Tuklea vaikeasti ahdistuneelle

[Ahdistunut äiti]

Söin vuosia lääkkeitä ahdistuneisuuteen. Lopetin raskaaksi tullessani (olin vähentänyt jo aiemmin pikkuhiljaa ja haaveissa oli päästä kokonaan lääkkeistä eroon) lääkkeet. Raskausaika meni hienosti. Synnytyksen jälkeen kotiduttuani oli muutaman päivän ahdistus, mutta meni ohi. Nyt seitsemän viikoa synnytyksestä olen aivan hajalla. En ole pystynyt syömään päiväkausiin pakotan välillä jotain kurkusta alas mutta osan oksennan. En pysty nukkumaan kunnolla, heräilen ja jään miettimään kaikkea ikävää mitä mieleen juolahtaa. Olo on todella heikko ja pelkään miten tämä vaikuttaa vauvaan. Eilen kävin terveyskeskuskessa ja päätettiin aloittaa uudelleen masennuslääkitys. Tänään otin ensimmäisen Sepramin. Todella pettynyt olo itseeni, en olisi missään nimessä halunnut alkaa syödä lääkkeitä imettäessäni. En muista enää aiemmasta mutta voisittekokertoa miten nopeasti sepram tai vastaava on alkanut helpottaa oloanne? Aluksihan voi tulla vähän hankalampi olo ja sehän tässä vielä lisäksi kauhistuttaa.

 

[vieras]

Hyvä että hait apua En kyllä tiedä kuinka nopeasti alkaa helpottamaan mutta eiköhän ala kun on ennenkin auttanut

 

[mä]

muutaman viikon kuluessa pitäis alkaa olo helpottaa pikkuhiljaa..mä olen syöny jo 3 vuotta sepramia ja ei se oo ainakaa elämänlaatua huonontanu.Välillä ahdistus palaa,kestää muutaman päivän ja helpottaa.Ite alotin lääkkeen syönnin nimenomaan kun ahdisti niin valtavasti ja masensi,vauva oli puoli vuotias kun alotin lääkkeen.Siihen asti sitkistelin ja odotin et olo helpottais itestään,mut eipä niin käyny..Älä turhaan oo ittees pettyny,Ethän sä tota ahdistusta oo varmaa itelles hakemalla hakenu.Voi miten sitä monesti kaipaa sitä aikaa kun olo oli normaali..ei tarttenu pelätä et milloin se ahdistus taas syystä tai toisesta palaa.Kiitollinen oon kyllä jokaisesta päivästä,minkä saan elää ilman ahdistusta.Voimia!

 

[minna]

Hei, lääkkeiden tehon nopeudesta en valitettavasti osaa sanoa. Halusin vain tsempata ja sanoa, että vauvalle on mielestäni varmasti vähemmän haittaa lääkkeiden käytöstäsi, kuin pahasti ahdistuneesta äidistä, joten ihan oikean ratkaisun uskalsit tehdä. Koita jaksaa sinnitellä siihen asti kunnes lääkkeet alkavat vaikuttaa! *halaus*

 

[Ahdistunut äiti]

Kiitos tuesta. Olo parani noin viikossa, noin viikko meni kivasti ja sitten tuli uusi romahdus. Nyt alkaa taas elämä voittaa, ruoka maistuu ja pysyy sisällä ja vauvan kanssa on ihanaa kun on itse kunnossa. Pettynyt olen koska joudun lääkettä syömään, mutta varmasti vauvallekin parempi näin.