Toi on ihan totta että ei kannata turhaan traumoja kerätä itselleen ;-) se kipu yllättää vahvemmankim naisen. En kans halua pelotella ensi synnyttäjiä mutta se on jotain ennen kokemattoman suurta se kipu. Mutta muistakaa että se vauva on palkinto kaikesta kivusta ja nollaa melkeinpä kaikki kivut ja kärsimykset ;-)
Toukomurut 2014 ~ Huhtikuussa
- Viestiketjun aloittaja HyäkkäysVaunu
- Ensimmäinen viesti
:flower: Lämpöiset onnittelut Choco Coco ja Tiuli
Tuttipulloista: Meillä tuli nyt ikäeroa 6v, niin kaikki tutit,pullot ajat sitten laitettu eteenpäin. Nyt ostin saman setin kun aiemmilla ollut; Avent-käsikäyttöinen pumppu +pullot siihen (4kpl:tta) kahdessa on se yksi reikä ja kahdessa taitaa olla kaksi reikää. Tosi tyytyväisiä ollaan oltu tuohon merkkiin! Ja itsellä kun mennyt molemmilla pojilla niin, että imettänyt vähän ja enimmäkseen lypsänyt pulloon ja siitä sitten. Isä voi näin myös osallistua paremmin ja itse ei ole ihan niin kiinni vauvassa. Aina ollut sitä mieltä, että jokainen tavallaan. Ja vauvat on niin erilaisia. Tuotakaan ei voi oikein etukäteen suunnitella, että miten menee.
Itsellä ollut nyt aika paljon kovemmat menkkamaiset supistus-juilinnat parina yönä ja vähän päivästäkin. Särkylääkettä olen ottanut illalla nukkumaanmentäessä. Saas nähdä, syntyykö tämäkin pikkuinen hiukan aiemmin, niinkuin toinen isoveikkansa (37+1).
Kun viikot 37 täyttyy, tää alkaa pestä ikkunoita ja jynssäämään keittiön ovia puhtaiksi
Toiveissa olisi, että pikkuinen syntyisi toukokuun puolella.
Päätettiin nyt sitten ottaa jo nuorempi poikamme hoidosta pois, on enää huomisen ja ensi viikolta sen 30.4.-päivän. Sitten miun kanssa kotosalla
Itseä vähän jännittää tuo sairaalaanlähtö: kun aiemmat synnytykset on käynnistyneet kalvojen puhkaisulla... ja nyt olen melkeinpä joka yö nähnyt unta, että lapsivedet menee... miettinyt vaan, että jos ne nyt menee kotona...niin edelliseltä syntyi sit 40min vesien menosta. Sairaalaan 30km-matka... mutta otettava huomioon, että sairaalassa miula on ollut se oksitosiinitippa molemmilta, joka taitaa vahvistaa niitä supistuksia?
Ihanan aurinkoista loppuviikkoa kaikille! Ja voimia viimeisiin viikkoihin! :hug:
Äippä ja tyty 35+4
Tuttipulloista: Meillä tuli nyt ikäeroa 6v, niin kaikki tutit,pullot ajat sitten laitettu eteenpäin. Nyt ostin saman setin kun aiemmilla ollut; Avent-käsikäyttöinen pumppu +pullot siihen (4kpl:tta) kahdessa on se yksi reikä ja kahdessa taitaa olla kaksi reikää. Tosi tyytyväisiä ollaan oltu tuohon merkkiin! Ja itsellä kun mennyt molemmilla pojilla niin, että imettänyt vähän ja enimmäkseen lypsänyt pulloon ja siitä sitten. Isä voi näin myös osallistua paremmin ja itse ei ole ihan niin kiinni vauvassa. Aina ollut sitä mieltä, että jokainen tavallaan. Ja vauvat on niin erilaisia. Tuotakaan ei voi oikein etukäteen suunnitella, että miten menee.
Itsellä ollut nyt aika paljon kovemmat menkkamaiset supistus-juilinnat parina yönä ja vähän päivästäkin. Särkylääkettä olen ottanut illalla nukkumaanmentäessä. Saas nähdä, syntyykö tämäkin pikkuinen hiukan aiemmin, niinkuin toinen isoveikkansa (37+1).
Kun viikot 37 täyttyy, tää alkaa pestä ikkunoita ja jynssäämään keittiön ovia puhtaiksi
Toiveissa olisi, että pikkuinen syntyisi toukokuun puolella. Päätettiin nyt sitten ottaa jo nuorempi poikamme hoidosta pois, on enää huomisen ja ensi viikolta sen 30.4.-päivän. Sitten miun kanssa kotosalla
Itseä vähän jännittää tuo sairaalaanlähtö: kun aiemmat synnytykset on käynnistyneet kalvojen puhkaisulla... ja nyt olen melkeinpä joka yö nähnyt unta, että lapsivedet menee... miettinyt vaan, että jos ne nyt menee kotona...niin edelliseltä syntyi sit 40min vesien menosta. Sairaalaan 30km-matka... mutta otettava huomioon, että sairaalassa miula on ollut se oksitosiinitippa molemmilta, joka taitaa vahvistaa niitä supistuksia?
Ihanan aurinkoista loppuviikkoa kaikille! Ja voimia viimeisiin viikkoihin! :hug:
Äippä ja tyty 35+4
No esikoisen kanssa aikanaan läpikäytiin viimeisillä viikoilla sama "vauva-on-viikkoihin-nähden-liian-pieni"-rumba. Silloin tosin ei noissa napanuoran virtauksissa muistaakseni ollut kuitenkaan mitään. Ei ole nytkään kuulemma mitään hälyyttävää, mutta siinä hilkulla mennään, että jotkin rajat ylittyisi. Mutta itse olen ollut täysiaikaisena pieni (3050g) ja mies myös (n.2800g), joten voi olla ihan sukuvikakin, että loppua kohti kasvu vain tasaantuu ja meidän vauvoista ei kovin isoja tule. Mutta tosiaan sellainen olo on, että kyllä tässä on edelleen varautunut myös alitajuisesti siihen, että kaikki ei hyvin mene. Toisaalta samaan aikaan mieli on hyvä; vointi on hyvä ja tälläkin hetkellä vauva liikkuu mahassa kovasti. Tulisi nyt vain maailmaan mahdollisimman pian, niin helpottaisi huoli siitä, että minkä kokoinen se nyt sitten on ja että saako ravintoa kunnolla vai ei..
