TUKIVERKKO (suku, ystävät) kaukana, suoraan sanottuna vi***ttaa!

[Samassa tilanteessa olevia, onko?]

Luin eilen juuri keskustelua, jossa joku avautui, ettei ollu tukiverkkoa.

Mulla sama tilanne ja ottaa päähän! Mun oma suku asuu tuolla 550 km päässä. Samassa kaupungissa asuu myös KAIKKI ystäväni. Siellä olisi apuna mummu&pappa, veljen perhe, lapsen kummit, ystäväni.... Meillä siis 9kk ikäinen poika ja täällä vaan kökitään miehen kotikaupungissa...

Täällä meillä on miehen vanhemmat ja hänen veli. Veljestä ei voisi kuvitellakaan olevan lasten hoitoapua. Miehen äiti auttaisi varmasti, mutta sen verran huonokuntoinen, ettei näin pientä lasta voi hoitaa. Miehen isä ei vauvaa kykene yksi hoitamaan.

Ja se yksinäisyys... Mun 3 kaverilla on samana vuonna syntyneet lapset. Voi kuinka mulla olis kahvipaikkoja, jossa saman ikäistä seuraa meidän pojalle. Nyt on netti & puhelin kuumana, muttei sama asia kuin viikottaiset vierailut. Ja miehen kanssa päästäisiin aina jonnekin, kun mun vanhemmat hoitaisi lasta. Ja mun veljen vaimo tai kummit.

Kyllä on persuiksista tää elämä tän suhteen. Ja kyllä, muutetaan heti mun kotipaikkakunnalle kunhan voitaisiin, mutta ne työpaikat on siellä kiven takana. Eikä nyt työttömäksikään viitsisi ryhtyä...

 

[Just]

Kuka perk*e käskee muuttavaan noin kauas läheisistään, syytä tollo itteäs

 

[huuhkajatar]

laita prisman seinälle lappu : jossa haet päiväkahviseuraa toisilta äideiltä.

 

[koti ikävä]

ihan kun meidän perheen elämästä, paitsi että molemmat mummit ja ukit 350km päässä...ja todellakin lähetään heti kun miehelle vaan töitä löytys...

 

[höh]

Itse tein sen päätöksen, että muutettiin takaisin kotikaupunkiin. Enkä ole hetkeäkään katunut!! Työpaikat jäi vanhaan kaupunkiin, mutta tekin on jo järjestyneet.

Ja olen paljon onnellisempi nyt..

 

[vieras]

Sama täällä, paitsi että miehenkin vanhemmat on kaukana. Töitä etsitään koko ajan entiseltä kotiseudulta, että päästäisiin lähemmäs sukulaisia ja ystäviä, mutta kun ei niitä vaan meidän ammateissa siellä ole. Pakko olla siellä, missä duunia on.

 

[vieras]

On kokemusta sen verran että minun takiani muutettiin takaisin minun kotiseudulleni - täällä olen onnellinen.

 

[itsekin onneton miehen kotipaikkakunnalla]

täällä miehen suku, mutta alstenhoitoapua/kahviseuraa on turha odotella. minun kotipaikkakunnallani olisi hoitoapua ja muuta mukavaa, mutta mies ei suostu muuttamaan sinne, sillä hän on täällä onnellinen..

niin, ja itse olen 2 ja 3-vuotiaiden lasten kanssa päivät kotona ja keväällä syntyy kolmas lapsi. ja yksin jpudun selviämään..

kaipaan vaan niin tuonne vajaan 100 kilsan päähän kotipaikkakunnalleni.. muutenkin näen omia vanhempiani/sisaruksia harvoin ja happanen tänne 4 seinän sisälle

 

[Mappis]

Meillä on samanlainen tilanne, kaikki ystävät ja molempien perheet asuu pk-seudulla ja me jumitetaan Varsinais-Suomessa miehen työn takia. 2,5 vuotta oltu täällä ja alan olla todella kypsä tähän, haluaisin niin kovasti takaisin etelään missä olisi tukiverkko lähellä! Elokuussa tulossa esikoinen ja arveluttaa miten tullaan pärjäämään kun ei ole hoitoapua lähellä... Mun mies saisi koulutuksellaan ja työkokemuksellaan helposti töitä pk-seudulta, mutta on haluton lopettamaan nykyisessä työpaikassa. Eli vähän niin kuin pattitilanteessa ollaan

