Toukomurut 2014 ~ Tammikuussa

HyäkkäysVaunu, tiedän kyllä ettei se ole pakollinen ja voin olla menemättä, mutta tuntuisi siltä paremmalta jos joku sanoisi sen että en mokaa kauheasti jos en mene..
Mun ainoa syy olla menemättä on verikokeista aiheutuva jäätävä pahoinvointi ja pyörrytys, muutun ihan valkoiseksi pelkästä sormenpäästä otettavasta veritipasta.

 

Liriel ei kaikille edes tehdä sokerirasitusta, jollei sitten erikseen pyydä - vain jotkin ehdot täyttäville suositellaan, ainakin täällä. Itse en ensimmäisestä käynyt, ja tän kanssa ei ole edes tullut puheeksi. Jos susta tuntuu, ettei ole tarvetta tai muuten sokerit ei oo heittänyt minnekään, niin ei sinne ole pakko mennä. En tiedä miksi olisit menossa niin vaikea sanoa, onko hyvä mennä vai voiko huoletta jättää väliin. Itse en kuulu ainakaan mihinkään ryhmään, joille suositellaan niin en näe mitään syytä mennäkään.

 

hiulu, sokerirasitusta suositellaan täällä kaikille jotka ovat yli 25-vuotiaita(? en muista tarkasti, mutta minua nuoremmillekin siis) tai BMI on yli jonkin tietyn rajan. Mulla ei ole ylipainoa eikä sukurasitetta mutta toisaalta sokereita ei ole koskaan seurattu.

 

Nuutti79, mekään ei haluttu tietää sukupuolta ja välillä mietin, miksi se tuntuu olevan niin itsestäänselvyys, että halutaan tietää. Moni on tätä ihmetellyt mulle, että miksi et kysynyt. Me ajateltiin, että se on mukava yllätys ja nimiä on hauska kehitellä kummallekin sukupuolelle.

Synnytys, mie en ole vielä aatellut asiaa, enkä lue netin palstoja tätä nimenomaista toukokuun synnyttäjien ketjua lukuunottamatta. Hyviä ja huonoja tarinoita löytyy jo lähipiiristäkin. Olisi hienoa synnyttää ns luomusti, mutta jos tilanne vaatii vaikka sektion, niin sit se menee niin. Kipua en ajattele, kun en käsitä että mitä se voi olla.

Tiburona, sukulaiseni oli synnytyspelkoinen ja sai siihen hyvin tietoa, kannattaa etsiä. Minä ajattelin ainakin hänen vinkkiensä mukaan tehdä sellaisia mielikuvaharjoituksia kivusta aaltoina, joiden kanssa mennään. Onhan se tuo ahdistuskin positiivista siinä mielessä, että käsittelet asiaa, kunhan et vaan jää jumimaan siihen ahdistukseen. Itse yritän suhteuttaa asiaa niinkin, että ihmisnainen on synnyttänyt vuosisatoja vaikka millaisissa olosuhteissa, meidän vartalot on siihen hommaan tehty ja se sujuu yleensä hyvin. Eikä siinä tilanteessa varmaan yksin ole.

Sairaalamatka. Mies kysyi neuvolassa, että tarviiko hänen käydä jotain kirjekurssia, kun sairaalaan on noin reilun tunnin ajomatka...eniten mua pelottaa, että kun todennäköisesti mies ajaa minut sairaalaan niin hän on niin hermostunut että jotain sattuu. Ja sitten se, että osaammeko lähteä sopivaan aikaan. Tiedän joitain ensisynnyttäjiä, joita on opastettu odottamaan kotona vielä ja synnytys onkin tosissaan alkanut sitten. Kai se pitää vaan omaan oloon luottaa siinä tilanteessa. Toivottavasti ei tule turhaa ajelua ees taas, tai että ei tarvi viime tipassa lanssillakaan lähteä

Sokerirasitus tehdään meilläkin yli 25-vuotiaille.

 

Meillä sokerirasitus tehdään ensisynnyttäjille, jotka ovat yli 25-vuotiaita ja kaikille synnyttäjille, jotka ovat yli 35-vuotiaita.

 

Varmaan aikalailla paikkakuntakohtasta, koska mä ainakin oon ollu siinä luulossa, että tuo sokerirasitus on pakollinen ja tehdään kaikille.. Mutta nyt kyllä tosiaankin meinaan sanoa, että en varmaan mene, jos ei oo mitään syytä epäillä diabetesta

Hankintoja sen verran, että tilattiin tänään vaunut <3 Lauran Lastentarvikkeen sivuilta löyty poistomyynnistä Knorr-Baby Nizza - yhdistelmävaunut 299e ja postikulut vain 9,90e! Suosittelen vilkasemaan, jos ei vielä vaunuja löydy!