Kivuista synnytyksessä voin itse sanoa, että olin esikoisen kanssa varautunut paljon pahempaan, kuin mitä tuli. Käynnistetty synnytys oli nopea (alle 8 tuntia yhteensä kesti) ja tuosta ajasta 45minuuttia (se aika, kun piti epiduraalia odotella) on ainoa jakso, jolloin voisin kipua todella kovaksi kuvailla. Mutta tuonkin ajan tunsin, että kontrolli säilyi, eikä epätoivo ehtinyt iskeä. Jotenkin sitä meni vain siihen kipuun sisälle ja ajatteli joka supistuksen jälkeen että "hieno juttu, nyt ollaan taas lähempänä maalia". Ponnistusvaiheessa epiduraali oli itselleni esikoisen kanssa täydellinen; paineentunne säilyi, mutta pahin kipu oli poissa. Supistukset siis tuntui ja hallinta lihaksiin oli olemassa, kun tunto ei ollut täysin pois. Ponnistusvaiheessa aika tuntui matelevan seuraavaa supistusta odotellessa, vaikka epiduraalia odotellessa samaiset kaksi minuuttia menivät eteenpäin liiankin vauhdilla. Ja tosiaan 8 minuuttia kesti ponnistusvaihe, olin varautunut että menisi paljon kauemmin. Saa nähdä miten tällä kerralla synnytys etenee. Mutta kokipa kivun miten vain, niin onhan se suurin kipu ikinä ja hymähdellen mietin sitä, miten kukaan mies ei oikeasti voi koskaan edes villeimmissä kuvitelmissa moista ymmärtää tai kokea..
Nyt oikaisemaan sohvalle ja syömään jäätelö rauhassa ennen kuin haen esikoisen tarhasta. Oli tosi ihana viedä se sinne aamulla, kun lapsi itse hoputti "Äiti, puetaan nyt reippaasti ettei myöhästytä..". Ja tarhassa lokerosta löytyi ensimmäinen kutsu sellaisen tarhakaverin synttäreille, joka ei ole perhetuttu vaan pojan "oma kaveri", johon tutustunut tarhassa vuoden iässä. Jännä tunne, että poika alkaa olla jo niin iso, että hänellä tosiaan alkaa olla jo sellaista elämää ja kaverisuhteita, joista me vanhemmat emme ole olleet alullepanijana.
Skaardie + Pottu 38+3
Kivuista synnytyksessä voin itse sanoa, että olin esikoisen kanssa varautunut paljon pahempaan, kuin mitä tuli. Käynnistetty synnytys oli nopea (alle 8 tuntia yhteensä kesti) ja tuosta ajasta 45minuuttia (se aika, kun piti epiduraalia odotella) on ainoa jakso, jolloin voisin kipua todella kovaksi kuvailla. Mutta tuonkin ajan tunsin, että kontrolli säilyi, eikä epätoivo ehtinyt iskeä. Jotenkin sitä meni vain siihen kipuun sisälle ja ajatteli joka supistuksen jälkeen että "hieno juttu, nyt ollaan taas lähempänä maalia". Ponnistusvaiheessa epiduraali oli itselleni esikoisen kanssa täydellinen; paineentunne säilyi, mutta pahin kipu oli poissa. Supistukset siis tuntui ja hallinta lihaksiin oli olemassa, kun tunto ei ollut täysin pois. Ponnistusvaiheessa aika tuntui matelevan seuraavaa supistusta odotellessa, vaikka epiduraalia odotellessa samaiset kaksi minuuttia menivät eteenpäin liiankin vauhdilla.
Ja tosiaan 8 minuuttia kesti ponnistusvaihe, olin varautunut että menisi paljon kauemmin. Saa nähdä miten tällä kerralla synnytys etenee. Mutta kokipa kivun miten vain, niin onhan se suurin kipu ikinä ja hymähdellen mietin sitä, miten kukaan mies ei oikeasti voi koskaan edes villeimmissä kuvitelmissa moista ymmärtää tai kokea..Nyt oikaisemaan sohvalle ja syömään jäätelö rauhassa ennen kuin haen esikoisen tarhasta. Oli tosi ihana viedä se sinne aamulla, kun lapsi itse hoputti "Äiti, puetaan nyt reippaasti ettei myöhästytä..". Ja tarhassa lokerosta löytyi ensimmäinen kutsu sellaisen tarhakaverin synttäreille, joka ei ole perhetuttu vaan pojan "oma kaveri", johon tutustunut tarhassa vuoden iässä. Jännä tunne, että poika alkaa olla jo niin iso, että hänellä tosiaan alkaa olla jo sellaista elämää ja kaverisuhteita, joista me vanhemmat emme ole olleet alullepanijana.
Skaardie + Pottu 38+3
Synnytyskivuista Se on kyllä jotain käsittämättömän huumaavaa, mutta esikoisesta itsellä epiduraali oli turhan tehokas. Vei kaiken kivun ja supistusten tunnon, paineentunne oli, mutta ei mitään hajua siitä koska supistaa, vaikka supistukset mittareiden mukaan oli voimakkaitakin. Sain oksitosiinia sitten, että oisin tuntenut jotain, mutta se vaan voimisti supistuksia, tunto ei kuitenkaan palautunut. Siispä kätilön täytyi kertoa, koska supistaa ja milloin ponnistetaan ja lopetetaan ponnistaminen, joten kun ei itse aivan osannut niin väliha oli kovilla ja tehtiin eppari. Saliin menin siinä vaiheessa kun synnytystä oli kestänyt jo 3h, puudutukset oli siis vain n. 2h. joten luulen, että selviäisin ilmankin, jos yhtä nopea tapaus on tulossa. Aivan käsittämätöntä se kipu kyllä on, muistan ajatelleeni, että "kuka hullu tän tekee toiste? en minä ainakaan!" Mutta silti en oo menossa suunniteltuun sektioon eikä tällä kertaa jotenkin yhtään jännitä tulevaa, ehkä se jo auttaa, että tietää mitä tuleman pitää. En pidä ilman kivunlievitystä synnyttäviä millään lailla sankarillisempina kuin puudutteiden kanssakaan, pohjaa vaan ihan tuohon omaan kokemukseen, että vaikka kivunlievitys olikin tehokas ja "taivaanlahja" niin haluan itse olla perillä siitä mitä tapahtuu. Toisaalta uskon, että palaudun paremmin, kun en ota mitään... Mutta tilanteen mukaan, jos salissa haluankin kaiken mahdollisen niin sitten otan Minuakin vaan pelottaa tuo, että ymmärränkö lähteä ajoissa sairaalaan, jos tämäkin päättää olla nopea. Matka ei ole pitkä, mutta se että pääsee lähtemään ja jonkun esikoista katsomaan, voi kestää.
