. Muistan kuinka olin serkuksista se ihan keskimmäinen, en iso enkä pieni ja mummu aina muisti sanoa miten isot osaa ja miten pienet on suloisia, just. Perheessäni olin se esikoinen jonka aina piti ja täytyi. Ei saanut olla kiukkuinen eikä väsynyt eikä laiska, koska oli isoin, mutta koska en itse olisi sitä halunnut olla niin muistan enemmän saaneeni kritiikkiä kuin kiitosta. Parisuhteessani sitten olenkin vasta melkoisessa ilmiössä ollut mukana, anoppini inhoaa minua ja mieheni on valitettavasti tuon kummallisen ihmisen kasvattama joten hänen käsityksensä hellyyden ja kunnioituksen osoittamisesta on vähintäänkin hillitty. Mitähän sitä tekis että joskus mainittais?