 

Moi,

Vauvasta, sukupuolesta ja nimestä kertominen: me ei varsinaisesti pihdattu tietoa siitä et tulee vauva, kun maha näkyi niin sairaan nopeesti. Nuutti79, mekään ei tiedetä sukupuolta, viimeksi ei haluttu tietää ja nyt mies ei halunnu, mä ehkä olisin halunnu, mut ok näinkin. Jos tietäisin sen, niin kertoisin kyl muillekin. Nimi me kerrottiin viimeksikin heti tekstareissa mitkä lähetettiin kun kerrottiin vauvan syntyneen. Kuulutaan kyllä kirkkoon ja oli ristiäiset, mutta meidän mielestä hommaan ei tarvi kuulua nimen jemettäminen. Nytkin on jo tytön nimi valmiina ja pojalle pari vaihtoehtoa.

Synnytys ei jännitä häiritsevästi, olen iloinen päästessäni möhömahasta eroon ja saadessani vauvan syliin :heart: Me asutaan alle 10km keskussairaalasta, jotta nou hätä matkan kanssa. Tosin mulla eka kesti kaikkinensa 7 tuntia, että ei tätä toista varmaan kannata aivan tuntitolkulla kotona ihmetellä. Otin epiduraalin ja minä oman kokemukseni perusteella suosittelisin, mutta eihän se tosiaan kaikille passaa.

Täällä ois alkanut äitiysjooga. Vähän mietin, mut en nyt sitte saanut ilmoittauduttua. Onko teillä jotain "äitiysharrastuksia"? Tai ajatuksia, mitä meinaatte vauvan kanssa? Me käytiin vauvajumpassa, tykkäsin tosi paljon. Ei käyty uinnissa, koin kalliiksi ja vaivalloisen oloiseksi, vaikka tosi moni kaveri on kehunut. Muskarikin on kokematta. Tällä kertaa meinasin ehkä taas jumppaa, kun esikoinen pääsee mieleiseensä lapsiparkkiin siksi aikaa, mutta saas nähdä.

Tänään tuli taas "asiakkailta" (9-luokan tytöt) kommenttia, miten mun maha on iso. Thanks a lot :headwall: ja vielä on aikaa kasvattaa... Nyt sitä on noin 7kg edestä. Huomenna 24+0

Viikonloppuja!

 

Meillä taitaa olla noin kuin Hannuskillakin toi sokerirasitus ja lisäksi, jos aiemmassa raskaudessa on ollut tai on sukurasite. Itse ole yli 25, mutta ensimmäistä odotin 24-25v. ei tehty sokerirasitusta silloinkaan.

Duodecimin sivuilta:
"Tutkimuksen aiheita siis ovat: sokerin esiintyminen aamuvirtsassa (yksikin havainto riittää), ylipaino (BMI yli 25 kg/m2), aiempi yli 4 500 g painoisen lapsen synnytys, yli 40-vuotias synnyttäjä tai raskauden seurannassa todettu kookas sikiö (makrosomia). Sokerirasituskoe suositellaan siis tehtäväksi valtaosalle raskaana olevista. Tutkimusta ei tarvita, jos äiti on alle 25-vuotias ensisynnyttäjä ja normaalipainoinen (painoindeksi alle 25) eikä hänen lähisukulaisillaan esiinny tyypin 2 diabetesta. Koetta ei myöskään tarvitse tehdä alle 40-vuotiaalle uudelleensynnyttäjälle, jolla aiempaan raskauteen ei ole liittynyt raskausdiabetesta eikä lapsen makrosomiaa «Makrosomia (poikkeavan kookas sikiö)»2 ja joka on normaalipainoinen raskauden alkaessa."

 

Hmm, Duodecimin mukaan mun ei siis olis välttämättä tarvinnut käydä tuossa sokerirasituksessa, kun en ole yli 40-v., ylipainoinen, ei ole aiempaa rd:tä eikä lapset ole olleet kookkaita. Mulla sit ilmeisesti syyksi riitti pelkkä sukurasite (lähisukulaisella on 2. tyypin diabetes). Jotenkin outoa, et kuntakohtaiset erot on niin suuria, luulis, että kaikki on samalla viivalla. No tulipahan käytyä, vaikkei kiva ollutkaan. Se kyllä harmittaa, ettei nykyisessä kotikaupungissa tutkita streptokokkia odottajilta, aiemmassa kotikunnassa niin tehtiin ja nykyinenkin th oli sitä mieltä, että se olis hyvä tutkia, koska on niin yleinen ja tutkimus ei hirveesti maksais saavutettaviin hyötyihin nähden.

