tuleva alkoholisti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mua pelottaa,että musta tulee joskus parinkymmenen vuoden kuluttua alkoholisti.
Meillä on suvussa aika paljon alkoholismia ja äitinikin on. Nyt mut pelastaa lapset, en voi juoda pisaraakaan heidän takiaan. Kasvoin itse alkoholisti perheessä,ja sitä en tahdo omilleni.
Nytkin taas kun asiat menevät perseelleen,mulla on koko ajan olo et voi kun vois mennä ja vetää pään täyteen ja unohtaa kaikki hetkeksi. En voi, olen raskaana. Sitten vauva syntyy, menee taas vuoden verran (ehkä) ennekun imetys loppuu, sitä enne nen ota pienintäkään pisaraa alkoholia. Sitten voisin kuvitella ottavani itselleni yhden vapaaillan, aamulla hirveä morkkis ja ylös sängystä klo 7 ja lapsia hakemaan.

Mutta entäs kun lapsetovat lentäneet pesästä? Mikä minua silloin pidättelee? Tuntuu,et sit minulla ei ole mitään minkä vuoksi olla tarpeeksi vahva. Elän liikaa lapsieni kautta ja tiedän ettei se ole hyvästä, en vain tiedä mitä asialle voisi tehdä.
 
Minäkin olen alkoholistin lapsi. En tosin tiennyt sitä lapsuudessani, joten minulla ei ole kokemusta millaista on elää alkoholistiperheessä. Meillä oli ihan tavallinen perhe, jolla oli kulissit kunnossa. Nyt aikuisena osaan toki taaksepäin katsoa, että olihan meillä tyhjiä pulloja aika lailla, mutta alkoholin käyttäminen on niin normaalia juhlissa, saunassa ja perheissä, että ei sitä osannut ymmärtää.

Itse luulen olevani turvassa alkoholismilta. Alkoholin juominen ei anna minulle niin suuria elämyksiä, että sitä olisi pakko juoda. Alkoholistit saavat juomisesta niin suuren mielihyvän, että alkoholin käyttö pysyy yllä ja pikkuhiljaa voimistuu kunnes juominen kehittyy alkoholismiksi. Uskon ja toivon, että se ei ole minun tulevaisuuteni, vaikka alkoholismi onkin perinnöllistä geenien kautta.
 
Hmm..mun äitini on alkoholisti ja veljeni narkkari. Musta tuntuu että mussa suunnilleen jotain vikaa kun en ole addiktoitunut mihinkään (no,sellaiseksi katsotaan myös tää sairastamani syömishäiriö..)
Mutta väitän ettei ole perinnöllistä silleen, alttius voi olla mutta niinkuin kaikessa, se on ihan itsestä kiinni :/


Ja lisään vielä, että biologinen isäni oli kanssa narkkari :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mua pelottaa,että musta tulee joskus parinkymmenen vuoden kuluttua alkoholisti.
Meillä on suvussa aika paljon alkoholismia ja äitinikin on. Nyt mut pelastaa lapset, en voi juoda pisaraakaan heidän takiaan. Kasvoin itse alkoholisti perheessä,ja sitä en tahdo omilleni.
Nytkin taas kun asiat menevät perseelleen,mulla on koko ajan olo et voi kun vois mennä ja vetää pään täyteen ja unohtaa kaikki hetkeksi. En voi, olen raskaana. Sitten vauva syntyy, menee taas vuoden verran (ehkä) ennekun imetys loppuu, sitä enne nen ota pienintäkään pisaraa alkoholia. Sitten voisin kuvitella ottavani itselleni yhden vapaaillan, aamulla hirveä morkkis ja ylös sängystä klo 7 ja lapsia hakemaan.

Mutta entäs kun lapsetovat lentäneet pesästä? Mikä minua silloin pidättelee? Tuntuu,et sit minulla ei ole mitään minkä vuoksi olla tarpeeksi vahva. Elän liikaa lapsieni kautta ja tiedän ettei se ole hyvästä, en vain tiedä mitä asialle voisi tehdä.

Kuullostaa kuitenkin hyvältä, että tiedostat asian, jotta voit ainakin yrittää oottaa sen huomioon, toisinkuin mun tuleva ex.
 
mä olin vielä 25 veenä sitä mieltä, että koskaan en alkoa käytä. nyt 10 vuotta myöhemmin huomaan olevani alkoholisti ja syytän siitä vanhempiani. molemmat tällä hetkellä sairaseläkkeellä osasyynä alkoholismi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mä olin vielä 25 veenä sitä mieltä, että koskaan en alkoa käytä. nyt 10 vuotta myöhemmin huomaan olevani alkoholisti ja syytän siitä vanhempiani. molemmat tällä hetkellä sairaseläkkeellä osasyynä alkoholismi.

