super-aitiydesta mulla on yleensa kauhea pakko suorittaa ja hoitaa asiat taydellisesti, mutta lapsen kanssa olen onneksi oppinut hiukan relaamaan. Tietenkin tulee aina silloin talloin naita "olen niin huono aiti"-fiiliksia, mutta niista on selvitty ajattelemalla, etta mina olen sellainen aiti kuin olen ja yritan aina parhaani mukaan olla niin hyva aiti lapselleni kuin voin. Aitiydessakin on ne omat hyvat ja huonot paivansa.
painosta ma olen niin masentunut ulkonaostani, etta.... Onneksi nyt on aloitettu ruokapaivakirja ja saannollistetty liikuntaa taas. Musta tuntuu, etta naytan valilla joku 20-v ikaistani vanhemmalta. En enaa kylla yhtaan arvostele ketaan aiteja ns. repsahtamisesta kun tuntuu, ettei tahan plosoyteen auta pakkelit eika mitkaan. Tilanne varmaan paranisi jos vaikka hetkeksi saisi edes silmapussit pois.
raskautumisesta me ajateltiin miehen kanssa alkaa hiukan suunnittelemaan pikkukakkosta (tama muuten ihan salaisuus viela), mutta taytyy nyt ensiksi odottaa, etta menkat alkaisivat ja kierto tasaantuisi johonkin suuntaan. Onneksi tassa ei ole mikaan kiire asian suhteen. =)
Onko muilla tullut eteen tallaista ongelmaa, etta lapsi yhtakkia vaan kieltaytyy nukahtamasta sankyynsa ja itkee hysteerisesti niin kauan kuin paasee syliin? Meilla on nyt ollut nain sen jalkeen kun Ava sairasti kaksi viikkoa. syliin kylla nukahtaa ilman oikeastaan minkaanlaista nukuttamista. Meilla nukahdettiin siis ennen ilman suurempia itkuja omaan sankyyn. nukuttaa sai kylla usein pitkaankin. Nyt olen ihan kysymysmerkkina. En raaski toista huudattaakaan niin olen nostanut kyynelehtivan lapsen lopulta syliin johon nukahtaa. Olisiko eroahdistusta?
painosta ma olen niin masentunut ulkonaostani, etta.... Onneksi nyt on aloitettu ruokapaivakirja ja saannollistetty liikuntaa taas. Musta tuntuu, etta naytan valilla joku 20-v ikaistani vanhemmalta. En enaa kylla yhtaan arvostele ketaan aiteja ns. repsahtamisesta kun tuntuu, ettei tahan plosoyteen auta pakkelit eika mitkaan. Tilanne varmaan paranisi jos vaikka hetkeksi saisi edes silmapussit pois.
raskautumisesta me ajateltiin miehen kanssa alkaa hiukan suunnittelemaan pikkukakkosta (tama muuten ihan salaisuus viela), mutta taytyy nyt ensiksi odottaa, etta menkat alkaisivat ja kierto tasaantuisi johonkin suuntaan. Onneksi tassa ei ole mikaan kiire asian suhteen. =)
Onko muilla tullut eteen tallaista ongelmaa, etta lapsi yhtakkia vaan kieltaytyy nukahtamasta sankyynsa ja itkee hysteerisesti niin kauan kuin paasee syliin? Meilla on nyt ollut nain sen jalkeen kun Ava sairasti kaksi viikkoa. syliin kylla nukahtaa ilman oikeastaan minkaanlaista nukuttamista. Meilla nukahdettiin siis ennen ilman suurempia itkuja omaan sankyyn. nukuttaa sai kylla usein pitkaankin. Nyt olen ihan kysymysmerkkina. En raaski toista huudattaakaan niin olen nostanut kyynelehtivan lapsen lopulta syliin johon nukahtaa. Olisiko eroahdistusta?