Tulevat yksinhuoltajat...

Onkohan meitä tulevia yksinhuoltajia paljonkin?? Voisin kuvitella etten ole itse ainokainen

Itse odottelen esikoistani, ja olisi tosi mukava vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa. Vaikka elämä hymyilee, tunnen välillä itseni melko yksinäiseksi ja olisi mukava kuulla miten muilla menee ja saada kenties uusia ystäviäkin!

Itse tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta, ja jouduin pohtimaan pitkään pidänkö tulevan lapsen. En kuitenkaan keksinyt yhtään syytä miksi en pitäisi

Toki myös jo pienokaisen saaneiden yksinhuoltajien kokemukset ovat tervetulleita!

 

en ole tuleva,vaan oleva =) 7-pojan äiti.

 

Tulin raskaaksi lyhyestä suhteesta joka loppui ennenkuin sain raskaudesta tietää. Mielessä ei edes käynyt abortti vaikka raskaus ei suunniteltu ollutkaan, lapsi kyllä oli toivottu mutta olisihan se mies ollut mukava löytää sitä ennen. Nyt kävi näin ja olen tilanteeseen erittäin tyytyväinen. Lapsen isään en juurikaan ole ollut tekemisissä tai tiedä mitä hän asian suhteen jatkossa haluaa tehdä. Laskettu aika on maaliskuussa.

Onyxia@city.fi

 

Iloitse tulevasta lapsesta. Ja ilo kyllä kasvaa kun se lapsi on siinä.

 

Meillä pienokaisen pitäisi syntyä helmikuussa. Olen miettinyt mitenkähän käy loppuvaiheessa raskautta, kuinkahan luonnistuu koiran ulkoiluttaminen ison masun kanssa. Onneksi on sukulaisia ja tuttavia, joiden tiedän auttavan koiruuden kanssa jos vaan tarvis tulee. Sitä ei tiennyt keväällä koiraa hankkiessa miten tulisi kesän päälle käymään. Siispä koiralla on kokoa siihen malliin että sitä ei ihan pikkunassikat käytäkään ulkoilemassa
Olen päättänyt hankkia kaikki tarvittavan jo hyvissä ajoin etukäteen, vaunut, vaatteet, sitterit yms. Jos neiti päättääkin putkahtaa maailmaan etuajassa, niin eipähän tule paniikkia kun ei olekaan sitä kaveria jolle voi sanoa jotta menet nyt kauppaan ja hankit...

Mitenkäs muilla?? Tuntuu kummalliselle kun ei ole ikinä osannut oikein pyytää muilta apua, niin nyt tietää että kohta sitä on PAKKO... Vaikka kuinka yrittäisi tehdä kaikki etukäteen ja järjestellä asioita valmiiksi, niin siltikään ihanihan yksin ei pärjää.

 

Olen tällä hetkellä 7-vuotiaan tytön yh ja helmikuussa maha-asukin pitäisi syntyä. Erosin tytön isästä muutama vuosi sitten, yhteisestä päätöksestä. Maha-asukin isän kanssa seurusteltiin vajaa vuosi ja kun vauva ilmoitti tulostaan isä laittoi ehdot, joko hän tai vauva! Ehkäisyä käytettiin joskus... olin kertonut vauvakuumeesta yms ja oletin tietenkin hänen olevan myös valmis, koska ei "stressannut" ehkäisystä. Nyt aika rankkaa, mutta valintani olen tehnyt.

 

Miten aiot pärjätä pienen vauvan ja ison koiran kanssa? Siis uskallatko pitää koiraa??

Apua varmasti tarvit ja ihan hyvä on välillä levätä tunti pari vauvanhoidosta (kuntosalilla, kaupoissa yms.). Mutta kyllä se pieni on se voimaa antava, vaikka ei ehkä ihan ekoina kuukausina siltä aina tuntuisikaan.

Fiksua hankkia kaikki valmiiksi. Ota myös korviketta ja pulloja (esim. AVENT hyvä) koska ei sitä etukäteen tiedä siitä imetyksen onnistumisesta, yrityksistä huolimatta.