 

[Jäkestä]

Me muutettiin koulun perään 300 km päähän suvusta ja ystävistä. Välillä miehen äiti tulee meille pariksi yöksi hoitamaan lapsia jos ollaan vaikka tosi kipeitä.
Ajan kanssa sitä on itselleen pari ystävää löytänyt joilla on lapsia. Täällä on erillaisia avoimia päiväkoteja ja seurakunnan äiti/lapsi kerhoja. Kannattaa etsiä omalta paikkakunnalta ne Neuvolasta saa myös neuvoa tuollaisiin tilanteisiin. Meille on myös sossusta tarjottu väestöliiton lastenhoitaja kerran viikossa pariksi tunniksi niin saadaan vähän hengähtää

Kyllä sitä apua ja seuraa saa, mutta sitä pitää hakea. Kertoa olevansa loppu ja pyytää apua. Olen itse ainakin todella tyytyväinen paikkakunnan tarjontaan lapsiperheille.
Ja yks ystävä tuli ihan näin netin kautta kun suoraan vaan kysyin palstalla leikkipuistokaveria

Voimia sulle. Meille on nyt kolas suunniteilla, ja jos täällä ei tarjottaisi näin hyviä palveluita ei varmana olisi ainakaan vielä ajankohtaista.

 

[ap]

Tapasin mieheni kesälomalla ja se oli menoa se. Sitten piti miettiä kumpi muuttaa. Mies oli just ostanut asunnon ja hällä oli vakivirka. Mulla pätkätöitä ja vuokra-asunto. Joten ei ollut vaihtoehtoa kuin mun muuttaa tai erota.

Ja sitä en kadu ikinä, että muutin, koska tämän kultaisempaa ja ihanempaa miestä / isää saa etsiä. Nyt mieskin olisi valmis muuttoon minun kotikaupunkiin, mutta ne työt...

 

[mielipide]

Meillä tilanne, että miehen työ vaatisi muuttamaan vielä 150km kauemmaksi sukulaisista, nytkin välimatkaa jo lähes 300km ja mies ei näe siinä mitään ongelmaa, kunhan vaan ura jatkuu. Mä en halua muuttaa sillä sitten oikeasti on jo vkoloppuvierailutkin mummuloihin tosi harvassa! Ihailen pareja, joilla on niin samanlaiset elämänarvot, että pystyvät jättämään ns. turvallisen elämän ja vakityöt ja luottamaan siihen, että elämä järjestyy kunhan on henkisesti hyvä olla

 

[Alaston lohikäärme]

No meillä on osittain samankaltainen tilanne.
Molempien molemmat vanhemmat kuolleet ja sisarukset on suurimmaksi osaksi perseestä (vammaisia, alkoholisteja tai täysin vieraita) tai asuvat kaukana.
Meillä kavereilla (joita asuu kyllä 20 kilometrin päässä) on samanikäisiä ja vähän vanhempiakin lapsia, joten ei kauheesti kehtaa lastenhoitoapua kysyä.
Ei olla miehen kanssa oltu missään kahdestaan vauvan syntymän jälkeen (kohta vuoteen).

 

[jepu]

täällä miehen suku, mutta alstenhoitoapua/kahviseuraa on turha odotella. minun kotipaikkakunnallani olisi hoitoapua ja muuta mukavaa, mutta mies ei suostu muuttamaan sinne, sillä hän on täällä onnellinen..

niin, ja itse olen 2 ja 3-vuotiaiden lasten kanssa päivät kotona ja keväällä syntyy kolmas lapsi. ja yksin jpudun selviämään..

kaipaan vaan niin tuonne vajaan 100 kilsan päähän kotipaikkakunnalleni.. muutenkin näen omia vanhempiani/sisaruksia harvoin ja happanen tänne 4 seinän sisälle

Jos on auto käytössä, niin ehkä tuon kerran viikossa/parissa voisi ajella, ei kuulosta ihan mahdottomalta matkalta. Itse käyn kolmen lapsen kanssa samassa matkassa katsomassa veljeni lapsia vähintään kerran viikossa, heillä kun ei ole päivisin autoa käytössä, ja eihän se matka vie aikaa kuin n. tunnin.