Vointi Täällä piti aamulla siivota, kun anoppi on tulossa kylään + eilen illalla tuli hälytyssoitto tallille, kun hepalla oli ähky = kävelytä ylös-alas mäkiä kaaauaan. Vaan eipä tästä ole seurannut muuta kuin se, että on pakarat jumissa :S Ei sitten yhden yhtä supistusta...
Tänään neuvola, palaan kertomaan kuulumisia, jos on jotain mainittavaa, mutta tuskinpa mitään uutta.
36+3
Minuakin vaan pelottaa tuo, että ymmärränkö lähteä ajoissa sairaalaan, jos tämäkin päättää olla nopea. Matka ei ole pitkä, mutta se että pääsee lähtemään ja jonkun esikoista katsomaan, voi kestää.Vointi Täällä piti aamulla siivota, kun anoppi on tulossa kylään + eilen illalla tuli hälytyssoitto tallille, kun hepalla oli ähky = kävelytä ylös-alas mäkiä kaaauaan. Vaan eipä tästä ole seurannut muuta kuin se, että on pakarat jumissa :S Ei sitten yhden yhtä supistusta...
Tänään neuvola, palaan kertomaan kuulumisia, jos on jotain mainittavaa, mutta tuskinpa mitään uutta.
36+3
Viimeksi muokattu:
Onko teillä kenellä kokemustanoista kohdun suun puudutteista? Itsellä kun toisessa synnytyksessä se epiduraali ilmeisesti laitettiin pikkusen liian myöhään, ettei kerinnyt vaikuttamaan ponnistusvaiheessa... oli aika kivulias vaihe tuo ponnistusvaihe
Ekassa synnytyksessä taas epiduraali oli taivaanlahja, myös siinä ponnistusvaiheessa, kipua ei juuri tuntunut. Mietin vain, että nyt jos voisi jonkin puudutteen saada alapäähän...eikös ne ala vaikuttaa suht nopeesti? Kun todellakin ed. synnytys kesti kalvojen puhkaisun jälkeen 40min (tähän 40min kohdunsuu avautui 5cm->10cm)
Äippä ja tyty 35+4
Ekassa synnytyksessä taas epiduraali oli taivaanlahja, myös siinä ponnistusvaiheessa, kipua ei juuri tuntunut. Mietin vain, että nyt jos voisi jonkin puudutteen saada alapäähän...eikös ne ala vaikuttaa suht nopeesti? Kun todellakin ed. synnytys kesti kalvojen puhkaisun jälkeen 40min (tähän 40min kohdunsuu avautui 5cm->10cm)
Äippä ja tyty 35+4
Niitä on kohdun kaulan ja kohdun pohjan puudutus. Mä olen saanut kummatki ja auttoivat juuri ponnistus vaiheen. Vaikutus on vähän kuten hampaan puudutus, poistaa kivun mutta tietää että jotain tapahtuu ja tuntee ilman kipua siis. Tuon keskimmäisen aikaan mulle tehtiin eppari ja auttoi myös sen tikkaamisen niin että aivan viimeisellä pistolla tuntu. Ja aion noilla sekä ilokaasulla mennä jos suinkin vaan pystyn.
Ä-polilla kaikki kunnossa, normaalilta näyttää. Mittauksilla "2pv päivää isompi".
Painoa tällä hetkellä 3280g, lapsiveden määrät yms kaikki normaalia. Minkä lei kasvu spurtin vetäs sitten tossa pari viikkoa sitten kun 2vk aikana tuli sf mittaa +4cm..
Noh, sitten vaan jännittelemään millon lähtö tulee..
mintssi ja rinsessa 38+0
Painoa tällä hetkellä 3280g, lapsiveden määrät yms kaikki normaalia. Minkä lei kasvu spurtin vetäs sitten tossa pari viikkoa sitten kun 2vk aikana tuli sf mittaa +4cm..
Noh, sitten vaan jännittelemään millon lähtö tulee..
mintssi ja rinsessa 38+0
Neuvolakuulumisia
sf 33cm, täällä vetästy kolmessa viikossa +6cm, nyt keski-ja yläkäyrän väliin, kun aiemmin mentiin just ja just alakäyrällä
MUTTA vauva ei ole laskeutunut ja siitä veikkasi th, että johtuu tuo nousu, ei siis vielä lähettänyt minnekään kontrolliin kun ens viikolla lääkäri.
36+3
sf 33cm, täällä vetästy kolmessa viikossa +6cm, nyt keski-ja yläkäyrän väliin, kun aiemmin mentiin just ja just alakäyrällä
MUTTA vauva ei ole laskeutunut ja siitä veikkasi th, että johtuu tuo nousu, ei siis vielä lähettänyt minnekään kontrolliin kun ens viikolla lääkäri.
36+3
Viimeksi muokattu:
Heipsan, neuvolassa käyty aamulla
sf-mitta 33cm täällä myös, tosin oli tullut kolmessa viikossa vain sentti lisää
Aika liki tasan keskikäyrillä siis mennään masun kanssa.
Ainoa sydänkohtauksen paikka oli, että meni th:lla tosi kauan aikaa löytää sydänääniä ja olin jo ihan paniikissa. Joutu käymään toisen dopplerin hakemassa naapurihuoneesta. Aamulla kun oli vielä niin kovat jumpat käynnissä, että en uskonut hätää olevan, mut kyllä säikäytti!
Kaikki ok kaikinpuolin, nyt menossa siis 37+6, huomenna poksahtaa 38+0! Seuraava neuvola vasta 39+3 eli 5.5. Kun ei ole mitään jännää seurattavaa ja koko raskaus menny niin tasaisesti ni ei kumpikaa pitäny tärkeenä heti ens viikolle treffejä sopia... Onneksi näin.
Wasabi 37+6
sf-mitta 33cm täällä myös, tosin oli tullut kolmessa viikossa vain sentti lisää
Aika liki tasan keskikäyrillä siis mennään masun kanssa.
Ainoa sydänkohtauksen paikka oli, että meni th:lla tosi kauan aikaa löytää sydänääniä ja olin jo ihan paniikissa. Joutu käymään toisen dopplerin hakemassa naapurihuoneesta. Aamulla kun oli vielä niin kovat jumpat käynnissä, että en uskonut hätää olevan, mut kyllä säikäytti!