Tarha-asiat mm. kurjempia, voi tulla pitkiä päiviä kun et voi sumplia viemisiä ja hakuja toisen kanssa.

Mutta se pieni on ihana ja se mies siinä menettää.

 

Täällä kirjoittaa tuleva 4.n lapsen YH-äippä. Olo ei ole tällä hetkellä mikään helpoin mahdollinen, kun reilu viikko sitten kuulin rakkaalta aviopuolisoltani, että hän lähtee suhteesta PISTE! Vaikeuksia on ollut mutta niistä ollaan selvitty. Tämä tilanne tuli niin yllättäin ettei meinaa millään tajuta sen olevan todellisuutta. Mutta sitä se nyt on.Meillä on oma talo maalla, joka nyt on myynnissä. Muutan lapsosten kanssa kaupunkiin, onneksi löytyi mukava asunto. Itketty ja valvottu on niin että tuntuu että silmät putoavat kohta päästä. Talo näyttäisi menevän pian alta. Kaikki käytännön järjestelyt pitäisi hoitaa, mies ei niistä ole ennenkään ottanut vastuuta ja turha sitä on nytkään odottaa. Onneksi on rakastava suku ja ystävät tukemassa. Ja onneksi on nuo lapset. ilman heidän olemassaoloaan ja rakkauttaan tuskin jaksaisin.... :'( :'(

 

Tuleva yh aiti. Laskettu aika kesakuussa. Mina olen tilanteeseeni tyytvainen ja innolla odotan, vaikka lapsen isa ei kuvioissa mukana enaa olekkaan. Yksinaiseksihan tama aika tuppaa aina valista kaymaan, kun suurin osa kavereista jouksee, joko bileilemassa tai sitten kuhertelee omien kultiensa kanssa. Hyvaa uuden vuoden jatkoa teille kaikille!

 

Olen alkanut sopeutua siihen että ihan yksikseni tästä selvitään.. Toki koko perhe ja ystävät apuna. Nyt pääsen muuttamaan ja rakentamaan omaa kotia minulle ja tulokkaalle, ja täytyy sanoa että tuntuu aika hyvältä. Helpompikin kun ei tarvitse keskittyä turhanpäiväiseen säätämiseen enää tai joutua kokemaan turhia pettymyksiä miehen takia. Vauva tulee sitten saamaan niin 100% huomion ja miehen mallia monista ystävämiehistä. Helsingistä päin ajattelin tutkia jos löytyisi jotain yksinhuoltajille ja odottajille suunnattua toimintaa. Olis meinaan älyttömän kiva juttu, mutta saapa nähdä löydänkö.

 

Hienoa että asiat on lähtenyt rullaamaan Itselläni siis tämä kuopus joka on jo kohta 3v on isätön papereitten mukaan kun en ole halunnut sitä ainakaan vielä selvittää. Pitkä juttu mutta yv:llä voin kertoa lisää jos kiinnostaa!

 

Olis tosi kiva kuulla tarkemmin kun itsellä on edessä se isäselvityssäätö.. ja sekään ei kyllä mahdollisesti mene ihan perinteisen kaavan mukaan. Olis kiva keskustella siitä ihmisen kanssa jolla saattaa olla samantapainen tilanne. Pistäppä viestiä.

 

Heissan,

Mä oon myös tuleva 31v. yh PK-seudulta. Me vaavin isän kanssa seukataan ja asutaan toistaiseksi eri osoitteissa muutamasta eri syystä, joita en nyt tässä lähde ruotimaan. Lapsen olen toki saattanut alkuunsa tarkoituksella ja pitkällä yrityksellä, takana on myös keskenmeno, joka oli tosi rankka. Iloitsen suuresti tästä mahdollisuudesta omaan vaaviin ja toivon myös suurempaa perhettä jopa saman katon alle=). Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.=)