Nyt olis sitterikin hankittu -ostin sit uuden, koska käytetyistä saa näköjään pulittaa melkein saman. Ja lisää pikku vaatteita tarttui mukaan alen loppurytinöistä

Mä en ole vielä saanut vatsakommentteja, toivottavasti en saakaan, koska aika usein ne valittavasti lausutaan ikävään sävyyn, mut tietenkään ei saa loukkaantua, koska kaikillahan on oikeus kommentoida raskaana olevan naisen ulkonäköä:|

 

Hyökkäysvaunu: Mainitsit mielialalääkkeiden uudelleen aloituksesta ja siitä tuli mieleeni kysyä muutama itseäni kiinnostava juttu. Pakko ei ole vastata tietenkään jos et halua, enkä mitään pahaa näillä kysymyksillä tarkoita. Eli käsitinkö oikein, että syy tuohon lääkitykseen on masennus? Kun itselleni esikoisen vauva-aika oli tosi ankeaa aikaa (vaativa vauva, olemattomat tukiverkot, pitkiä päiviä töissä tekevä mies jne, mutta en minä nyt silti miellä että masentunut olisin ollut..) ja en uskaltanut edes ajatella uutta vauva-aikaa ennen kuin tunsin itseni myös pääkopan sisällä uuteen pyöritykseen valmiiksi. Sinullahan on ikää reilusti alle 30-vuotta ja kolmas lapsi tulossa. Olen aina kummastellut, että mistä sinunlaisesi naiset ammentavat voimansa ja "uskaltavat" tehdä useamman lapsen (joskus peräjälkeenkin), vaikka samalla kamppailevat mielialojen jne. kanssa. Onko se sitten niin, että mielialan ongelmat linkittyy johonkin muuhun kuin siihen vauva-arkeen jne. Kun meitähän on persoonina ja äiteinä niin moneen lähtöön; sen minkä joku kokee ahdistavaksi esim. vauva-arjessa (itselleni valvominen, tauottomuus, tukiverkottomuus), ei toista häiritse ollenkaan vaan voi olla jopa "elämän parasta aikaa". Itse lohduttaudun sillä, että esikoista hankalampaa vauva-aikaa tuskin voi tulla, selvisin ensimmäisestäkin kerrasta ja tukiverkkojakin on nyt saatu rakennettua paremmin. Tämä lapsi syntyy myös jo valmiiseen perheeseen, jossa ei tarvitse alkaa kaiken opettelua alusta.

Epiduraalista sen verran, että itse en ollut etukäteen muuta esikoisen kanssa päättänyt, kuin että avoimin mielin synnytykseen mennään ja tilanteen mukaan katsotaan miten toimitaan ja mitä kipulääkkeitä otan. Epiduraali oli itselleni vallan mainio kokemus ja vaikutti täydellisesti; vei lähes kaiken kivun, mutta jätti silti tuntoaistia sen verran, että tunsin kun tuli aika ponnistaa, jalat toimi koko ajan (joskin olivathan ne raskaat) ja tunsin mahan+supistukset+hallitsin lihakset ponnistettaessa. Mainittavaa kipua ei ollut, vain tuntemuksia ja epämukavuutta. Epiduraalia jouduin odottamaan elämäni pisimmät 45 minuuttia (katsoin kelloa koko ajan ja tuohan ei ole edes pitkä aika odotteluun) ja siinä vaiheessa kun epiduraalin pistäjä saapui paikalle ja lohkaisi varsin osuvan tilannekomiikka-vitsin tuskissaan olevalle synnyttäjälle "Tämä pistää nyt hieman" muistan tilanteen varmaan ikäni. Jos olisin jaksanut, enkä olisi niin keskittynyt paikallani pysymiseen supistuksen aikana, olisin vastannut, että "Revi hyvä mies vaikka ilman puudutusta suolet ulos, kunhan vaan saat tämän kivun helpottamaan!". Nuo 45 minuuttia ennen epiduraalia olivat ainoat koko synnytyksen aikana, kun kipu oli todellakin kova ja kävi jopa siinä rajoilla, että en olisi enää niitä kestänyt menettämättä itsehillintää/kontrollia. Summa summarum: Jos epiduraalin keksijää ei ole vielä Nobelilla palkittu, niin se pitäisi tehdä ensi tilassa!

