Tip tap tip tap!
Oli niin söpöjä pikkutonttuja tänään muskarin pikkujouluissa Ihme, että meidän poitsu suostuu pitämään tonttulakkia niin hyvin päässä. No, toisaalta viime aikoina päässä ovat viihtyneet myös pyykkikori ja taikinakulho...
Jännää, kun viime vuosi oltiin koko porukka tai ainakin äiti ja poika koko ajan flunssassa, mutta nyt sitten ovat vuorossa muut taudit. Vatsatautikin sitten rantautui meille hoitokaverin kautta, tosin poitsu välttyi. Ellei hällä sitten ollut vaan vähän löysämahainen versio. Me taas, minä ja mies, saatiin tauti noin parin tunnin sisään toisistamme. Olipa kamalaa! Mulla ei ole ollut ikinä aikuisiällä mahatautia. Onneksi iski kuitenkin illalla, niin ei muksu häiriytynyt, nukkui jo. Me halailtiin pönttöjä (onneksi kaksi vessaa!) koko yö. Seuraavana aamuna mies sai kuskattua pojan hoitoon, ei oltaiskaan mitenkään saatu sitä kotona hoidettua. Hoitopäivän jälkeenkin lähinnä makasin keittiön matolla ja poitsu leikki astioilla, se söikin siinä lattialla ruokansa, kun en pystynyt olemaan yhtään pystyasennossa (hauskaa oli pojasta!). Ruokakin sai luvan olla vaan lämmin riisipiirakka juustolla, kun en pystynyt miettimään mitään ruokaa. Huh vain! Kolme päivää suunnilleen oli huono olo, eikä pystynyt syömään oikein mitään, mutta onneksi pönttövaihe jäi vaan siihen yhteen yöhön. Olisko ehkä se noro sitten ollut. Hoitokaverin perheessäkin poika vältti taudin, mutta molemmat vanhemmat saivat.
Mies on lähdössä tiistaina loppuviikoksi ulkomaille työmatkalle, jäädään siis kaksin kotiin, huoh. Harmittaa kyllä vähän, kun kohde on Tokio, jossa asuttiin pari vuotta, olisi mukava myös nähdä paikkoja ja kavereita. Mutta ei kannata kuitenkaan jäbän kaa lähteä noin lyhyeksi ajaksi niin kauas. Jouluillaan jotain sit kotosalla.
Oli niin söpöjä pikkutonttuja tänään muskarin pikkujouluissa Ihme, että meidän poitsu suostuu pitämään tonttulakkia niin hyvin päässä. No, toisaalta viime aikoina päässä ovat viihtyneet myös pyykkikori ja taikinakulho...
Jännää, kun viime vuosi oltiin koko porukka tai ainakin äiti ja poika koko ajan flunssassa, mutta nyt sitten ovat vuorossa muut taudit. Vatsatautikin sitten rantautui meille hoitokaverin kautta, tosin poitsu välttyi. Ellei hällä sitten ollut vaan vähän löysämahainen versio. Me taas, minä ja mies, saatiin tauti noin parin tunnin sisään toisistamme. Olipa kamalaa! Mulla ei ole ollut ikinä aikuisiällä mahatautia. Onneksi iski kuitenkin illalla, niin ei muksu häiriytynyt, nukkui jo. Me halailtiin pönttöjä (onneksi kaksi vessaa!) koko yö. Seuraavana aamuna mies sai kuskattua pojan hoitoon, ei oltaiskaan mitenkään saatu sitä kotona hoidettua. Hoitopäivän jälkeenkin lähinnä makasin keittiön matolla ja poitsu leikki astioilla, se söikin siinä lattialla ruokansa, kun en pystynyt olemaan yhtään pystyasennossa (hauskaa oli pojasta!). Ruokakin sai luvan olla vaan lämmin riisipiirakka juustolla, kun en pystynyt miettimään mitään ruokaa. Huh vain! Kolme päivää suunnilleen oli huono olo, eikä pystynyt syömään oikein mitään, mutta onneksi pönttövaihe jäi vaan siihen yhteen yöhön. Olisko ehkä se noro sitten ollut. Hoitokaverin perheessäkin poika vältti taudin, mutta molemmat vanhemmat saivat.
Mies on lähdössä tiistaina loppuviikoksi ulkomaille työmatkalle, jäädään siis kaksin kotiin, huoh. Harmittaa kyllä vähän, kun kohde on Tokio, jossa asuttiin pari vuotta, olisi mukava myös nähdä paikkoja ja kavereita. Mutta ei kannata kuitenkaan jäbän kaa lähteä noin lyhyeksi ajaksi niin kauas. Jouluillaan jotain sit kotosalla.