Kaikki ok kaikinpuolin, nyt menossa siis 37+6, huomenna poksahtaa 38+0!
Seuraava neuvola vasta 39+3 eli 5.5. Kun ei ole mitään jännää seurattavaa ja koko raskaus menny niin tasaisesti ni ei kumpikaa pitäny tärkeenä heti ens viikolle treffejä sopia... Onneksi näin. Wasabi 37+6
Neuvolakuulumisia
Sf 33cm (+2cm kahdessa viikossa)
Paino 230g/vko
Kohdunkaulaa 2cm (en tiedä mitä se tässä kohtaa tarkoittaa)
Hb 131
Kokoarviota en saanut
Sanoivat myös, että koska kaikki on mennyt hyvin eivät kutsu edes käynnistysarvioon ennen kuin on mennyt kahdella viikolla yli! On tullut vähän pelko että tämä lapsi on suuri ja menee oikeasti pitkälle yli (ja on siitäkin syystä iso kun ehtii kasvamaan vatsassa niin kauan)
En muista enää kuka valitti janoa ja sitä ettei silti tarvitse käydä vessassa. Luin, että se voisi viitata munuaisten toiminnan ongelmaan ja pitäisi mainita neuvolassa. Tuskin vakavaa, mutta kannattaa varmaan tarkistaa.
36+1
Sf 33cm (+2cm kahdessa viikossa)
Paino 230g/vko
Kohdunkaulaa 2cm (en tiedä mitä se tässä kohtaa tarkoittaa)
Hb 131
Kokoarviota en saanut
Sanoivat myös, että koska kaikki on mennyt hyvin eivät kutsu edes käynnistysarvioon ennen kuin on mennyt kahdella viikolla yli! On tullut vähän pelko että tämä lapsi on suuri ja menee oikeasti pitkälle yli (ja on siitäkin syystä iso kun ehtii kasvamaan vatsassa niin kauan)
En muista enää kuka valitti janoa ja sitä ettei silti tarvitse käydä vessassa. Luin, että se voisi viitata munuaisten toiminnan ongelmaan ja pitäisi mainita neuvolassa. Tuskin vakavaa, mutta kannattaa varmaan tarkistaa.
36+1
selkäpuudutteet on kyllä ihana keksintö mutta itse toivon että synnytys menisi nopeasti ja vähemmällä tuskalla kun viimeksi niin voisi jopa pärjätä ilman mutta toisaalta viimeksi ennen puutumista unohdin hengitellä niin vauva stressaantu ja putosi sykkeet. Ei sekään hyvä ole tietty.
Taas viime yönä sai napsia panadolia ja nyt vaikuttaa taas siltä että mukava yö tulossa kun supistelee ja selkää särkee
imetystyynyä mietin että olisko se kätevä mutta toisaalta jos imetys menee puihin niin aika kallis investointi. Mistä sais edullisesti tai onko niitä eri mallisia vai onko aina se puoliympyrä?
Onnea nyyttinsä saaneille
Avantasia ja viikari 36+3
Taas viime yönä sai napsia panadolia ja nyt vaikuttaa taas siltä että mukava yö tulossa kun supistelee ja selkää särkee
imetystyynyä mietin että olisko se kätevä mutta toisaalta jos imetys menee puihin niin aika kallis investointi. Mistä sais edullisesti tai onko niitä eri mallisia vai onko aina se puoliympyrä?
Onnea nyyttinsä saaneille
Avantasia ja viikari 36+3
iltaa =)
poca onko sulla mitattu aiemmin tuota kohdunkaulan mittaa? tuo 2 senttiä kuullostaa lupaavalle noilla viikoilla. mulla tais olla 5 senttiä ultralla mitattuna :S
mittasin vatsan ympäryksen tänään ja hohhoh :O 121cm navan kohrilta ja viikkojahan on se 38 tasan :x tuli kertaheitolla norsu olo toki mielestäni vatsa on laskeutunut joka saattaa myös osaltaan nostaa tuota mittauksen tulosta.
uteluista piti kysymäni että joko muut ovat saaneet osansa joko joko kyselyistä? mulla naapureista lähtien ja likan eskaris kaikki päivittelee että etkö sä vieläkään.. no en vieläkään mille näyttää :stick:
mä olisin jo ihan kypsä. tulee kyl varmaan itkut huomenna jos se nla täti ei suostu sitä lähetettä laittamaan. eihän ne sieltä sitä aikaa vielä huomiseksi varmaan annakkaan mutta olisi ees joku aika määre asioille. alkaa tosiaan tämä valvominen viedä voimia urakalla. toisaalta toivon että joku arvo olisi perseellään tosissaan niin saisi vähän vauhditusta, en voi edes liikkeiden vähyyteen vedota ku on sellasetki jumppa venytykset menossa nytkin että vatsa vaihtaa muotoaan puolelta toiselle ja lonkka /häpyluuu elää liitoksissaan :kieh: noh huomenna aamupäivällä taas viisaampana.. luulisin.. tosin pahimmassa tapauksessa tätä valvomista ja odottelua on edes vielä 4+ viikkoa :'( en sano ääneen ettei vaan lopu mutta kuiskaan on mulla tänään tullut lupaavasti supisteluja illan aikana paineen kans mut ei viel mitään synnytyksen käynnistäviä viel
Kypsänä oleva saspa ja tirriäinen joka mönkii yksiössään
poca onko sulla mitattu aiemmin tuota kohdunkaulan mittaa? tuo 2 senttiä kuullostaa lupaavalle noilla viikoilla. mulla tais olla 5 senttiä ultralla mitattuna :S
mittasin vatsan ympäryksen tänään ja hohhoh :O 121cm navan kohrilta ja viikkojahan on se 38 tasan :x tuli kertaheitolla norsu olo
toki mielestäni vatsa on laskeutunut joka saattaa myös osaltaan nostaa tuota mittauksen tulosta. uteluista piti kysymäni että joko muut ovat saaneet osansa joko joko kyselyistä? mulla naapureista lähtien ja likan eskaris kaikki päivittelee että etkö sä vieläkään.. no en vieläkään mille näyttää :stick:
mä olisin jo ihan kypsä. tulee kyl varmaan itkut huomenna jos se nla täti ei suostu sitä lähetettä laittamaan. eihän ne sieltä sitä aikaa vielä huomiseksi varmaan annakkaan mutta olisi ees joku aika määre asioille. alkaa tosiaan tämä valvominen viedä voimia urakalla. toisaalta toivon että joku arvo olisi perseellään tosissaan niin saisi vähän vauhditusta, en voi edes liikkeiden vähyyteen vedota ku on sellasetki jumppa venytykset menossa nytkin että vatsa vaihtaa muotoaan puolelta toiselle ja lonkka /häpyluuu elää liitoksissaan :kieh: noh huomenna aamupäivällä taas viisaampana.. luulisin.. tosin pahimmassa tapauksessa tätä valvomista ja odottelua on edes vielä 4+ viikkoa :'( en sano ääneen ettei vaan lopu mutta kuiskaan on mulla tänään tullut lupaavasti supisteluja illan aikana paineen kans mut ei viel mitään synnytyksen käynnistäviä viel
Kypsänä oleva saspa ja tirriäinen joka mönkii yksiössään
Kohdunkaulan puudutteista mulla on kokemusta edellisestä synnytyksestä ja en ota enää. En oikein mainittavaa apua niistä saanut. Ehkä hieman helpotti sitä viiltävää kipua alapäässä, mutta en sitten tiedä. Tosin tuo ei se syy ole, miksi en ota. Stoorista tulisi hyvin pitkä, jos sen selittäisin. Sitä kun ei lyhyesti voi tehdä.