Nimiä kai tässä pitäisi alkaa harkita. Esikoiselle oli nimi valmiina jo synnärillä ja koska ei kuuluta kirkkoon (tai muutenkaan pihdattaisi tällaisia tietoja) ilmoitettiin nimi sitä kysyttäessä jo alusta asti. Pojalle olisi ollut nimi valmiina jo kokonaisuudessaan, mutta tytölle ei mitään ehdotuksia. Ja jos tämä nyt tosiaan onkin tyttö, niin pitääpä alkaa harkitsemaan asiaa.. Ja kun nimi saadaan päätetyksi, niin ei se sitten varmaan tälläkään kerralla mikään salaisuus ole.

Skaardie + Pottu 24+5

 

Moikka
En nyt muista koska olen viimeksi kirjotellu joten saattaa tulla kertausta, mutta siis sokerinrasituksessa käyty ja kaikki ilm. ok ku ei oo perään soiteltu =) 5. neuvola oli myös, paino +530g/vko pissa ok, rr 105/57, hb 132, syke 145, liikkeet ++. Seuraavaksi oiski sitten 30.1 lääkärinneuvola ja (ehkä myös ultra) =)
Mullahan epiduraali ei toiminu ollenkaan, siis ei vaikuttanu/puuduttanu yhtään ja sain merkinnän papareihin, ei epiduraalia! Spinaalin otin toisesta ja se oli aivan mahtava =) Pisiin/kivulian hetki oli just kohdunkaulan puudutteen ja spinaalin odottelun väli =)

Alkaa jo nämä pakkaset ahistaan :/ ens vkl lähetään Ylläkselle koko perhe ja silloinki pakkasia luvassa :/

 

Skaardie mulla kanssa tosiaan esikoisen jälkeen oli tosi paha masennus..Ekat 2kk painoa tippu 11kg,ei pystynyt nukkuu ja jopa ulos meneminen pelotti ihan sikana Vasta puolen vuoden jälkeen oli pakko hakea apua kun olin jo lähettämässä itseäni suljetulle. Ja ei tosiaan tullut mieleenkään että lisää lapsia. Vaan niin se mieli muuttui lääkityksen myötä vaikka ei siitäkään täyttä apua ollut ja toisen odotuskin oli ajoittain ahdistavaa mutta synnytyksen jälkeen nostettiin annostusta niin suorastaan pursuan elämäniloa ja vauvakuumetta Nyt on suurimmaksi osaksi elämä seesteistä vaikka paniikit tulee aina olemaan osa mua. Kai se asenne ratkaisee
Spinaalista haluisin kysyä että kauan sen vaikutusaika on? Toisesta pyysin epiduraalin mutta se ehti olla varmaan tunnin joten spinaalikin olisi varmaan hyvä. Salissa synnytyksissä oon ollut ekasta n.30min ennen syntymään ja toisesta jonkun 3tuntia.
Synnytys itsessään ei niinkään pelota,ekassa synnytyksessä halusin vaan käydä tarkistaa paikat että huoliiko ne mua sinne kun ei ees sattunut liikaa..Oli 7cm auki
Tokassa taas menin oksutaudin takia hakee nesteytystä kun supistelikin. Kaulaa oli jäljellä 1,5cm ja paikat kiinni joten ei tullut pieneen mieleenkään että vauvaa oltiin saamassa.Kuitenkin vedet meni sisätutkimuksen jälkeen ja n.4 tuntia syntymään :O
Jos tässä kolmannessa ottais ihan varulta sairaalakassin mukaan jos vähänkin kolottaa tai supistaa
Vatsakommentteja oon saanut..Mihin se vauva oikein mahtuu kun ei mahaa juurikaan näy? Ja onpas se maha kasvanut viime näkemästä.. Nämä molemmat ihmisiltä joita olin viimeks nähnyt eilen ja sitä ennen pari viikkoa sitten.Tiedä sit onko se kasvanut vai ei Vyötärö on levinnyt ainakin 13cm ja nyt siis 75cm
Huomenna poksuu taas
Avantasia ja viikari 22+6

 

Mä sain perjantaina tulokset labroista, eikä mitään tulehdusta löynyt. Hyvä niin, mut koska selitystä kipeille suppareille ei nyt sit löytyny niin lääkäri laittoi lähetteen kättärille.. Siellä sit tsekataan tarkemmin kohdunsuun ja -kaulan tilanne.