 

[jepu]

täällä miehen suku, mutta alstenhoitoapua/kahviseuraa on turha odotella. minun kotipaikkakunnallani olisi hoitoapua ja muuta mukavaa, mutta mies ei suostu muuttamaan sinne, sillä hän on täällä onnellinen..

niin, ja itse olen 2 ja 3-vuotiaiden lasten kanssa päivät kotona ja keväällä syntyy kolmas lapsi. ja yksin jpudun selviämään..

kaipaan vaan niin tuonne vajaan 100 kilsan päähän kotipaikkakunnalleni.. muutenkin näen omia vanhempiani/sisaruksia harvoin ja happanen tänne 4 seinän sisälle

Jos on auto käytössä, niin ehkä tuon kerran viikossa/parissa voisi ajella, ei kuulosta ihan mahdottomalta matkalta. Itse käyn kolmen lapsen kanssa samassa matkassa katsomassa veljeni lapsia vähintään kerran viikossa, heillä kun ei ole päivisin autoa käytössä, ja eihän se matka vie aikaa kuin n. tunnin.

siis ajomatka suuntaansa

 

[Alaston lohikäärme]

Eiks tännekin palstalle vois tehdä jonkun paikkakuntakohtaisen kaveriketjun? Siis semmoisen "noston" tuonne ylös.

 

[feger]

Kuka perk*e käskee muuttavaan noin kauas läheisistään, syytä tollo itteäs

Joskus ei vaan ole valinnanvaraa ja tällainenkin ratkaisu on tehtävä.
nimim. suku 750km:n päässä

 

[ap]

Mulla on muutamia kavereita täällä nykyisellä asuinpaikalla, mutta ei niistä ole esim. lapsen vahdeiksi. Niillä on oma elämä ja omat lapset. Ja en todellakaan kuvittelis, että ottaisin jonkun tuntemattoman hoitajan, nou way!

Ja mulla on ystäviä, paljon ja samassa tilanteessa olevia, mutta ne on siellä 550km päässä. Ja mulla olis lastenhoitajia ja lapselle seuraa, mutta kun nekin ovat sielä 550km päässä. Mä en halua uusia ystäviä enkä vieraita lastenhoitajia, ku mä haluun takas kotiin!!!!!!!

Onneksi mies on nyt samaa mieltä ja sitäkin kaduttaa, ettei silloin alkujaan jo muuttanut mun luokse. Nyt töitä on vaikea saada ja todellakin itse olen kateellinen sellaisille, jotka uskaltavat lähteä "tyhjän päälle" ja uskovat, että kaikki järjestyy. Miehellä "kapea ala" josta etsiä töitä ja meillä kummallakin nyt vakivirat. Ei ole uskallusta lähteä, ennenkuin työpaikat selvillä. JA MÄ TUUN HULLUKSI TÄMÄN ASIAN KANSSA KU HALUUN JO POIS TÄÄLTÄ!

 

[itsekin onneton miehen kotipaikkakunnalla]

täällä miehen suku, mutta alstenhoitoapua/kahviseuraa on turha odotella. minun kotipaikkakunnallani olisi hoitoapua ja muuta mukavaa, mutta mies ei suostu muuttamaan sinne, sillä hän on täällä onnellinen..

niin, ja itse olen 2 ja 3-vuotiaiden lasten kanssa päivät kotona ja keväällä syntyy kolmas lapsi. ja yksin jpudun selviämään..

kaipaan vaan niin tuonne vajaan 100 kilsan päähän kotipaikkakunnalleni.. muutenkin näen omia vanhempiani/sisaruksia harvoin ja happanen tänne 4 seinän sisälle

Jos on auto käytössä, niin ehkä tuon kerran viikossa/parissa voisi ajella, ei kuulosta ihan mahdottomalta matkalta. Itse käyn kolmen lapsen kanssa samassa matkassa katsomassa veljeni lapsia vähintään kerran viikossa, heillä kun ei ole päivisin autoa käytössä, ja eihän se matka vie aikaa kuin n. tunnin.

siis ajomatka suuntaansa

meillä ei oo autoa.. ja linja-autolla olisi puolessa välin linja-auton odotus ja vaihto.. ja sit siitä useampi kilsa pysäkiltä miun kotipihaan

 

[paska akka]

meillä ei oo autoa.. ja linja-autolla olisi puolessa välin linja-auton odotus ja vaihto.. ja sit siitä useampi kilsa pysäkiltä miun kotipihaan

Anteeksi, mutta olen ihan paska enkä jaksa tälle tilanteelle ihan kamalasti antaa sympatiaa. Ihan pitäisi vaihtaa linja-autoa välissä, joopa. Mulla on kotipaikkakunnalle ja ystävien luo lähemmäs 1000 kilometriä. Ikävä on kova. Symppaan ap:ta ja muita kotoaan kaukana asuvia kovasti.

