tukea eroon

[taas taalla]

Olen kertonut taalla muutamassa ketjussa parisuhteestani ja nyt se on lopussa. Olen kolmen lapsen totaaliyh,hyvin vaativassa tyossa ja ajan pari tuntia tyomatkoja paivassa minka lisaksi taman vuoden aikana on paljon myos tyomatkoja muuten (todella vaikea jarjestaa). Miehen kanssa ollaan seurusteltu puolitoista vuotta. Han on koko ajan valittanut,etta naemme liian harvoin,etta en osaa organisoida arkeani hyvin,etteivat lapseni osaa kayttaytya riittavan hyvin,etta minun taytyisi olla enemman lasna hanen lastensa elamassa(heilla on erittain hyva aiti ja paljon laheisia aikuisia eika minulla ole aikaa edes omilleni),etta minun taytyisi loytaa aikaa yhteisille harrastuksille,etta tekisin vahemman toita jne jne...Nyt olen sitten masentunut ja burnoutin reunalla. Tunnen hallitsematonta riittamattomyytta kaikesta. Mies ilmoitti,etta palaa asiaan,kun on jotakin positiivista kerrottavaa. Sellainenhan onkin hyva suhde,jossa vaikeina hetkina otetaan etaisyytta/taukoillaan. Mina en jaksa enaa...oikein mitaan...

 

[rockyroad]

Siis onko teidän suhde oikeasti lopussa? Oletko sanonut miehelle, ettet enää halua olla hänen kanssaan? Jos näin on, niin hyvä. Aivan urpo koko äijä. Olen siis lukenut aikaisemmat ketjusi. Sano sille miehelle, ettei tarvii palata asiaan enää ikinä.

Totta kai parisuhteen (huononkin) päättyminen ottaa voimille. Pian kuitenkin huomaat varmasti, että elämäsi on helpompaa, kun ei tarvitse stressata miehen oikuista ja tarpeista. Keskityt lapsiisi ja työhösi ja koitat pitää kämpän kohtuullisen ojennuksessa. Se riittää. Onko sulla ketään, joka voisi tulla auttamaan tai edes kuunnella? Saisit jutella asoista ja varmasti ajatukset selkenisivät.

Paljon voimia sinulle. :hug:

 

[DieAndLetLive]

Siis onko teidän suhde oikeasti lopussa? Oletko sanonut miehelle, ettet enää halua olla hänen kanssaan? Jos näin on, niin hyvä. Aivan urpo koko äijä. Olen siis lukenut aikaisemmat ketjusi. Sano sille miehelle, ettei tarvii palata asiaan enää ikinä.

Totta kai parisuhteen (huononkin) päättyminen ottaa voimille. Pian kuitenkin huomaat varmasti, että elämäsi on helpompaa, kun ei tarvitse stressata miehen oikuista ja tarpeista. Keskityt lapsiisi ja työhösi ja koitat pitää kämpän kohtuullisen ojennuksessa. Se riittää. Onko sulla ketään, joka voisi tulla auttamaan tai edes kuunnella? Saisit jutella asoista ja varmasti ajatukset selkenisivät.

Paljon voimia sinulle. :hug:

Tässähän se kaikki tarvittava tuli tyhjentävästi sanottua. Keskity lapsiisi ja itseesi. Et tarvitse elämääsi ketään joka yrittää sinua vielä repiä riittämään johonkin täysin epäoleelliseen. Tsemppiä!

 

["a p"]

Kiitos. Kylla mina olen kovin yksin Olen kaynyt miehen painostamana tyoterveyslaakarilla,jossa todettiin hurjst verenpaineet ja otettiin kosolti naytteita ja ekg.Mies oli tyytyvsinen,etta nyt vahentaisin toits ja fokusoisin enemman haneen. Minua on ahdistanut kamalasti se,kuinka tyot kasaantuvat miehen vaatiessa aikaani ja se,ettei minulla ole sitakaan vahaa antaa lapslleni. Toisaalta mies on kannustanut ja kehunut minua - etta minusta tulisi sellainen,jonka han haluaa. Juttelin miehen parhaan ystavan kanssa(nainen),joka ymmartaa tilanteeni ja sanoi,etta mies on epareilu vaatiessaan minulta aikaa ja panostusta tassa elamantilanteessa. Mina olen aina vain ajatellut,etta olen luuseri,epaonnistuin tassakin, vaikka tama oli elamani tilaisuus saada hyva mies.

 

[Voi yäk]

[QUOTE="a p";29676522] Toisaalta mies on kannustanut ja kehunut minua - etta minusta tulisi sellainen,jonka han haluaa. [/QUOTE]

Ja v***t. Jos et riitä hänelle omana (nyt jo supersuorittavana, hellitä vähän..) itsenäsi, et tule kelpaamaan hänelle koskaan. Hän tulee jatkossakin jatkaamaan muokkaustasi, lähde hyvä ihminen tällaisesta suhteesta ja keskity omaan jaksamiseesi ja lapsiisi. Hän ei todellakaan ole arvoisesi, usko pois.

 

[Happygirl-91]

:hug: ymmärrän ja tiedän tuskasi. Itse täällä taas kolme tuntia pillittänyt eronnut tyttö hei. :'(