Synnytyksestä vielä.. Mulla synnytys alko niin et lapsivettä alkoi tihkumaan 39+4.. Käytiin tsekissä kättärillä 39+5, mut sain omasta vaatimuksestani lähteä vielä kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Seuraavana aamuna piti sit ilmoittautua osatolle, vaikka mitään ei ois alkanutkaan tapahtumaan. Pari tuntia ilmottautumisen jälkeen alko supistelmaan ja aika pian mut sit siirrettiinkin saliin. Neiti synty 40+0, synnytys kesti 22h, yli 12h kestin ihan hyvin Tens-laitteen ja kaurapussien ym. avulla, mut kalvojen puhkasun jälkeen tulin nopeesti tosi kipeeks. Pyysin epiduraalin, mut se ei kyllä mulla missään vaiheessa toiminu kunnolla.. Ekaks autto vaan toiselle puollelle, sit lähti koko hemmetin kanyyli irti ja uutta pisteltiin kolmeen kertaan ennen kun onnistu. Ja edelleenkään se meinannu oikeen viedä kipua pois.. Sit kuitenki lopulta kun piti alkaa ponnistamaan, olin aivan tunnoton.. Et en missään nimessä halua enää epiduraalia ottaa! Altaaseen oisin viimeks halunnu ja haluisin nytkin, mut sinne en viimeks päässy kun vesienmenosta oli niin pitkä aika. Kaikenlaista muutakin epäonnea oli matkassa.. Neiti oli koko ajan vähän väärässä tarjonnassa eikä laskeutunut kunnolla, myös sydänäänet oli pitkään liian korkeella ja kun imukupilla yritettiin auttaa, ni se ei toiminut ku vauvalla oli niin paljon tukkaa päässä ym. Lopulta huone olikin sit täynnä kätilöitä ja lääkäreitä ja itse syntymä oli tosi raju ja jopa väkivaltainen. Onneks vauvalla kuitenkin oli kaikki kunnossa!! Eniten tällä hetkellä jännittääkin se et voiko kaikki mennä uudelleen niin pieleen.. Onneks pääsen sinne pelkopolille käymään tota ekaa synnytystä läpi, uskon että siitä on mulle paljon apua!

Ainiin.. Eilen poksu taas viikot! Tänään 24+1, hurjan nopeasti alkanut aika kulumaan!

Nya + Ilo

 

tuo streptokokki on mikä minuakin on mietityttänyt, eikös se oteta sitten aika suurilla viikoilla? viimeksi ei otettu jollei sairaalassa otettu, mutta ab-tippa mulla oli joka tapauksessa kun oli joku epäily tulehduksesta...Mutta jos tää raskaus menee kuten tähänkin asti oppikirjan mukaan niin haluaisin nyt kuitenkin tuon streptokokin testauttaa.

 

Juu, ihan loppuvaiheessa ne sen streptokokin testaa, niin osaavat varautua synnytykseen. Mulla ei sitä löytynyt viimeksi, mut haluaisin sen kyllä tutkituttaa.

Älytön kolotus alakerrassa kun saatiin miehen kanssa vähän kahdenkeskistä aikaa -senkin hauskuuden saa nyt kalliisti maksaa, kun tuntuu ettei kunnolla kärsi edes seistä. Tää vaiva on tuttu edellisistä odotuksista, mutta autuaasti oli unohtunut

 

Nyalle, ja kaikille muillekin,jotka nyt mahdollisia puudutuksia miettivät.Itselläni on siis kolme synnytystä takana,joista ensimmäinen kesti myös tuon reilut 20 tuntia.Epiduraalista on samanlainen kokemus kuin Nyalla,minulla ei siis vienyt avautumiskipua pois sitten yhtään.En tiedä,vaikuttiko se,että myös oksitosiinitippa meni samalla(hidas avautuminen!).Kiva kuulla,että toisilla se on auttanut.

Mutta kaikki kivut häipyivät vihdoin,kun lääkäri laittoi mulle mini-spinal -puudutteen!Suosittelen kyllä kokeilemaan,jos puudutteen haluaa.Otin sen(ja vain sen)myös toisessa ja kolmannessa synnytyksessä.

Nyt kun(näköjään)täytyy vielä kerran synnyttää(lue salamatkustaja,se tämä viimeinen on),ajattelin taas yrittää reippailla supistusten kanssa siihen pisteeseen,että spinal kannattaa laittaa.Siinähän on se ajoitus kaiken a ja o,jos ponnistusvaiheeseen sen haluaa.Yleensä mulle on laitettu n.tuntia ennen arvioitua ponnistusvaihetta.Mutta eihän kaikki mene tietenkään aina kuten oppikirjoissa.Tokan lapsen jouduinkin ponnistamaan siten,että voimakkain puudutus oli jo pois.Ehkä siitä syystä(ja onneksi)ponnistusvaihe kesti vain 2 minuuttia!

