Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Tuleva yh-mamma
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="murunen, post: 2213808, member: 11204"]</p><p>Hei!</p><p></p><p>Todella harmi, että näin on päässyt käymään. Mutta elämä on... Paljon tsemppiä toivon kaikkeen <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Kysyit opiskelusta. Mun tarina on sellainen, että aviomieheni ei halunnutkaan olla perheenisä ja hän muutti pois, kun tyttäremme oli kuusiviikkoinen. Vaikeaa oli silloin selvitä pienen vauvan kanssa huonokuntoisena ja käydä shokkieroa läpi. Mutta kaikesta selviää... </p><p></p><p>Olin aina halunnut kosmetologiksi ja kun aloin tuntemaan itseni jo tolpille päässeeni, niin hain haluamaani kouluun. Kun opinnot alkoivat, tyttöni oli 1,2vuotta vanha. Yhdistin hoitovapaan ja opiskelun. Pysyin tekemään näin, koska koulu on iltakoulu. Illoiksi hain lehti-ilmoituksella hoitajan tytölle. Eli päivät olen tytön kanssa kotona ja illat koulussa. Koulua on neljänä iltana viikossa. </p><p></p><p>Rahallisesti tällä vaihtoehdolla pärjää, koska saan kotihoidontuen, kuntalisän ja hoitolisän. Tämän lisäksi saan myös opintotuen ja asuntotuen. Opintotuella maksan käytännössä hoitajan palkan. Hoitaja tulee meille kotiin. Ylimääräistä rahaa ei todellakaan ole, mutta otin myös opintolainan, jolla maksetaan rästilaskut aina pois ja voi vähän hemmotella itseäänkin. </p><p></p><p>Tottakai se kirpaisee, että en laita tyttöä nukkumaan. Hän on jo nukkumassa kun tulen kotiin. Toisaalta olen sitten päivän hänen kanssaan. Ollaan leikkipuistossa, muskarissa, hän saa herätä rauhassa ja meillä on leppoisaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> </p><p></p><p>Koulun aloittaminen oli oikea päätös. Olisin jokatapauksessa ollut kotona siihen saakka, kunnes hoitovapaa loppuu. Mulla on kyllä vakituinen työpaikka olemassa, jonne palaan, ellen kiinnostavaa uuden alan työtä heti löydä. Kouluni kestää kaksi vuotta ja nyt on opinnot puolessa välissä. Ensi keväänä pitäisi valmistua. </p><p></p><p>Koulu toi sosiaalista elämää ja muuta ajateltavaa. Arkeen tuli rutiini ja elämä lähti rullaamaan. Ja tietenkin se kantaa jo pitkälle, että ala on unelma-ala ja tykkään ihan hirveästi! Se vain harmittaa, että tässä elämäntilanteessa urakehitys on todella hidasta. Kaikki työharjoittelut ovat iso ongelma ja en pysty ihan täysillä silloin keskittymään oikein mihinkään. Se vain taitaa olla jokatapauksessa perheen kuin perheenäitien ongelma, jotka käyvät töissä. Kotona ei ole tarpeeksi läsnä ja töissä ei ehdi välttämättä valmistautumaan niin hyvin, kuin haluaisi. Olen siinä mielessä kunnianhimoinen kyllä, että haluaisin panostaa enemmän töihin. Mutta lapsen hyvinvointi on kuitenkin tärkein ja en tunne pienintäkään omantunnon pistosta, jos joudun olemaan poissa koulusta tai työharjoittelusta lapsen takia. </p><p></p><p>Tyttö on nyt kaksi-vuotias. Olen pikkuhiljaa piristynyt ja löytänyt sen oman itseni jälleen. Olen laihduttanut ja oppinut myös nauttimaan elämästä näin kun se on. Tärkeintä on olla itse tyytyväinen elämäänsä. Olen alkanut treffailemaan myöskin. Sen vakavampaa ei vielä ole kuitenkaan syntynyt. Kiva on ollut kuitenkin huomata, että miehiä on maailma pullollaan ja kivoja sellaisia myöskin! Treffailu sinänsä on itsetuntoa kohottavaa myöskin. Ja monesti lähden pitämään vain hauskaa ja tutustumaan uuteen ihmiseen. En harrasta kuitenkaan yhdenillan juttuja tms. Olen aika vakava loppuviimein... Kukaan mies ei ole vielä myöntänyt pelkäävänsä naista, jolla on menneisyys, eli lapsi. Ovat myös treffeille lähtiessään jo tienneet lapsesta. Sitä en tietenkään tiedä mikä on koko totuus...