No mä mietin sitä jo toisen lapsen kohdalla, et voiks kaikki sujua vaan hyvin. Kun jos miettii miten pienestä kiinni koko raskauden alkaminen on, niin väkisinkin sitä ihmettelee ettei olla kuoltu jo sukupuuttoon.
Nää pelot on niin jännä juttu, niinkuin joku jo kirjoittikin et ei niihin ultrat tai muut auta, jos se menee kesken niin se menee. Ja sille ei mitään mahda. Kai sitä pitäis yrittää ajatella niin päin että hyvä kun luonto hoitaa. En tiedä. Eihän tämä tietenkään siinä tilanteessa mitään lohduta.
Mulla tuntuu et välillä kaikki oireet häviää, välillä jotain kuitenkin. Painokin oli pudonnut kahdessa viikossa 4,5 kiloa. Ei kovin terveeltä kuulosta... Mut lievää kuvotusta, närästystä, KARMEAA VÄSYMYSTÄ. Siinä kaikki. No, mulla sikäli hyvä tilanne, et huomenna heti kahdeksalta aamulla ultra. Tuun sit kertoon mikä on tuomio.
Mutta teille ketkä pelkäätte, niin koittakaa kuitenkin ajatella positiivisesti. Tässä ketjussa on näitä murheita ollut jo niin paljon, että nyt ne saisivat kyllä jo loppua!!
Ihanaa keskiviikkoa kaikille!!! :heart:
Pauzi ja pikkuinen 10+1 (11+3)