tottelevaisuusvinkkejä?

Mullon tänään vinkinkyselypäivä

Oisko hyviä ajatuksia siitä, että kuinka sais lapsen opetettua siihen, että se tottelis ekaa tai tokaa sanomista, ettei tarviis sitte miljoonannen kerran huutaa? Siskon lapsista oon kattonu varottavaa esimerkkiä, oma 2v vois vielä olla vähän koulittavissa? =)
Saa neuvoa "tätimäisestikin", tositarkoituksella kyselen!

 

Hei, mulla on hyvä vinkki tuon ikäisen kouluttamiseen!! =)
Jos ei ekasta tai tokasta komennuksesta mene perille(kuten ei meilläkään mene)niin pyydä tulemaan luoksesi. Ota syliin, ja keskustele. Perustele, kysy ymmärtääkö, ja pyydä vastaus kyllä tai ei. Vasta sittn kun saat kuuntelemaan pääsee pois lupauksella että nyt tottelee. Näin meillä ehkäistään monet äitin karjumiskohtaukset :ashamed: Kunpa vaan aina jaksaisi olla näin reipas, miljoonasti päivässä ja aina samoista asoista..

Ja toiseksi, kaikki komentamiset, uhkailut, "koska minä sanono niin"perustelut pois.. Niin jo hyvää tulee.. Tai en tiedä. Tällä tavalla meillä mennään. Saas nähdä sit miltä tulos näyttää kakskymppisenä

 

Meillä on aina ollut tapana (tyttö nyt 3,5) että asioista ei todellakaan sanota monta kertaa. Ne tehdään sitten yhdessä huudon kera tai ilman ja lopuksi halitaan. Tai sitten käytetään "taikasanoja" kuten pikkuapulainen, iso reipas tyttö, kukahan meillä osaisi... yleensä tepsivät paljon paremmin kuin pakottaminen. Tosin täytyy sanoa, että neitimme on aina ollut todella kiltti (parempaakaan sanaa en löytänyt...) ja uhmaiän kanssakin on selvitty mielestäni hyvinkin rauhallisesti (vai onkohan pahin vasta edessää...). Myös "lahjontaa" käytämme joskus eli ennen ei lueta/leikitä/saa jotain kunnes on tehty se mitä pitää.

Olen samaa mieltä ettei samasta asiasta kiljuminen ole kivaa kenellekään ja vierestä kuunneltuna varsin kamalaa...

 

Kiellon lisänä voi opastaa, mitä saa tehdä. Ja vaikka kädestä pitäen. Esim. "ei saa heittää hiekkaa, hiekasta tehdään hiekkakakku"

Jos huomaa, ettei lapsi ymmärrä kaksiosaista ohjetta, toinen ohjeista kannattaa jättää seuraavaan kertaan.

Ja nyt se huokaus: vaikka mitä tekisit ja miten fiksusti kasvattasit, lapset ovat silti lapsia ja testaavat kyllä rajansa ja miltä tuntuu tehdä kiellettyä.

 

Hei!
Lainaahan kirjastosta Keijo Tahkokallion kirjoja, esim. Kotipesän lämpöä etsimässä tai Myönteinen ajattelu lasten kasvatuksessa. Meille ne ainakin toi tuohon tottelevaisuusongelmaan ihan uuden näkökohdan - ns. uhmaikäisen "änkyröinti" on ihan normaalia ja lasten kasvamiseen nimenoman kuuluu ottelu tietyistä asioista sata kertaa päivässä. Mielestäni ko. kirjat on parhaimpia kasvatusoppaita, joita olen koskaan lukenut!

 

minä saan nyt tietysti kauhean huutoryöpyn niskaani, mutta senkin uhalla kerron, miten meillä selvitään arjesta:

eli, kun lapsi ei tuhannen kiellon jälkeen ole uskonut jotain asiaa, niin olen antanut luunapin sormille. kun tilanne sitten seuraavana päivä tulee taas eteen, niin noin viidennen kiellon jälkeen mun ei tartte kun laittaa kädet luunappi-asentoon ja sanoa, että "jos et usko, niin äiti tulee ja näppää". ei ole koskaan vielä tarvinnut tulla toista kertaa ja näpätä vaikka ensimmäinenkään luunappi ei ole varmasti kipeää käynyt. jotenkin se lapsi vaistoaa, että kyseessä on sanktio, eikä halua sellaiselle alistua.

yleensä auttaa myös se, että kutsun lapsen tekemään tai katsomaan jotakin muuta mielenkiintoista ja niin hän unohtaa ilkeydet, mitä on ollut tekemässä.

 

Meilläkin on jouduttu turvautumaan tukistamiseen.Riitti kun otti muutamasta hiuksesta kiinni ja nipisti,tietää nyt että se sattuu.Tähän on siis turvauduttu muutaman kerran , äärimmäisessä tilanteessa ja useimmiten riittää pelkkä tieto siitä että "jos et nyt usko niin äiti ottaa hiuksista kiinni".
Muuten turvaudun aika paljon siihen että koska 3-vuotias jo ymmärtää puhetta niin koitan saada tilanteen rauhoittumaan ja hetkeksi muuta ajateltavaa niin kohta hommat sujuu huomaamatta.Aina vaan ei valitettavasti ole aikaa jutella ja perustella...sehän oliskin ihanteellista!!
Meidän mielestä 3-vuotias on kuitenkin niin pieni että joissakin asioissa syyksi totella riittää se että "koska minä sanon niin!"