Mutta tosilla se kuulemma on auttanut.
Synnytyskipu Luonnollisesti käynnistyneissä synnytyksissä itselläni supistuskivut ovat olleet erittäin siedettävät. Tokassa synnytyksessä en vaan tajunut sitä, kun oli ainoastaan käynnistetty synnytys takana. Pelkäsin, että kivut äityvät kamaliksi, jos en ota epiduraalia. Valitettavasti sen anto meni mönkään, joten olin jumissa sängyssä (makaaminen ja istuminen pahentaa mulla supistuskipuja) ihan helvetillisten supistusten kourissa. En pystynyt edes puhumaan. Tuijotin ainaostana kelloa ja tsemppasin itseäni, ettei mene kauaa.
Kolmannen kanssa uskaltausuin vuhdoin kokeilemaan ilokaasua. Olin kuullut ettäs iitä emnee sekaisin, joten se todella iso kynnys lähteä kokeilemaan sellaista ainetta, jonka mielsin huumeeksi Pakko sanoa, että avautumisvaihe oli täysin kivuton, eikä pääkään ollut sekaisin. Tosin ponnistusvaihe olikin sitten eri juttu, kun muksu oli niin isokokoinen, että tuntui jotta lantio hajoaa. Oli todella pelottava fiilis ja katjhuinkin kuin mielipuoli...pelosta.
Neljännen kanssa oli käynnsitetty synnytys ja siedin alkuun hyvin supistuksia, mutat sitten olivat ilman mitään taukoa. Vedin ilokaasua, niin että päässä ihan oikeasti kilisi, koska sitä ei kyennyt mitenkään ajoittamaan supistusten kanssa, joissa ei ollut mitään säännöllisyyttä vaan menivät miten sattuivat ilman mitään kunnollista väliä. Mutta ne supistukset eivät oikeastaan olleet se mikäs attui vaan se, että tuntui kuin toinen olisi viidakkoveitsellä koettanut raivata tietään ulos. Siinämielessä ponnistusvaihe oli helpotus, koska se viiltävä kipu loppui ja supistuksetkin muuttivat muotoaan. Taisin muuten murtaa peukaloni, koska se oli yli puolivuotta kipeä synnytyksen jälkeen
Ja kaksi kertaa järkyttävistä hammassäryistä kärsineenä sanoisin,e ttäs ynnytyskipu on huomattavasti helpompaa kestää ja ottaa vastaan. Itse siis toivon luonnollista synnytyksen käynnistymistä ja näin ollen sitä, että voin mennä pelkän ilokaasun turvin, vaikka ponnistusvaihe hirvittää. Mutta se hirvittää vains iksi,e ttä pelkään kipua ja pelkään että se sattuu. Yhtä paljon pelkään hemoklobiinin ottamista ja verikokeita
Skaardie Mä toivon, että saat lapsen hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa syliisi, jotta sun ei tarttisi stressata ja panikoida. Varmasti ihan hirveetä olal näin loppumetreillä ja joutua pelkäämääns itä,e ttä jos vauvaa ei saakkaan syliin kotiinvietäväksi
(.) Tänään oli sellainen olo, että voisi lähtö tulla, mutta ei onneksi. Mun yöunet on kyllä näinä viimeisinä kukausina olleet niin persillään, että alan olemaan enemmän kuin varma, jotta on syntymässä koliikki lapsi. Ihans illä,e ttä mun keho koettaa totuttaa mua olemattomiin yöuniin :/ Mä vaan haaveilen siitä,e ttä vauva on ulkona ja saan nukkua hyvät yöunet Tosin se kyllä meinais miehelle komennusta sohvalle, kun on niin saakutin levee kaveri tuolla sängyssä, ettei me mahuta vauvan kanssa siihen.
Tiistain sairaalakäyntiä odotan aika malttamattomana. Vaikkakin olen jo päättänyt, että en anna yrittää kääntää vauvaa, mikäli on vielä hanuri edellä tulossa. En uskalla ottaa sitä minimaalista riskiä, että ristiäisistä tuleekin hautajaiset. Pääsen kuitenkin punnitsemaan alatiesynnytyksen ja section väliltä, niin että voin tehdä ratkaisun kumpi on parempi minun, lapsen ja muun perheen kannalta.
Joosukka ja MM 36+3 (nythän taitaa jo olla perjantai)
Mutta tosilla se kuulemma on auttanut.
Synnytyskipu Luonnollisesti käynnistyneissä synnytyksissä itselläni supistuskivut ovat olleet erittäin siedettävät. Tokassa synnytyksessä en vaan tajunut sitä, kun oli ainoastaan käynnistetty synnytys takana. Pelkäsin, että kivut äityvät kamaliksi, jos en ota epiduraalia. Valitettavasti sen anto meni mönkään, joten olin jumissa sängyssä (makaaminen ja istuminen pahentaa mulla supistuskipuja) ihan helvetillisten supistusten kourissa. En pystynyt edes puhumaan. Tuijotin ainaostana kelloa ja tsemppasin itseäni, ettei mene kauaa.