minä myös aina vannoin etten ikinä alkoon koske. sitten pelko tuosta että se olis periytyvää katosi opiskeluaikana ja tuli käytyä baareissa ja vietettyä normaalia(?) opiskelijaelämää. Sitten tuli lapset ja mä en tiedä mitä mulla on elämässä jäljellä lasten jälkeen.
jos pulloon tartun,niin en siitä syytä vanhempiani silloinkaan,syytän itseäni,mitäs sotkin elämäni ja asiani ja sit varmaan ryvenitsesyytöksissä aina vaan enemmän ja enemmän ja tarviin lisää unohdusta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mä olin vielä 25 veenä sitä mieltä, että koskaan en alkoa käytä. nyt 10 vuotta myöhemmin huomaan olevani alkoholisti ja syytän siitä vanhempiani. molemmat tällä hetkellä sairaseläkkeellä osasyynä alkoholismi.

Kaikki alkoholistit syyttävät vanhempiaan, olivatpa vanhemmat sitten minkälaisia tahansa. Sinäkin alkoholisoiduit omien sanojesi mukaan aikuisiällä. Olet silloin täysin itse vastuussa juomisestasi! Et pysty toipumaan ennen kuin otat itse vastuun valinnoistasi ja teoistasi.
 
Alkoholismia ei voi yksistään pistää perimän piikkiin. Se on yksi omiaan lisäämään riskiäsi tämä nykyinen ajatusmaailmasi. "Kun minusta kuitenkin on tulossa alkoholisti, niin ei kai tässä ole mitään järkeä olla ottamatta."

Tee itsellesi säännöt. Opettele purkamaan turhautumisesi muuhun. Kun vituttaa, älä juo viinaa. Mene vaikka uimaan tms. Ja tämän voi opetella oikeasti. Sinulla on siis riski alkoholisoitua, no voit opetella oikeaoppista alkoholinkäyttöä. Se, että on riski, ei tarkoita että täytyy alkaa pitämään nollatoleranssia, se voi lisätä vääränlaista alkoholinkäyttöä.

Pelkäät sosiaalisten tekijöiden muuttumista. Kun lapset kasvaa, voit hankkia itsellesi uudenlaista sosiaalista ympäristöä. Kun verkosto on kunnossa, tippuminen ei välttämättä tapahdu niin helposti.

Onkos sulla traumoja liittyen lapsuuteen, jossa on alkoholi liiallisena mukana. Ne voivat sillä tavoin lisätä henkistä pahoinvointia, että pakenet alkoholiin, koska uskot sen olevasi sinun kohtalosi. Se ei ole sinun kohtalosi, mutta tällä hetkellä uskot sen olevan. Se mitä uskot, sitä kaavaa yleensä noudatatkin.

Joka tapauksessa. Alkoholismi on monen tekijän summa ja vaikka kaikki tekijät olisi "kohdillaan" voi siellä olla jokin tekijä, joka siltikin pitää sinut poissa alkoholismista. Tällä yritän sanoa, että etukäteen pelko siitä, että alkoholisoituu on vain haittatekijä, jos sitä ei ala käsittelemään.
 
Suunnilleen samantyyppisiä mietin minäkin joskus nuorena.
Senjälkeen, kun opin ottamaan niin, etten ryyppää itseäni pöydän alle siis, sekin on tehty muutaman kerran kun en tajunnut missä tahdissa ja mitä määriä pystyn juomaan. No.

Alkoholi maistui hyvälle, humalassa oli hyvä olla, krapulaa ei tullut / ollut tai se oli lievä. En ole oikeastaan alkoholistiperheestä, äiti ei ottanut koskaan ja isäkin joi juomisensa muualla kuin kotona.. vasta kun olin aika iso teini eikä äiti enää ollut siinä, isä alkoi ryypätä kotona, silloin meillä oli ihan oikeita aikuisten örvellys-ryyppybileitä, juopporingit, kännisiä lihavia ukkoja, kännissä kikattavia akkoja, tupakkaa, viinaa, pulloja, sotkua, mölyä aamuun asti...

Suvussa molemmin puolin on alkoholisteja.
Totesin, että täytyy itse pitää juomisestaan huolta, ettei karkaa mopo käsistä. Eipä siinä sen kummempaa.
Alkoholiton olut tai alkoholiton siideri ovat hyviä niille, jotka näistä mauista tykkää mutteivät halua sitä alkohiolia siihen, esim. saunakaljoja tekee mieli, mutta ei halua kännätä. Meillä lapsi puhuu kaljasta ja oluesta mutta en tiedä onko noin pienellä tajua, ettei siinä ole alkoholia tai mikä ero on oluella ja oluella / kaljalla ja kaljalla...

Nytkin otan oluen, Nikolain, alkoholittoman. Muutama lisää odottaa jääkaapissa.
 

Yhteistyössä