 

Meidän ipanat kanssa (2,5 ja 4) eivät tottele MILLÄÄN!! Nyt uusin parhaiten tehoova kikka on laskeminen. Eli "tulkaa peseen hampaat" ei liikettä. uusitaan "kiireesti peseen hampaat, kuka ehtii... yks, kaks, kolme..." ja molemmat kipittää kilpaa pesulle. EI TIETTY AINA TEHOO. Kun käyttää vähän vaihtelevia komentoja tottelevat välillä vahingossa. valmiit, paikoille, nyt!

 

\

Meilläkin on jouduttu turvautumaan tukistamiseen.Riitti kun otti muutamasta hiuksesta kiinni ja nipisti,tietää nyt että se sattuu.Tähän on siis turvauduttu muutaman kerran , äärimmäisessä tilanteessa ja useimmiten riittää pelkkä tieto siitä että "jos et nyt usko niin äiti ottaa hiuksista kiinni".
Muuten turvaudun aika paljon siihen että koska 3-vuotias jo ymmärtää puhetta niin koitan saada tilanteen rauhoittumaan ja hetkeksi muuta ajateltavaa niin kohta hommat sujuu huomaamatta.Aina vaan ei valitettavasti ole aikaa jutella ja perustella...sehän oliskin ihanteellista!!
Meidän mielestä 3-vuotias on kuitenkin niin pieni että joissakin asioissa syyksi totella riittää se että "koska minä sanon niin!"

Mä oon samaa mieltä siinä, että 2-3 vuotiaat on vielä sen verta pieniä, ettei kaikkiaasioita tarvitse perustella, eli riittää kun toteaa: koska minä sano niin.

 

No meillä ei tukkapölly auttanut lainkaan. Jos sanon pian kolme vuotiaalle pojalleni, että annanko tukkapöllyn. Vastaus kuuluu, että anna vaan. Eipä sitten kannata häntä enää tolla tavalla yrittää tottelemaan. Nyt meillä käytössä semmonen systeemi, että tärkeimmät lelut menevät kaappiin tietyksi aikaa jos tarve vaatii. Myös videot pysyvät kiinni monta päivää. Tämä keino sentään tepsii.

 

Kolmen lapsen äitinä (6v,4v ja 1v) törmää joka päivä tilanteisiin, kun asiat eivät mene perille kerralla, lähinnä syömään tulemiset ja lähtemiset kotoa jonnekin.Käytän usein laskemiskikkaa. Kertaakaan ei lapset ole tajunneet kysyä, mihin asti äiti lasket tai mitä tapahtuu, jos emme tule. Kutsun esim.syömään nimellä, jos eivät ala tulla alan laskea kuuluvalla äänellä ..yksi, kaksi, kolme... usein silloin jo jalkojen töminä alkaa kuulua, ja he istuvat pöydässä (siis 6v ja 4v).Ainakin vielä on kikka toiminut, itsekään en ole miettinyt moneenko lasken tai mitä seuraa, jos ei ala kuulua pöytään! Joskus on hauska lapsia "narrata".

 

\

Kolmen lapsen äitinä (6v,4v ja 1v) törmää joka päivä tilanteisiin, kun asiat eivät mene perille kerralla, lähinnä syömään tulemiset ja lähtemiset kotoa jonnekin.Käytän usein laskemiskikkaa. Kertaakaan ei lapset ole tajunneet kysyä, mihin asti äiti lasket tai mitä tapahtuu, jos emme tule. Kutsun esim.syömään nimellä, jos eivät ala tulla alan laskea kuuluvalla äänellä ..yksi, kaksi, kolme... usein silloin jo jalkojen töminä alkaa kuulua, ja he istuvat pöydässä (siis 6v ja 4v).Ainakin vielä on kikka toiminut, itsekään en ole miettinyt moneenko lasken tai mitä seuraa, jos ei ala kuulua pöytään! Joskus on hauska lapsia "narrata".

Meillä kanssa aika usein toimii toi laskeminen! Tosin mä aina kysyn :Tarviiko laskee kolmeen?!? Ja sitten yleensä kakkosenm kohalla neiti (3v) on jo vauhdilla tulossa. Tai no siis sillon kun tuo toimii... Eikä meilläkään vielä ole kertaakaan älynny kysästä mitä sitten tapahtuu jos kolmoseen asti ehtii... Enkä sen puoleen oo sitä itekkään vielä keksiny...
Meillä toi sylittely ei toimi. Tyttö alkaa potkimaan, lyömään ja koittaa purra :/ . Toinen kun koitan nätisti puhua, menee kaikki toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. On kuuntelevinaan ja vastailee joo joo. Tuntuu etten saa mitään kontaktia/otetta.