</p><p></p><p>Koulukavereissa on muutamia sinkkunaisia, joiden kanssa on välillä käyty baarissa. Tanssimassa ja katselemassa ja hauskaa pitämässä. Kaikista mieluiten kuitenkin vietän vapaa-aikani urheillen. Vapaa-aikaahan toki on todella vähän. Mutta kuten jo tuossa mainitsin, niin kun elämästä oppii nauttimaan ja sen hyväksyy, niin alkaa jo mennä paremmin. Tärkeintä olisi luottaa itseensä. Yh-na oleminen kyllä kasvattaa sitäkin puolta valtavasti. Kun pääsee siitä jonkinlaisesta häpeäntunteesta ja yhteiskunnan lokeroinnista niin tulet olemaan ihan ylpeä elämästäsi. Se vain on nyt tällaista. Ei siihen ole muilla nokan koputtamista. </p><p></p><p>On tietenkin aikoja, kun todella kaipaisi läheisyyttä ja elämän jakajaa. Olen itse vain yrittänyt sitten täyttää elämäni niin, ettei liikaa ala masentumaan yksinäisyydestä. Meillä on tosi tiivis suhde lapsen kanssa. Eihän sekään niin hyvä aina ole. Jos joskus löytäisinkin miehen, niin tyttö tulisi varmaan todella mustasukkaiseksi. </p><p></p><p>Mulla meni aikaa sen hyväksymisessä, kuinka eri lokeroon sitä eron myötä tippui. Hyvätuloisesta nuoresta parista, joilla oli hyvät työpaikat, eli ihan tavallista nuoren parin elämää. Ja asuntoa katseltiin ja harkittiin ostamista ja lainan ottamista. Sitten tipun siihen lokeroon, johon tuntuu kaikilla olevan jotain sanottavaa. Eli tukia käyttäväksi yksinhuoltajaksi. Mutta mitä sen on väliä, kun itse sitä elämäänsä elää. Toki olisin voinut mennä töihin äitiysloman jälkeen ja pistää lapsen kymmeneksi tunniksi hoitoon, kuten hyvätuloiset pariskunnat tekevät, mutta itse pistin lapsen etusijalle. Siitä voisin ylpeillä vaikka kuinka <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> Luin paljon kehityspsykologiaa ja mietin eri vaihtoehtoja. Eli valitsin kuitenkin niukemman elämän ja olen onnellinen! Joka päivä tunnen onnistumista, kun saan seurata lapsen kehittymistä. </p><p></p><p>Elämä alkaa pikkuhiljaa olemaan mallillaan. Toisaalta vuoden päästä, kun pitää palata töihin, tipun siihen hirveään oravanpyörään. Tyttö joutuisi olemaan 10-tuntisia päiviä hoidossa ja minä heräämään viideltä, että kerkiän viemään hänet hoitoon seitsemäksi ja itse töihin kahdeksaksi. Ja illalla kotiin viideksi. Kauppaan kiukuttelevan, nälkäisen lapsen kanssa ja sitä rumbaa kuolemanväsyneenä. Ainoa hyvä puoli, että käteen jää pari sataa enemmän rahaa... Mutta kai siitäkin selviää. Asia kerrallaan <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Tulipa tästä kamalan pitkä selostus... Paljon voimia sinulle ja anna elämän kantaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Kyllä sä pärjäät, oikeasti <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="murunen, post: 2213808, member: 11204"] Hei! Todella harmi, että näin on päässyt käymään. Mutta elämä on... Paljon tsemppiä toivon kaikkeen :) Kysyit opiskelusta. Mun tarina on sellainen, että aviomieheni ei halunnutkaan olla perheenisä ja hän muutti pois, kun tyttäremme oli kuusiviikkoinen. Vaikeaa oli silloin selvitä pienen vauvan kanssa huonokuntoisena ja käydä shokkieroa läpi. Mutta kaikesta selviää... Olin aina halunnut kosmetologiksi ja kun aloin tuntemaan itseni jo tolpille päässeeni, niin hain haluamaani kouluun. Kun opinnot alkoivat, tyttöni oli 1,2vuotta vanha. Yhdistin hoitovapaan ja opiskelun. Pysyin tekemään näin, koska koulu on iltakoulu. Illoiksi hain lehti-ilmoituksella hoitajan tytölle. Eli päivät olen tytön kanssa kotona ja illat koulussa. Koulua on neljänä iltana viikossa. Rahallisesti tällä vaihtoehdolla pärjää, koska saan kotihoidontuen, kuntalisän ja hoitolisän. Tämän lisäksi saan myös opintotuen ja asuntotuen. Opintotuella maksan käytännössä hoitajan palkan. Hoitaja tulee meille kotiin. Ylimääräistä rahaa ei todellakaan ole, mutta otin myös opintolainan, jolla maksetaan rästilaskut aina pois ja voi vähän hemmotella itseäänkin. Tottakai se kirpaisee, että en laita tyttöä nukkumaan. Hän on jo nukkumassa kun tulen kotiin. Toisaalta olen sitten päivän hänen kanssaan. Ollaan leikkipuistossa, muskarissa, hän saa herätä rauhassa ja meillä on leppoisaa :) Koulun aloittaminen oli