Kolmannen kanssa uskaltausuin vuhdoin kokeilemaan ilokaasua. Olin kuullut ettäs iitä emnee sekaisin, joten se todella iso kynnys lähteä kokeilemaan sellaista ainetta, jonka mielsin huumeeksi
Pakko sanoa, että avautumisvaihe oli täysin kivuton, eikä pääkään ollut sekaisin. Tosin ponnistusvaihe olikin sitten eri juttu, kun muksu oli niin isokokoinen, että tuntui jotta lantio hajoaa. Oli todella pelottava fiilis ja katjhuinkin kuin mielipuoli...pelosta.Neljännen kanssa oli käynnsitetty synnytys ja siedin alkuun hyvin supistuksia, mutat sitten olivat ilman mitään taukoa. Vedin ilokaasua, niin että päässä ihan oikeasti kilisi, koska sitä ei kyennyt mitenkään ajoittamaan supistusten kanssa, joissa ei ollut mitään säännöllisyyttä vaan menivät miten sattuivat ilman mitään kunnollista väliä. Mutta ne supistukset eivät oikeastaan olleet se mikäs attui vaan se, että tuntui kuin toinen olisi viidakkoveitsellä koettanut raivata tietään ulos. Siinämielessä ponnistusvaihe oli helpotus, koska se viiltävä kipu loppui ja supistuksetkin muuttivat muotoaan. Taisin muuten murtaa peukaloni, koska se oli yli puolivuotta kipeä synnytyksen jälkeen
Ja kaksi kertaa järkyttävistä hammassäryistä kärsineenä sanoisin,e ttäs ynnytyskipu on huomattavasti helpompaa kestää ja ottaa vastaan. Itse siis toivon luonnollista synnytyksen käynnistymistä ja näin ollen sitä, että voin mennä pelkän ilokaasun turvin, vaikka ponnistusvaihe hirvittää. Mutta se hirvittää vains iksi,e ttä pelkään kipua ja pelkään että se sattuu. Yhtä paljon pelkään hemoklobiinin ottamista ja verikokeita
Skaardie Mä toivon, että saat lapsen hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa syliisi, jotta sun ei tarttisi stressata ja panikoida. Varmasti ihan hirveetä olal näin loppumetreillä ja joutua pelkäämääns itä,e ttä jos vauvaa ei saakkaan syliin kotiinvietäväksi
(.) Tänään oli sellainen olo, että voisi lähtö tulla, mutta ei onneksi. Mun yöunet on kyllä näinä viimeisinä kukausina olleet niin persillään, että alan olemaan enemmän kuin varma, jotta on syntymässä koliikki lapsi. Ihans illä,e ttä mun keho koettaa totuttaa mua olemattomiin yöuniin :/ Mä vaan haaveilen siitä,e ttä vauva on ulkona ja saan nukkua hyvät yöunet
Tosin se kyllä meinais miehelle komennusta sohvalle, kun on niin saakutin levee kaveri tuolla sängyssä, ettei me mahuta vauvan kanssa siihen.Tiistain sairaalakäyntiä odotan aika malttamattomana. Vaikkakin olen jo päättänyt, että en anna yrittää kääntää vauvaa, mikäli on vielä hanuri edellä tulossa. En uskalla ottaa sitä minimaalista riskiä, että ristiäisistä tuleekin hautajaiset. Pääsen kuitenkin punnitsemaan alatiesynnytyksen ja section väliltä, niin että voin tehdä ratkaisun kumpi on parempi minun, lapsen ja muun perheen kannalta.
Joosukka ja MM 36+3 (nythän taitaa jo olla perjantai)
Vielä tulin sitä sanomaan, että eilen neuvolatädin kanssa juteltiin tätä, että musta tuntuu, ettei tää synny koskaan, kun ei mitään merkkejä ole sellaisesta.
Täti vaan totes, että "voi se syntyä vaikka huomenna, ei kaikilla tule mitään ennakkomerkkejä" Nauroin vaan ja sanoin, että ei tää kyllä todellakaan huomenna synny. Ehkä th yritti vaan lohduttaa, kun vauvakaan ei anna mitään merkkejä siitä että ois alakautta ulos tulossa, kylkiluiden kohdalta kokeili tänä aamuna... Mutta sitten googlettelin ja on useillakin alkanut synnytys täysin puun takaa. Jos teistäkin tuntuu, että mitään ei tapahdu niin kannattaa lukea noita tarinoita, tulee sellanen olo, että voiskin syntyä just nyt esim. tosta http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2233492-voiko-synnytys-alkaa-yhtakkia/
Pahin kipu ikinä Ei ollut synnytys, vaan pieleen mennyt lapsivesipunktio rv 30 esikoisesta. Piikki jäi kiinni kalvoihin ja tartti hakea ylilääkäri pistämään, kun punktiota tehnyt lääkäri ei saanut piikkiä läpi :S
Itselläni kyllä olo on sellainen, että ei raskaanaolo varsinaisesti haittaa - mahasta vaan haluaisin eroon, kun tahtoisin taas hepan selkään ja ottaa vaikka saunasiiderin tai nyt ylipäätään vaikka pukeutua johonkin suunnilleen sopivaan vaatekappaleeseen.
Kummallista muuten tuo ihmisten kommentointi, esikoisesta kun oli sf korkeimmillaan 33cm niin jokainen vastaantulija oli sitä mieltä, että syntyy just ja vähintään kolmoset, nyt on sf 33 ja kaikki päivittelee, että "ai niinkö pian sulla on laskettuaika, aika pieni mahahan sulla on" Mikähän siihen vaikuttaa, miten muka nyt voi näyttää pienemmältä maha, kun melko varmasti vielä kasvaaa isommaksi kuin esikoisen maha? Onko se se ilme kasvoilla vai mikä?
36+4
Täti vaan totes, että "voi se syntyä vaikka huomenna, ei kaikilla tule mitään ennakkomerkkejä" Nauroin vaan ja sanoin, että ei tää kyllä todellakaan huomenna synny. Ehkä th yritti vaan lohduttaa, kun vauvakaan ei anna mitään merkkejä siitä että ois alakautta ulos tulossa, kylkiluiden kohdalta kokeili tänä aamuna... Mutta sitten googlettelin ja on useillakin alkanut synnytys täysin puun takaa. Jos teistäkin tuntuu, että mitään ei tapahdu niin kannattaa lukea noita tarinoita, tulee sellanen olo, että voiskin syntyä just nyt
esim. tosta http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2233492-voiko-synnytys-alkaa-yhtakkia/Pahin kipu ikinä Ei ollut synnytys, vaan pieleen mennyt lapsivesipunktio rv 30 esikoisesta. Piikki jäi kiinni kalvoihin ja tartti hakea ylilääkäri pistämään, kun punktiota tehnyt lääkäri ei saanut piikkiä läpi :S
Itselläni kyllä olo on sellainen, että ei raskaanaolo varsinaisesti haittaa - mahasta vaan haluaisin eroon, kun tahtoisin taas hepan selkään ja ottaa vaikka saunasiiderin tai nyt ylipäätään vaikka pukeutua johonkin suunnilleen sopivaan vaatekappaleeseen.
