Papumamma: Mulla esikoisen kanssa oli viikolla 36 norovirus. Äkäinen, mutta onneksi nopeasti ohi mennyt tauti. Kesti puolitoista päivää ja veti kyllä kaikki voimat pois. Synnärille soitin ja kysyin pitiskö huolestua. Silloin sanoivat, että vauva kyllä ottaa ravinnon mitä tarttee ja jos ei supistelemaan ala niin ei hätiä. Ja sitten mainitsivat vielä senkin, että vastustuskykyä vauva saa samalla, kun äiti sairastaa. Lisäksi esikoisella ja miehellä on ollut jonkin sortin oksennustaudit tuossa joulukuussa ja tammikuussa (vai oliko helmikuu?) ja vaikka oksennuksen kanssa olin tekemisissä paaaaaljon ja jatkuvassa kosketuksessa yötä päivää sairaaseen lapseen, niin itse en onneksi sairastunut.
Kroppakriisi (ikävä omaa mahaa niiiiin paljon) + huonosti nukuttu yö + supistelut + moni muu juttu sai eilen sitten minut toivottelemaan mieheni siskon painumaan v*****. Meillehän ei lastenhoitoapua tipu, mutta mies ja siskonsa viiden minuutin varoajalla olivat eilen sopineet, että siskonsa lapsi tulee meille muutamaksi tunniksi ja minultahan ei kysytty mitään. Aiemman päivän esikoinen oli kuumeessa, mies edellisen yön liikenteessä ja mulla kaikkea muuta kuin sellainen olo, että olisin mitään lisähälyä kaipaillut. Halusin vain olla rauhassa omassa kodissa. Siispä kun siskonsa kärräsi lapsensa meille ja tuli energiaa puhkuen ihotuntumaan pällistelemään ja siunailemaan mahani kokoa ja pyysi vielä avaamaan villatakin, että näkisi paremmin, ainoa vastaukseni oli "Tiedän että maha on aivan p****** iso ja voit uskoa että nautin siitä niin v***** ja jos sulla ei oikeasti ole parempaa tekemistä kuin siinä tollottaa niin painuppa vaikka v******".. Aivan sama ottiko herneet nokkaan vai ei.. En minäkään kenenkään luista persettä, mahamakkaroita tai muita pällistele ja varsin hyvin olen aiemmin ystävällisesti tehnyt selväksi, että en ole mikään kävelevä maha. Ja kyllä mulla alkaa olla jo sellaiset olot, että mun mielestä miehenkin pitäisi tajuta kysellä, että missä mennään ja mitkä on mun jaksamiset, että passaako kutsua lisää lapsia kämppään juokosemaan.. Että näillä mennään. Mun puolesta saisi syntyä vaikka nyt.
Esikoinen painoi viikoilla 39+1 syntyessään 2745g / 47,5cm. Tämän uskoisin olevan isompi, mutta koosta ei mitään hajua. Neuvolatätikin tosiaan niin tuore ammatissaan, että ei osaa arvella niin mitään, eikä ultria ole rakenteen jälkeen ollut. Esikoinen oli pieni ja pieniruokainen vauva. Söi vähän kerrallaan ja oli sitten nälkäinen usein. Jospa tämä olisi vähän isompi ja jaksaisi syödä enemmän kerrallaan, niin voisi olla hyväkin juttu.
Skaardie + Pottu rv.37+0