Toiset eivät pidä siitä,että tunto menee kokonaan.Ymmärrän myös sen.Itse olen vaan ollut aina aika puhki,kun avautumisvaihe on kestänyt melko pitkään mulla.Ihailen teitä,jotka ootte menneet "seitsemän senttiä auki jo".Wau.

Taas alkaa uusi viikko.Uimahalli-reissu väsytti ainakin tämän mamman ja lapset.Odotankin jo iltaa,että saa köllähtää sohvalle.Telkustakin tais tulla se Haarautuvan rakkauden talo.

Vieläkö teistä joku kärsii näköhäiriöistä ja puutumisista?Mulla on,aurallinen migreeni -diagnoosi on jo aiemmin saatu,mutta miksi nyt on kuvioissa tuo puutuminen...

Mea ja tyttönen

 

Mä menin esikoisesta sairaalaan lapsiveden mentyä ja olin jo valmis synnyttämään, ei ollu supistuksen supistusta.... Nyt sitte vähän pelottaa tämän seuraavan kanssa että koska sinne sairaalaan kun ensisynnyttäjänä olin jo poikkeustapaus monessakin mielessä

 

Jos vielä tuota äitiyspakkauksen julkistamista jotkut ihmettelee, niin Kela on nyt sanonut että uuden paketin julkistaminen menee reilusti keväälle. Vuoden 2014 äitiyspakkaus julkistetaan kevään kynnyksellä - Kysy lapsiperheen etuuksista - Suomi24 Tuossa vielä linkkiä ilmoitukseen.

Viime viikolla olikin sitten kovat kasvukivut ja maha pullahti esille jotakuinkin viikossa. Ukko ihmettelikin kun vain viikko viime näkemisestä ja mahaa olikin jo tullut. Ettei mikään ihme, että täällä ollaan kippurassa kävelty.

Järkyttävä väsymys ollut, oon nukahtanut tv:n ääreen, jne. Mutta öisin nukun silti huonosti ja painajaiset vaivaa. Niitten syy löytyy kyllä tässä inttileskeydessä. Joka yö pelkään että mies päättääkin hylätä meidät, vaikka eihän se tilanne ihan niin ole.. Yksinäisyys vaivaa myös sitä myöten. Ei ole tukiverkostoa tässä ympärillä. Siitä olen ammentanut hieman ahdistustakin, on jotenkin tyhjä olo. Eikä se työttömyyskään auta asiaan.

21+6

 

No nyt on meilläkin rakenneultra takana. Oltiinkohan ihan vihoviimeiset tässä toukokuisten pinossa?

Eli ultra oli 21+6 päivänä. Kaikki kehitys normaalia - ei mennyt edes kauaa tutkimiseen. Kokoarvio 450g. Ja saimme poikalupauksen. (Minttumaari* la 27.5).

Oon tosi onnellinen :heart: Mulla oli alusta saakka niin voimakas poikaolo, että en kehdannut asiasta ääneen puhua. Tää on tietenkin eka raskaus, eli en osaa sanoa kuinka paljon hormonien kuuluu normaalisti mennä sekaisin raskaudesta, mutta mun kohdalla esim. tukan ja kulmakarvojen väri tummeni monta astetta (silloin alussa, nyt normalisoitunut) ja mulle tuli aikamoinen raskausakne. Ihan noiden hormonaalisten muutosten vuoksi olen ollut ihan varma että lapsi on poika. Samoin mun äiti on sanonut alusta saakka olevansa varma, että lapsi on poika (hän on kyllä kohteliaasti jättänyt syyn mainitsematta).

Yhdistelmät tuli ostettua eilen käytettyinä. Maksoin huutonetissä melkein saman kuin olisin maksanut kaupassakin, mutta olin aivan erityisen ihastunut yhteen malliin joka on jo poistunut myytävästä valikoimasta. Vaunut ovat ihan hyvässä kunnossa, mutta hiukan jäi kismittämään, että jos myy melkein ovh:llä käytettyä - niin olisin kuvitellut myyjän edes puhdistavan vaunut ennen myyntiä.... Noh tuleepahan sitten itse tutustuttua ominaisuuksiin kun pääse heti kärkeen pesemään päälliset jne.

Muuten on voinnit hyvät, mutta paino nousee ihan hillitöntä tahtia. Nyt +7,5 kg alusta :O


MUOKS: täytyypä vielä lisätä tuosta istukan sijainnista ja liikeiden tuntemisesta. Mulla on siis kyseessä ensimmäinen raskaus ja vaikka huomenna jo poksuu 22, niin edelleenkään en kunnolla tunne lapsen liikkeitä. Koska tiedän olevani raskaana, osaan joitakin muljahduksia pitää vauvan potkuina tai kääntyilyinä - mutta muuten pitäisin kaikkea vaan aivan normaalina vatsan toimintana. Istukka on mullakin takana - ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä mä sen tiesin. Silloin ihan alussa mulla oli ihan valtava särky selässä ja itsekin silloin pidin sitä istukan kasvusta johtuvana.