Vertaistukea yksin odottajille saa ainakin Tuikkeesta, joka on yksinodottavien ryhmä. Olen itsekin käynyt siellä. Sieltä löytyy mukavia ihmisiä, joilla on kaikilla oma tarinansa taustalla. Arvosteluilla ei ole sijaa vaan kaikki yksinodottajat hyväksytään mukaan omana itsenään. Tietoa saa:
http://voimakirja.vuodatus.net/page/TUIKE

Vinkki: Myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistysten perhekahvilat ovat mukava paikka tavata oman alueen mammoja! (järjestävät myös muskareita, kuviskerhoja ja vuokraavat mm. turvaistuimia edullisesti) www.mll.fi

Jos kiinnostaa yh keskustelut niin myös helistimestä löytyy Sinkkuäidit-palsta, jossa ruoditaan näitä tunnustamis- ja elatusmaksuasioita.
http://www.helistin.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=27597

Kanelityttö ja Pikku Ruu 25+3

 

Täällä myös mahdollisesti tuleva yh-äiti. LA on kesäkuussa, että sitä tässä kovasti odottelen. Itse tulin myös raskaaksi ehkäisyistä huolimatta.
Lasta odotan yksin, kun lapsen isäselvittely on sitten lapsen syntymän jälkeen...Sen jälkeen selviää jäänkö "pysyvästi" yh:ksi.

Toisen ehdokkaan kanssa on keskusteltu, että jos lapsi on hänen, niin yritämme seurustelua uudelleen (vuosi seurustelua on takana) ja jos se on taas tämän hetken ihastuksen, niin...sitten en tiedä. :/ ...sen näkee sitten.

Raskausaika on ollut mulla oikeastaan helppo, et ei tässä yksinodottamisessa mitää kamaluuksia ole....tosin sitä toisen ihmisen läheisyyttä ja tukea välillä olisi kiva saada. ...mutta...tilanteeni on mikä on...

 

Täälläkin on yksi mahdollisesti tuleva yh. Mies on alkanut empimään suhteemme jatkuvuutta Isä hän lapselleen tietty meinaa olla, mutta yksin kuitenkin huolehdin vauva arjesta yms. La ois heinäkuussa. Huolettaa vähän tulevaisuus, mutta oon aatellu selvitä. Ei oo lapsen vika, jos isä on noin törppö ja alkaa ajatella asioita vasta sitten, kun vahinko on jo tapahtunut...

 

Täällä vajaan pari vuotta ollut yh, tyttö on reilun 4 vuoden ikäinen ja itsellä ikää 25v. Kaipais seuraa itselleen ja tytölleen. Onhan se aika rankkaa käsitellä eroa ja samalla huolehtia tytöstä. Mutta tässä sitä vain porskutellaan etiäppäin Voimia! yv:tä voi laittaa..

 

moi!
täällä yksinodottaja 12+3 viikol..isä sanoi kolme päivää sitten ettei haluakaan lasta ja yhdessä niin 'tehtiin' ja toivottiin..

 

Moi vaan, mulla on 3-vuotiaat kaksoset ja 6kk vauva. Ero on tulossa, takana on 3v avioliittoa ja 10v yhdessäoloa. Olemme olleet reilun kk:n asumuserossa ja miehen tuntemukset ei oo siitä muuttuneet; hän ei rakasta minua enää. Olo on ollut tosi ahdistunut ja masentunut, mulla todettiinkin lievä masennus. Välillä osaan ajatella selkeästi että nyt on haettava asuntoa, selvitettävä tukiasioita jne, välillä taas masentaa niin rankasti. Sitä on ihan varma että en tule koskaan enää löytämään ketään. :'( Toisaalta taas on vapaa ja onnellinen olo siitä että vihdoin saa olla oma itsensä. Todella ristiriitaiset tunnelmat. Rakastan miestäni edelleen mutta en tietenkään halua jatkaa sellaisessa suhteessa missä minua ei rakasteta. Ja toisaalta taas sydäntä raastaa kun lapsiltani hajoaa perhe... Olisi ihanaa löytää juttukavereita tai tästä lähiseudulta (Pirkanmaa) kavereita muutenkin jotka kenties on samanlaisessa elämäntilanteessa tai ovat sellaisessa joskus olleet. Olisi kiva kuulla miten muut on tällaisesta selvinneet ja menneet eteenpäin, miten se elämä siitä lähti yh:na sujumaan. Jos se loisi vähän toivoa tähän omaan tilanteeseen. Vaikka olen puhunut tästä paljon muutaman kaverini, äitini ja siskojeni kanssa, välillä on silti niiiiiin yksinäinen olo ja tuntuu että miten jaksan eteenpäin... Lapset onneksi antaa voimaa ja tuovat iloa niin paljon elämääni, heidän takiaan ja heidän kanssaan jaksan.