 

[uppista]

No me muutimme paikkakunnalle, jossa kummallakaan ei ole ketään tuttuja tai sukulaisia. ja ihan vaan töiden vuoksi. ja on vituttanut suunnattomasti. Koska inhoan tätä paikkaa ja näitä ihmisiä. LÄhes kaikkia. Ovat niin materialisteja ja pintaliitäjiä. En usko, että koskaan sopeudun. Elämme pääasiassa oman perheen kesken.

 

[vieras]

Meillä ei olisi turvaverkkoa minun kotipaikkakunnalla lainkaan, kuten ei ole nytkään. Mutta kotipaikkakunnalla voisin itse olla paremmin turvaverkkona dementoitumassa oleville vanhemmilleni. Näin sitä vaan ne roolit iän myötä vaihtuvat toisinpäin.

 

[vieras]

No me muutimme paikkakunnalle, jossa kummallakaan ei ole ketään tuttuja tai sukulaisia. ja ihan vaan töiden vuoksi. ja on vituttanut suunnattomasti. Koska inhoan tätä paikkaa ja näitä ihmisiä. LÄhes kaikkia. Ovat niin materialisteja ja pintaliitäjiä. En usko, että koskaan sopeudun. Elämme pääasiassa oman perheen kesken.

Meillä on sama harkinnassa. Vaihtoehdot tympeä paikkakunta töillä tai kivalla paikkakunnalla molemmat työttömänä. Paha tilanne.

 

[uppista]

No me muutimme paikkakunnalle, jossa kummallakaan ei ole ketään tuttuja tai sukulaisia. ja ihan vaan töiden vuoksi. ja on vituttanut suunnattomasti. Koska inhoan tätä paikkaa ja näitä ihmisiä. LÄhes kaikkia. Ovat niin materialisteja ja pintaliitäjiä. En usko, että koskaan sopeudun. Elämme pääasiassa oman perheen kesken.

Meillä on sama harkinnassa. Vaihtoehdot tympeä paikkakunta töillä tai kivalla paikkakunnalla molemmat työttömänä. Paha tilanne.

Kun kasvatus on se, että töitä on tehtävä, meillä ei oikeastaan ollut edes vaihtoehtoja aikoinamme. Nyt on alkanut kapinoida ja ajatella, että ehkä sentään työ ei ole elämässä tärkeintä. vaan vielä tärkeämpää olisi säilyttää mielenterveys, elää ympäristössä joka on tuttu ja rakas ja josta pitää ja jossa on ihmisiä, jotka välittävät ja joihin ei tarvitse luoda sitä työtä vaativaa tutustumista vaan tietää että voi luottaa.. Mutta päätökset on tehty eikä auta itkeä.

 

[itsekin onneton miehen kotipaikkakunnalla]

meillä ei oo autoa.. ja linja-autolla olisi puolessa välin linja-auton odotus ja vaihto.. ja sit siitä useampi kilsa pysäkiltä miun kotipihaan

Anteeksi, mutta olen ihan paska enkä jaksa tälle tilanteelle ihan kamalasti antaa sympatiaa. Ihan pitäisi vaihtaa linja-autoa välissä, joopa. Mulla on kotipaikkakunnalle ja ystävien luo lähemmäs 1000 kilometriä. Ikävä on kova. Symppaan ap:ta ja muita kotoaan kaukana asuvia kovasti.

siis tarkoitin vaan, että linja-autoyhteydet ovat täällä tosi huonot ja liikkuminen lasten kanssa kaukana unelmasta..

mutta ei sinun tarvitsekaan ymmärtää, en minä sinun tukeasi kaipaa.. halusin vaan tuoda esille, että välillä on raskasta, kun on yksin vieraassa maailmassa..