 

Minttumaari, mä olen tehnyt saman huomion, usein käytetystä tuotteesta pyydetään melkein sama kuin ovh, niin usein päätyy sit ostamaan sen uuden. Ja saman huomion tein tuosta putsaamisesta, ostin turvakaukalon käytettynä, todella hyväkuntoisen kyllä ja kohtuuhintaisen, mut se piti pestä itse. Mä en kyllä jotenkin ilkeis myydä käytettyä tavaraa ilman et pesisin sen ensin. Mut meitä on moneen junaan ja osa jää asemallekin.

Nienji, kiitos tiedosta, enpä minäkään enää sitten tuota hakemusta pihtaa, kun kerran se ei auta. Olisin kyllä sen uuden pakkauksen mieluusti ottanut. Ja jaksamista inttileskeyteen -itse kärsin yksinäisyydestä viime ä-lomalla. Silloisella asuinpaikkakunnalla ei ollut ketään kavereita, aina piti lähteä edemmäs, jos ei ihan yksikseen halunnu kaikkia päiviä viettää.

Söin eilen illalla vähän suklaata ja siitäkös herra innostui -aivan mieletön jytke kävi vatsassa kun menin nukkumaan tai siis yritin mennä, ei siinä jytinässä uni hetkeen tullut

 

Hyökkäysvaunu: Mainitsit mielialalääkkeiden uudelleen aloituksesta ja siitä tuli mieleeni kysyä muutama itseäni kiinnostava juttu. Pakko ei ole vastata tietenkään jos et halua, enkä mitään pahaa näillä kysymyksillä tarkoita. Eli käsitinkö oikein, että syy tuohon lääkitykseen on masennus? Kun itselleni esikoisen vauva-aika oli tosi ankeaa aikaa (vaativa vauva, olemattomat tukiverkot, pitkiä päiviä töissä tekevä mies jne, mutta en minä nyt silti miellä että masentunut olisin ollut..) ja en uskaltanut edes ajatella uutta vauva-aikaa ennen kuin tunsin itseni myös pääkopan sisällä uuteen pyöritykseen valmiiksi. Sinullahan on ikää reilusti alle 30-vuotta ja kolmas lapsi tulossa. Olen aina kummastellut, että mistä sinunlaisesi naiset ammentavat voimansa ja "uskaltavat" tehdä useamman lapsen (joskus peräjälkeenkin), vaikka samalla kamppailevat mielialojen jne. kanssa. Onko se sitten niin, että mielialan ongelmat linkittyy johonkin muuhun kuin siihen vauva-arkeen jne. Kun meitähän on persoonina ja äiteinä niin moneen lähtöön; sen minkä joku kokee ahdistavaksi esim. vauva-arjessa (itselleni valvominen, tauottomuus, tukiverkottomuus), ei toista häiritse ollenkaan vaan voi olla jopa "elämän parasta aikaa". Itse lohduttaudun sillä, että esikoista hankalampaa vauva-aikaa tuskin voi tulla, selvisin ensimmäisestäkin kerrasta ja tukiverkkojakin on nyt saatu rakennettua paremmin. Tämä lapsi syntyy myös jo valmiiseen perheeseen, jossa ei tarvitse alkaa kaiken opettelua alusta.

Olisin vastannut jo aiemmin mutta puhelimella ei jostain syystä voi vastata kaksplussalle - lukea voi kyllä (iphone 4s).
Masennukseen ja ahdistukseen tuo todellakin määrättiin. Mulla on taipumuksena nuoruudesta herkästi uusiutuva masennus, sitä on lääkitty viimeksi ennen raskautta ja luultiin että oli jo "turvallista" purkaa se lääkitys ja alkaa kolmatta suunnittelemaan, tästä päätöksestä 3 viikkoa eteenpäin tein jo sitten + testin. Ja nyt olen saanut huomata että se lääkkeiden purku oli virhe, raskautumista en ole katunut hetkeäkään.
Lasten kanssa mulla ei ikinä ole ollut ongelmia, olen jaksanut yöheräilyt, sairaudet, kiukut, uhmat yms. mutta muuten sitten tuntuu että pään sisällä hajoaa.

Sokerirasituksen peruin juuri huomiselta - meiltä ajaa näillä keleillä lähes tunnin sinne, eikä sitä saa yhtään myöhemmäksi kuin aamu 8:00 - eikä ole mitään takeita että autokaan toimii (on temppuillu nyt), en halua jäädä matkalle näillä keleillä.

