Lähteminen väkivaltaisesta suhteesta on HIRVITTÄVÄN vaikeaa, jos suhde on jatkunut kauan ja väkivaltainen osapuoli on saanut heikomman henkisesti nujerrettua. Ymmärrän tuon tuskasi paremmin kuin arvaatkaan. Oma äitini oli samassa tilanteessa ja lapsena vielä syytin häntä siitä. Myöhemmin monien omien suhdekokeilujen jälkeen totesin omakohtaisesti, että ihminen on avuton kuin siivetön lintu jos menettää uskon itseensä ja antaa elämänsä langat tyrannin käsiin.
Olen hokenut tälläkin palstalla kyllästymiseen asti askeleista ja etenemisestä askel kerrallaan, joudun jälleen kerran hokemaan samaa, tosin nyt suosittelen elämän järjestämistä sirpaleisiin, joista kokoat ehjän kokonaiskuvan. Ensin on lähdettävä, jotta voit luoda sirpaleita, joista koota yhtään mitään. Eli etsi se asunto NYT. Äläkä hanki sitä läheltä miestäsi vaan jostain kauempaa, paikasta, jossa saat tilaa hengittää. Älä katso taaksesi. Mennyt ei voi antaa sinulle mitään, tulevaisuus on ainoa toivo edetä.
Voit aloittaa sirpaleiden luomisen vaikka heti, juuri nyt, ottamalla selville kaikki mahdolliset opiskelumahdollisuudet, joihin voisit hakeutua (mikäli terveytesi sallii). Pelkästään opiskelupaikkojen selaaminen usein herättää toivon ja optimismin. Näet kaikki ne mahdollisuudet, joita sinulla on, alat pikkuhiljaa hahmottaa elämää eteenpäin vievänä tienä, eikä umpikujana.
Kun olet lähtenyt, älä jää makaamaan, toimi välittömästi. Näe ensimmäinen aamu uuden elämän alkuna, johon kuuluu parantuminen, opiskelu, uudet ja vanhat ystävät, henkinen hyvinvointi, ja lopulta työ, ja elämisen arvoinen elämä. Jos jäät lähtösi jälkeen vain makaamaan, olet yhtä vaaraksi itsellesi kuin olisit jäämällä tuohon suhteeseen. Paljon tsemppiä, positiivista mieltä, jaksamista sinulle!
