Tuli räjähdeltyä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :'''(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:'''(

Vieras
Aivan kauhea päivä takana. Olen kolmen lapsen totaaliyh, eikä tukiverkkoa ole ollenkaan. Esikoinen on eskarissa, nuorin alle vuoden. Flunssat ovat valvottaneet kaikkia lapsia ja kuopus heräilee vähintään 3 kertaa joka ikinen yö. Olen hyvin väsynyt ja kamalan synkät, märät kelit verottavat entisestään jaksamista.

Tänään tuli huudettua lapsille, kun on tärkeitä tavaroita hukassa ja kun vaan olen niin loppu. Järkyttävän paha mieli ja huono omatunto.

Olen yrittänyt hakea apua, mutta mistään en mitään saa.
 
Sellast sattuu! Syötkö vitamiineja- jos et niin kipin kapin ostoksille. tuo flunssa kausi kesti meilläkin melkein 2 kuukautta...jokainen vuorollaan kipeä.
kai sulla ny kavereita on?ja lapsilla kummit? kyllä joku varmasti auttaa kun sitä pyytää.
jaksamisia!
 
kai niiden nyt neuvolassa pitäis sua auttaa,,niitähän on vapaaehtoisia, jotka tulee kotiin auttamaan. Vai asutko jossain syrjäseudulla..sitten en tiedä mikä auttais. Jaksamista kuitenkin sinulle
 
Neuvolassa eivät osanneet auttaa. Tukiryhmiin en pääse, koska en voi ottaa lapsia mukaan eikä täällä ole lapsiparkkeja. Asumme ihan maalla, jonne en hoitajaakaan ole mistään löytänyt.
 
:hug:

Ootko perheneuvolan kautta yrittäny apua hakea? Sossu? Just apua kotiin, helpottamaan elämää.

Sairastelut on rankkoja. Meillä lapset isompia mutta kyllä se on vetäny mehut itse kustakin kun 3kk on suunillee kokoajan ollu joku kipeenä :/
 
Olen yrittänyt vitamiineja syödä,mutta syömiset muuten ovat kyllä aika huningolla.

Kaverit jäivät, kun minä perheydyin. He jäivät elämään pääkaupunkiseudulle kiireistä lapsettomien elämää. Lisäksi eksä halusi minun omistautuvan perheelle ja mustasukkaisena vaati myös kaverisuhteiden viilennyttämistä. Ihan yksin olen.
 
Olen harkinnut muuttoa kyllä, mutta tämä koti ja maaseudun rauha ovat olleet ainoat pysyvät ja kauniit asiat elämässämme, jotenkin ainoa kiinnekohta menetyksissä. Mutta yksinäistähän täällä on.
 
Jos koittaisit lämmitellä väleä vanhoihin kavereihin. Pyydä anteeksi ja selitä tilanne, luulisin että ainakin joku haluaisi olla avuksi. Ja vaikka ei välttämättä voisi konkreettisesti tulla sinua auttamaan, olisi sentään ystävä jolle purkaa tuntojaan.

Myös uusia ystäviä voi koittaa etsiä, vaikka se kavereiden tekeminen voi tosiaan olla vaikeaa. Etsi vaikka kirje- tai mailikavereita jos ei muuta. Käy lasten kanssa jossain kerhossa tai puistossa missä tapaatte muita ihmisiä?
 
Olen ollut hyvin avoin ja vilpitön ystävilleni. Heille vain lapsiperhe-elämä on melko vierasta ja koen myös heiltä asennetta "kyllä lapsista on selvittävä, kun on niitä hommannut". Syyllistän myös itse itseäni rankasti siitä, että "valitsin" väärän miehen ja epäonnistuin perheyrityksessäni surkeasti. Häpeän ja on vaikeaa luoda uusiakaan kontakteja, kun inhoan itseäni.
 
älä häpeä. minä rähjään vanhemmalle lapselleni välillä väsyneenä turhasta, vaikka minulla on mies ja vaikka on vain 2lasta(syyllisyys kalvaa silti joka päivä kun tulee jostain ärhästyä. vauva 1v 2kk heräilee öisin usein, nukkunut ehkä 3yötä heräämättä koko aikana. isompi ei oo helppo tapaus ei todellakaan, jatkuvasti saa tehdä normaalia enemmän töitä sen kanssa että arki sujuisi edes välttävästi hänen käytöksen puolelta).

mistäpäin olet?
 
Vauva heräsi,jo toista kertaa laitettuani hänet nukkumaan.Nuha varmaan vaivaa.Olen aivan uupunut ja jos yöstä tulee näin rikkonainen, varmaan hajoan huomenna.

Kiitos kaikille kommenteista kuitenkin. Edes hetkinen ei ihan niin yksinäisenä.
 

Yhteistyössä