 

Täälläkin on raajojen puutumisongelmaa. Mulla on alkaneet kädet puutumaan kauheesti ja tietysti varsinkin öisin. Ja siis koko käsivarret, eli ei johdu turvotuksista rannekanavissa. Jalatkin puutuu aika helposti sohvalla ollessa, mutta ei vielä ole kovin häiritsevää, mutta noihin käsiin herää vähintään kerran yössä. Päivisinkin tuntuu kädet vähän oudoilta, sellasta alkavaa puutuneisuutta vähän väliä. Koitin netistä jotain lueskella mutta ei kai tohon oikein auta kuin joku käsien pyörittely ennen nukkumaan menoa ja huolehtia ettei lihasjumeja ole.

Painoa on alusta noussut noin 6,5 kg. Kauhea makeanhimo olis koko ajan, kamalaa miten ajatukset lähtee vähän väliä harhaileen herkkujen perään. Onneksi olen jotenkin saanut rajoitettua itse syömistä, mitä nyt toissapäivänä leivon tuplasuklaa-pekaanipähkinä-brownieita... Hedelmäsalaattia koitan kans usein tehdä ja sen syöminen onneks auttaa makeanhimoon ainakin hetkellisesti.

 

Synnytys itselläni jotenkin positiivisena mielessä, vaikka toi esikoisen synnytys ei mennytkään ihan putkeen.. lapsivedet menee kotona ja hirvee ponnistamisentarve, oksentelin pitkin kämppää. Puol tuntia matka sairaalaan ja perillä 9cm auki ja suoraan saliin ponnistamaan.. Se puolisen tuntia ehdittiin synnärillä piipahtaa kun neiti oli jo maailmassa Tällä kertaa vois ehkä olla hieman aiemmin lähdössä... Tyttö syntyi keskiyöllä, kun vielä neljältä iltapäivällä olin Ikeassa shoppailemassa, muuten olo ihan normaali, mitä nyt välillä piti käydä puuskuttamassa jossain kaapin takana Niitä kipuja en odota, mutta ne on onneksi tilapäistä kurjuutta vain ja niistä selviää kyllä... tällä kertaa aion kyllä jotain kivunlievitystä vaatia! viimeksi ei oikein ehditty, sain vaan käteeni oksennuspussin sisäänmennessä viimeksi, kun kipu sai tosiaan niin voimakkaan oksennusrefleksin päälle.. lähes litra meni verta siinäkin touhussa, mut adrenaliinit jylläs ja yö meni valvoessa ihmetellen uutta elämää <3

Pitääkin muistaa ostaa kotiin mieletön määrä siteitä valmiiksi, kun itsellä ainakin jälkivuoto kesti pienen ikuisuuden. 6 viikkoa synnytyksestä vuosin verta lähes tauotta, jos olisi vielä ylimääräistä jatkunut ni olisin lisätutkimuksiin joutunut, mut lakkas sitten kuitenkin itsestään.Ja oman puhtauden vuoksi rättiä sai olla kyllä vaihtamassa tosi usein.

Myös vessassakäynti ilman alapääasuihkua voisi olla turhan tuskallinen kokemus.. itseä ainakin auttoi kovasti se, että samalla kuin pissasi niin suihkutti vettä käsisuihkulla, niin ei kirvellyt se virtsa haavoissa niin paljoa.. ihan vaan vinkkinä Jotenkin kun synnytyksestä oli puhetta niin mieli alkoi liitelemään myös tuohon synnytyksestä palautumiseen, joka oli melkeinpä kurjempaa parin päivän ajan kuin synnytys itsessään

Wasabi ja pampula 24+3

 

Kahdesta synnytyksestä viisastuneena meille asennettiin bideesuihku viime viikolla
Mä en voi kertasiteitä käyttää joten jälkivuotokin vedetään kestositeillä... ...mutta mulla vuoto on yleensä loppunu jo parissa viikossa.

 

Varasin tänään ajan sokerirasitukseen. Meilläpäin lähetteen saa ymmärtääkseni kaikki yli 25-vuotiaat, vaikka ei olisi sukurasitetta/liikapainoa.

Sen on tosi tylsää, jos se äitiyspakkaus vaihtuu vasta keväällä, sitten puolet tämän vuoden vauvoista saa edellisen pakkauksen Taitaa olla turhaa pantata hakemusta. Odottelen vielä helmikuulle,jos kuitenkin tulee muuta infoa, sitten varmaan otan rahana.
Onko moni ottamassa pakkauksen?