 

Täällä myös oleva ja tuleva yh-äippä. Lasteni isästä erosin vuosien soutamisen ja huopaamisen jälkeen loppuvuodesta. Tällä hetkellä vanhin 16-vuotias ja nuorin 1,5 vuotta. Jokin aika sitten tielle osui ihminen ja suhde oli ja meni. Oltiin jo sovittu, että jatketaan vaan kavereina ja eräänä päivänä tajusin olevani raskaana. :ashamed: Ensi ajatus oli, että mulle ei voi käydä näin. Kaveria ensin vaan nauratti tilanne, mutta nyt on alkanut hymy hyytyä. Painostus aborttiin on melkoinen. Itselle tuo ei vaan tunnu oikealta ja nukuin yöni hyvin, kun hoksasin, että eihän tätä ole pakko keskeyttää. Parhaimmat ystäväni tietävät tilanteesta ja ovat luvanneet tukea, oli päätökseni mikä tahansa.

Uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa, mutta tämä tarkoitus on vielä hakusessa. Toisaalta myös luotan, että asioilla on tapana järjestyä. Ongelmana myös se, että asun pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tietävät toisensa ja ainakin tietävät toistensa asiat. Muuttokaan ei oikein tule kysymykseen, kun isommilla lapsilla on täällä koulut ja kaverit. Vaikea tilanne, mutta kyllähän tästä selvitään. Ainakin nyt ajattelen, etten meinaa vaatia tuolta tulevalta isältä mitään eikä hänen nimensä tule missään esille. Saa kyllä tavata lasta, mikäli haluaa, mutta hieman vastuuttomalta tuntuu.

Näin se elämä heittelee...

 

Yksin Odottavien/Yksin lasta odottaneiden Tuike-ryhmä toimii myös Tampereella. Kokoonnutaan joka kuun ekana keskiviikkona klo 16 Vertaistukikeskuksella. Ja lisää voipi kysellä toiminnasta sähköpostitse tuiketre@luukku.com

 

Yksin Odottavien/Yksin lasta odottaneiden Tuike-ryhmä toimii myös Tampereella. Kokoonnutaan joka kuun ekana keskiviikkona klo 16 Vertaistukikeskuksella. Ja lisää voipi kysellä toiminnasta sähköpostitse tuiketre@luukku.com

Onkohan porissa tämmöistä!? Olen siis kuopuksen kanssa ollut alusta astin yksin?

 

No nyt se on sitte varmaa että saan tän lapsen yksin :| Mies muutti toisen naisen luo täältä miun luota suoraan ja sellasta...
Pakko vaan yrittää olla sen kanssa jonkinlaisissa väleissä, kun haluaa niin osallistua silti lapsen elämään.. Huoh.. kaikkeen sitä joutuukin, mut ei auta ku mennä eteenpäin vain..

-anzzu rv 25+

 

Täällä tuleva yksinhuoltaja... jätän avomieheni heti, kun se on selvinpäin... olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Tietenkin ihana ehjä perhe oli toivomuksissa, mutta aina ei voi voittaa. Asun Helsingissä ja olen 22v. rv.9+2. Tuleva yksinhuoltajuus ei pelota ja mulla on hyvä tukiverkosto ja uskon, että tulee rankkaa mutta antoisaa elämää sen tulevan pikkuisen kanssa.

 

Netsitä löytyi myös tälläinen jos jotain kiinnostaa.

http://groups.msn.com/ainayksinyht