Kummallista muuten tuo ihmisten kommentointi, esikoisesta kun oli sf korkeimmillaan 33cm niin jokainen vastaantulija oli sitä mieltä, että syntyy just ja vähintään kolmoset, nyt on sf 33 ja kaikki päivittelee, että "ai niinkö pian sulla on laskettuaika, aika pieni mahahan sulla on" Mikähän siihen vaikuttaa, miten muka nyt voi näyttää pienemmältä maha, kun melko varmasti vielä kasvaaa isommaksi kuin esikoisen maha? Onko se se ilme kasvoilla vai mikä?
36+4
Moi!!!
eilen oli tosiaan äippäpolin ultraääni, vaikka oli aamu aika niin ajat myöhässä reippaasti. Käyrä oli ihan ok. Ultrassa painoarvio n. 3,4kg, vettä reilusti, muuten kaikki ok. Rva ylilääkäri lupasi käynnistyksen 39+3 eli ens viikolle ja suoraan oksitoonitipalla niin ei tarvi odotella päiviä käynnistyy vai ei....
mie otin viime keväänä avautumisvaiheessa 2x kohdunkaulan puuduttaa ja 7cm kohdalla signaalin ja suurin piirtein näin tahtoisin ens viikollakin. ..
tosin vielä emättimen toivoa että saisin kokea luonnollisen käynnistymisen mutta pahalta alkaa näyttämään.... Limatulppa meni pääsiäisenä mutta oikein muuta ei olekaan tapahtunut. .
38+5
eilen oli tosiaan äippäpolin ultraääni, vaikka oli aamu aika niin ajat myöhässä reippaasti. Käyrä oli ihan ok. Ultrassa painoarvio n. 3,4kg, vettä reilusti, muuten kaikki ok. Rva ylilääkäri lupasi käynnistyksen 39+3 eli ens viikolle ja suoraan oksitoonitipalla niin ei tarvi odotella päiviä käynnistyy vai ei....
mie otin viime keväänä avautumisvaiheessa 2x kohdunkaulan puuduttaa ja 7cm kohdalla signaalin ja suurin piirtein näin tahtoisin ens viikollakin. ..
tosin vielä emättimen toivoa että saisin kokea luonnollisen käynnistymisen mutta pahalta alkaa näyttämään.... Limatulppa meni pääsiäisenä mutta oikein muuta ei olekaan tapahtunut. .
38+5
Päivää
Neuvola käyty läpi ja kaikki oli paremmin ku hyvin :-( meinasi täti että jaksaisinko vielä odottaa viikon. NO EN! Lupasi laittaa lähetteen menemään ja postissa pitäisi tulla aika viimeistään tiistaina.
38+1 (36+4)
Paino +573vko (808)
Turvotus +
Paineet 118/76 (116/80)
Pissa puhdas
hb ei otettu
Sf 31 (31)
Tarjonta rt
Sykkeen 130- 140
Liikkeet ++
Mä tuun paremmin kommentoimaan illalla nyt mä meen lasten kanssa jäätelöä syömään ja parantamaan mieltä.
Neuvola käyty läpi ja kaikki oli paremmin ku hyvin :-( meinasi täti että jaksaisinko vielä odottaa viikon. NO EN! Lupasi laittaa lähetteen menemään ja postissa pitäisi tulla aika viimeistään tiistaina.
38+1 (36+4)
Paino +573vko (808)
Turvotus +
Paineet 118/76 (116/80)
Pissa puhdas
hb ei otettu
Sf 31 (31)
Tarjonta rt
Sykkeen 130- 140
Liikkeet ++
Mä tuun paremmin kommentoimaan illalla nyt mä meen lasten kanssa jäätelöä syömään ja parantamaan mieltä.
Se ei ole Nitta ku laskea enää päiviä, saa nähä mikä itellä on tuomio kun maanantaina ois aika polille.
Voi vitsi, että on jaksanu naurattaa koko päivän kun ukolle tuossa aamulla tuumasin, että yöllä olen yrittäny laskea supistusten kestoa unen pöpperössä muka omassa mielessä sekunnilleen, sen verran kivuliaita, että aina niihin heräs mutta sen verran väsyny, että aina torkahtanut eikä mitään muistikuvia mihin asti olen laskenut. Mies vaan tuumas, että jos ens kerralla vaikka häntäkin herättelisin etten unissani synnytä
Noi puudutukset on kyllä sellainen asia kans missä on aivan hukassa vaikka useammin on tullut synnytettyä, ekasta oli epiduraali joska siirsi kaikki supistukset "rei'itetylle" alueelle ja se jos jokin oli vastenmielinen tunne.. tokassa laitettiin muutaman kerran kohdunkaulaan puudutteet, ei mitään tehoa. Oisko aineet siitä parantuneet, kuitenkin 12 v aikaa... Kolmas ja tähän astisista viimeinen oli sitten täysin luomu kun meidät vähän unohdettiin ja kun saliin siirrettiin niin mitään ei enää ehditty ja kyllä sitä miettiessä on valmis ottaan ihan mitä vain ja ihan mihin vain. Tiedä sitten kuin tämä etenee, yrittänyt olla mahd.paljon ajattelematta, koska vakaasti olin päättänyt etten itseäni tästä tilanteesta enää löydä.