oikea päätös. Olisin jokatapauksessa ollut kotona siihen saakka, kunnes hoitovapaa loppuu. Mulla on kyllä vakituinen työpaikka olemassa, jonne palaan, ellen kiinnostavaa uuden alan työtä heti löydä. Kouluni kestää kaksi vuotta ja nyt on opinnot puolessa välissä. Ensi keväänä pitäisi valmistua. Koulu toi sosiaalista elämää ja muuta ajateltavaa. Arkeen tuli rutiini ja elämä lähti rullaamaan. Ja tietenkin se kantaa jo pitkälle, että ala on unelma-ala ja tykkään ihan hirveästi! Se vain harmittaa, että tässä elämäntilanteessa urakehitys on todella hidasta. Kaikki työharjoittelut ovat iso ongelma ja en pysty ihan täysillä silloin keskittymään oikein mihinkään. Se vain taitaa olla jokatapauksessa perheen kuin perheenäitien ongelma, jotka käyvät töissä. Kotona ei ole tarpeeksi läsnä ja töissä ei ehdi välttämättä valmistautumaan niin hyvin, kuin haluaisi. Olen siinä mielessä kunnianhimoinen kyllä, että haluaisin panostaa enemmän töihin. Mutta lapsen hyvinvointi on kuitenkin tärkein ja en tunne pienintäkään omantunnon pistosta, jos joudun olemaan poissa koulusta tai työharjoittelusta lapsen takia. Tyttö on nyt kaksi-vuotias. Olen pikkuhiljaa piristynyt ja löytänyt sen oman itseni jälleen. Olen laihduttanut ja oppinut myös nauttimaan elämästä näin kun se on. Tärkeintä on olla itse tyytyväinen elämäänsä. Olen alkanut treffailemaan myöskin. Sen vakavampaa ei vielä ole kuitenkaan syntynyt. Kiva on ollut kuitenkin huomata, että miehiä on maailma pullollaan ja kivoja sellaisia myöskin! Treffailu sinänsä on itsetuntoa kohottavaa myöskin. Ja monesti lähden pitämään vain hauskaa ja tutustumaan uuteen ihmiseen. En harrasta kuitenkaan yhdenillan juttuja tms. Olen aika vakava loppuviimein... Kukaan mies ei ole vielä myöntänyt pelkäävänsä naista, jolla on menneisyys, eli lapsi. Ovat myös treffeille lähtiessään jo tienneet lapsesta. Sitä en tietenkään tiedä mikä on koko totuus... Koulukavereissa on muutamia sinkkunaisia, joiden kanssa on välillä käyty baarissa. Tanssimassa ja katselemassa ja hauskaa pitämässä. Kaikista mieluiten kuitenkin vietän vapaa-aikani urheillen. Vapaa-aikaahan toki on todella vähän. Mutta kuten jo tuossa mainitsin, niin kun elämästä oppii nauttimaan ja sen hyväksyy, niin alkaa jo mennä paremmin. Tärkeintä olisi luottaa itseensä. Yh-na oleminen kyllä kasvattaa sitäkin puolta valtavasti. Kun pääsee siitä jonkinlaisesta häpeäntunteesta ja yhteiskunnan lokeroinnista niin tulet olemaan ihan ylpeä elämästäsi. Se vain on nyt tällaista. Ei siihen ole muilla nokan koputtamista. On tietenkin aikoja, kun todella kaipaisi läheisyyttä ja elämän jakajaa. Olen itse vain yrittänyt sitten täyttää elämäni niin, ettei liikaa ala masentumaan yksinäisyydestä. Meillä on tosi tiivis suhde lapsen kanssa. Eihän sekään niin hyvä aina ole. Jos joskus löytäisinkin miehen, niin tyttö tulisi varmaan todella mustasukkaiseksi. Mulla meni aikaa sen hyväksymisessä, kuinka eri lokeroon sitä eron myötä tippui. Hyvätuloisesta nuoresta parista, joilla oli hyvät työpaikat, eli ihan tavallista nuoren parin elämää. Ja asuntoa katseltiin ja harkittiin ostamista ja lainan ottamista. Sitten tipun siihen lokeroon, johon tuntuu kaikilla olevan jotain sanottavaa. Eli tukia käyttäväksi yksinhuoltajaksi. Mutta mitä sen on väliä, kun itse sitä elämäänsä elää. Toki olisin voinut mennä töihin äitiysloman jälkeen ja pistää lapsen kymmeneksi tunniksi hoitoon, kuten hyvätuloiset pariskunnat tekevät, mutta itse pistin lapsen etusijalle. Siitä voisin ylpeillä vaikka kuinka ;) Luin paljon kehityspsykologiaa ja mietin eri vaihtoehtoja. Eli valitsin kuitenkin niukemman elämän ja olen onnellinen! Joka päivä tunnen onnistumista, kun saan seurata lapsen kehittymistä. Elämä alkaa pikkuhiljaa olemaan mallillaan. Toisaalta vuoden päästä, kun pitää palata töihin, tipun siihen hirveään oravanpyörään. Tyttö joutuisi olemaan 10-tuntisia päiviä hoidossa ja minä