Voi vitsi, että on jaksanu naurattaa koko päivän kun ukolle tuossa aamulla tuumasin, että yöllä olen yrittäny laskea supistusten kestoa unen pöpperössä muka omassa mielessä sekunnilleen, sen verran kivuliaita, että aina niihin heräs mutta sen verran väsyny, että aina torkahtanut eikä mitään muistikuvia mihin asti olen laskenut. Mies vaan tuumas, että jos ens kerralla vaikka häntäkin herättelisin etten unissani synnytä
Noi puudutukset on kyllä sellainen asia kans missä on aivan hukassa vaikka useammin on tullut synnytettyä, ekasta oli epiduraali joska siirsi kaikki supistukset "rei'itetylle" alueelle ja se jos jokin oli vastenmielinen tunne.. tokassa laitettiin muutaman kerran kohdunkaulaan puudutteet, ei mitään tehoa. Oisko aineet siitä parantuneet, kuitenkin 12 v aikaa... Kolmas ja tähän astisista viimeinen oli sitten täysin luomu kun meidät vähän unohdettiin ja kun saliin siirrettiin niin mitään ei enää ehditty ja kyllä sitä miettiessä on valmis ottaan ihan mitä vain ja ihan mihin vain. Tiedä sitten kuin tämä etenee, yrittänyt olla mahd.paljon ajattelematta, koska vakaasti olin päättänyt etten itseäni tästä tilanteesta enää löydä.
:flower::heart: Oikein paljon onnea Nuutti! :flower::heart:
Mitä olette mieltä - enteileekö voimakas nivuskipu/ paine jo lähestyvää synnytystä? Vai onko tää normaalia loppuraskauden olotilaa? Mulla alkoi siis tiistaina todella voimakas paineen tunne nivusissa. Välillä tuntuu että häntäluutakin särkee ihan tosissaan. Kävely on hankalaa ja tuntuu hankaloituvan erityisesti illalla ja yöllä. Ehkäpä vauva ei ole vielä ihan jumissa kun välillä olo helpottaakin. Mun vatsa ihan selvästi myös laskeutunut.
Kipeita suppareita ei ole ollut, mutta jotain muljahtelua kylläkin. Lisäksi jotain jotain kirkasta vuotoakin tulee hiukan, mutta se voisi olla ihan tuohon kipuun liittyvää valkovuotoakin.
En vielä toivo vauvan syntyvän (viikkoja vasta 35+3) - mutta nyt vähän mietityttää mitä uskallan touhuilla ja tehdä, meillä kun on muutto tulossa ja piti mun sentään laatikoita pakkailla, vaikka en mitään itse kantaisikaan. Tuntuu, että voisin oikeastaan vaan istua sohvalla - muuten kipuilu alkaa heti.
Mitä olette mieltä - enteileekö voimakas nivuskipu/ paine jo lähestyvää synnytystä? Vai onko tää normaalia loppuraskauden olotilaa? Mulla alkoi siis tiistaina todella voimakas paineen tunne nivusissa. Välillä tuntuu että häntäluutakin särkee ihan tosissaan. Kävely on hankalaa ja tuntuu hankaloituvan erityisesti illalla ja yöllä. Ehkäpä vauva ei ole vielä ihan jumissa kun välillä olo helpottaakin. Mun vatsa ihan selvästi myös laskeutunut.
Kipeita suppareita ei ole ollut, mutta jotain muljahtelua kylläkin. Lisäksi jotain jotain kirkasta vuotoakin tulee hiukan, mutta se voisi olla ihan tuohon kipuun liittyvää valkovuotoakin.
En vielä toivo vauvan syntyvän (viikkoja vasta 35+3) - mutta nyt vähän mietityttää mitä uskallan touhuilla ja tehdä, meillä kun on muutto tulossa ja piti mun sentään laatikoita pakkailla, vaikka en mitään itse kantaisikaan. Tuntuu, että voisin oikeastaan vaan istua sohvalla - muuten kipuilu alkaa heti.
Onnea Nuutti!<3
Ja kiva varmaan,Nitta,että sait nyt varman päivän.Kätevää lastenhoitajan ja muiden asioiden kannalta.Minäkin toivoisin olevani selvännäkijä vaikka,helpottaisi vähän tätä.Ja me kun tilataan lapsenvahtikin tuolta 400 kilsan päästä.
Muita käynnistykseen meneviä?Merge?Vaikka eihän sitä varmaan vielä kaikki edes tiedäkään.
Eilen poksahti 37 viikkoa.Edelleen olen kuumeessa,ja siksi eilinen meni synnärillä käyrillä.Vauvan käyrä oli taas välillä hyvin huono,laski aivan liian alas,mutta ultralla katsottuna vointi ihan hyvä,ja kaiken pitäisi toimia vielä.Pääsin kotiin odottelemaan parvon tuloksia.Jos kuume ei laske huomenna,menen taas.Viimeistään maanantaina on se synnytystapa-arvio,sitten ainakin menen.
Paikat oli pehmeät ja kohdun ulkosuu 2 cm auki,sisäsuusta en ole varma.
Skaardiella oli vauvan koosta puhetta.Meillä oli vähän sama tilanne,n.viikkoa pienempi kuin viikot,pa melkein sama kuin teidän pienellä.Mutta olinpa helpottunut,että ei ole ihan rääpäle enää!<3Toivottavasti kaikki on hyvin.
Mukavaa viikonloppua äidit ja vauvat!Pian on toukokuu.
Mea ja tyttönen 37+1
Ja kiva varmaan,Nitta,että sait nyt varman päivän.Kätevää lastenhoitajan ja muiden asioiden kannalta.Minäkin toivoisin olevani selvännäkijä vaikka,helpottaisi vähän tätä.
Ja me kun tilataan lapsenvahtikin tuolta 400 kilsan päästä.Muita käynnistykseen meneviä?Merge?Vaikka eihän sitä varmaan vielä kaikki edes tiedäkään.
Eilen poksahti 37 viikkoa.Edelleen olen kuumeessa,ja siksi eilinen meni synnärillä käyrillä.Vauvan käyrä oli taas välillä hyvin huono,laski aivan liian alas,mutta ultralla katsottuna vointi ihan hyvä,ja kaiken pitäisi toimia vielä.Pääsin kotiin odottelemaan parvon tuloksia.Jos kuume ei laske huomenna,menen taas.Viimeistään maanantaina on se synnytystapa-arvio,sitten ainakin menen.
Paikat oli pehmeät ja kohdun ulkosuu 2 cm auki,sisäsuusta en ole varma.
Skaardiella oli vauvan koosta puhetta.Meillä oli vähän sama tilanne,n.viikkoa pienempi kuin viikot,pa melkein sama kuin teidän pienellä.Mutta olinpa helpottunut,että ei ole ihan rääpäle enää!<3Toivottavasti kaikki on hyvin.
Mukavaa viikonloppua äidit ja vauvat!Pian on toukokuu.
Mea ja tyttönen 37+1