heräämään viideltä, että kerkiän viemään hänet hoitoon seitsemäksi ja itse töihin kahdeksaksi. Ja illalla kotiin viideksi. Kauppaan kiukuttelevan, nälkäisen lapsen kanssa ja sitä rumbaa kuolemanväsyneenä. Ainoa hyvä puoli, että käteen jää pari sataa enemmän rahaa... Mutta kai siitäkin selviää. Asia kerrallaan :) Tulipa tästä kamalan pitkä selostus... Paljon voimia sinulle ja anna elämän kantaa :) Kyllä sä pärjäät, oikeasti :) [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KISSA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Sateenkaarivähemmistöt häivytetty ja piilotettu mainoksista, syynä muslimien vihan ja raivon välttäminen
Eilen 22:54
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Onpa ihmiset tulleet tylsiksi!
Eilen 22:46
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Espoon elokuisesta ryöstöturneesta epäillään viittä uussuomalaista
Eilen 22:28
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Pissanäytteet
Eilen 21:53
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Iltaa ihanaiset 🙂
Eilen 21:12
Rätti Väsynyt
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Mossad: Iran teettää terrori-iskuja katujengeillä – iskut Israelin Tukholman ja Kööpenhaminen suurlähetystöihin saman jengin tekosia"
Eilen 20:42
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"EU-tuomioistuin: Afganistanilaiset naiset voivat hakea turvapaikkaa sukupuolensa perusteella"
Eilen 20:26
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Itäraja pysyy kiinni, ollut kiinni jo 9 kuukautta
Eilen 18:13
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Onko oikein, että autolla hakevat päättävät muidenkin lasten vaatteista?
Started by vierailija
Maanantai klo 23:32
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Yle puoluegallut: SDP nousee ja kokoomus putoaa
Started by vierailija
Torstai klo 11:17
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Keksin hauskan Sanna M. vitsin. Keksikää tekin omanne.
Started by vierailija
Maanantai klo 09:26
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
"25-vuotias Elma Nieminen ei halua tasavertaista parisuhdetta, sillä hänen ihanteissaan mies on perheen pää."
Started by vierailija
Torstai klo 15:44
Luettu: 964
Aihe vapaa
5.
Jestas! Juppi-Jetset-shampanja-kokkare Sanna Marin esiintyi samalla lavalla maailmantähtien kanssa: "Uskomatonta"
Started by vierailija
Maanantai klo 00:18
Luettu: 933
Aihe vapaa
6.
Kotiteknologiasi rajat? Harjasta robitti-imuriin!
Started by vierailija
Sunnuntai klo 07:47
Luettu: 915
Aihe vapaa
7.
"Oikeasti tahallisesta väestönvaihdosta ei ole todisteita."
Started by vierailija
Maanantai klo 14:45
Luettu: 858
Aihe vapaa
8.
OrpoPurra nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon maksut pilviin, nousevat 22,5 prosentilla ja erikoissairaanhoidon maksut 45 prosentilla
Started by vierailija
Torstai klo 16:18
Luettu: 846
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
16 min sitten
Aihe vapaa
3.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
30 min sitten
Aihe vapaa
4.
"Holhoaminen ei paranna maahanmuuttajien surkeita oppimistuloksia – ”Vaaditaan myös omaa halua kotoutua, käydä koulut ja siirtyä työelämään”"
Latest: vierailija
47 min sitten
Aihe vapaa
5.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
50 min sitten
Aihe vapaa
6.
Aurinko lokakuussa on paljon mukavampi kuin heinäkuussa
Latest: vierailija
Tänään 01:16
Aihe vapaa
7.
"Vajaa viisitoista vuotta sitten Liisa Lahdenmäki, 79, lahjoitti omaisuutensa hyväntekeväisyyteen ja muutti Espanjaan."
Latest: vierailija
Tänään 01:03
Aihe vapaa
8.
Sanna Marin on pettymysten päättäjä,"Miksi puhua murhatuista sairaalasänkyihin maatuvista keskosvauvoista,kun voi esitellä punattuja kynsiä"
Latest: vierailija
Tänään 01:01
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Tuleva yh-mamma
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu