Toteutettu haaveeni

Joskus elämä on kummallista, joskus haaveet ovat itsepintaisia ja epäloogisia, mutta niin kuitenkin sellaisia joihin on ihana paeta! Sinä olit minun haaveeni, ensirakkauteni! Pysyit vain jostakin syystä sydämessäni, vaikka aikaa yhdessäolostamme oli kulunut jo vuosia. Se, että sitten yhtenä päivänä otin taas yhteyttä sinuun oli puhdas vahinko, mutta kun sain kiihkeää vastakaikua kaipuulleni, aloin uudestaan elätellä fantasiaa......

Sinun kohdallasi haaveilin siitä miten pääsisin näyttämään uudestaan kynteni! Olin aina ollut villi ja kokeilunhaluinen, mutta vuosien varrella varmuuteni oli kasvanut ja nyt uskoin olevani myös taitava! Kun sitten jälleen kohtasimme, uskoin että molemmat meistä olimme valmiit leikkiin, ainakin sain varmuutta katseistasi jotka vaelsivat pitkin vartaloani. Pyörittelin drinkkilasini pilliä suussani ja sain sinut villiksi sillä..... Tee tuo sama minulle, kuiskasit ja katseesi poltti minua!! Koko vartaloni kihelmöi, se kihelmöi halusta koskea sinuun ja halusta tulla kosketuksi! Olimme niin lähekkäin koko illan, että tunsimme toistemme hengityksen, tunsimme kuinka kehomme hehkuivat lämpöä, tunsimme melkeinpä sydämen lyönnitkin, mutta siltikään emme koskeneet toisiimme. Mielessä vain pyöri ajatus siitä kuinka tosiaan minun huuleni pääsisivät tekemään sitä jotakin mitä ne tekivät drinkkini pillille!!!!!

Tulethan sinä kuitenkin tänä yönä mukaani, ihan kuin silloin joskus, kysyit kun ilta alkoi jo kääntyä yön puolelle. Tulen, minä henkäisin, vaikka mietin olinko sittenkään valmis repimään sydäntä avoimeksi käsiisi. Olihan se joskus ennenkin mennyt pieniksi palasiksi sinun käsissäsi! Mutta kun pääsimme määränpäähän, en enää empinyt, janosin suudelmia, halusin kosketusta, ajattelin että hajoan jos et ota minua nyt tässä ja heti! Makuuhuoneessasi oli lähes pimeää, vain katuvalo siivilöityi huoneen ikkunasta sisään. Pimeässä tunsin hengityksesi, tunsin miten kiedoit kätesi ympärilleni, miten huulesi koskettivat minua.... Pimeässä olimme kaksi yhteensopivaa palasta, olimme yhtä, muuta maailmaa ei ollut.

Koskettelit minua hitaasti tutkien jokaista paikkaani, liutit kättä pitkin reittä kohti kosteaa jalkoväliä, kosketit hellästi, työnsit sormesi sisään, pyöritit ja kiusasit..... minä kosketin sinua, pyöritin sormieni välissä elintäsi, pyöritin kieltäni ympäri ylhäältä alas ja takaisin! Yö kääntyi aamuun, kätemme, sormemme ja kielemme vaelsivat pitkin toistemme vartaloita kunnes olimme kylläisiä rakkaudesta! Minä rakastan sinua..... vieläkin, kuiskasin kyyneleet silmissä kun makasin syliisi kietoutuneena. Silitit hiuksiani, Niin minäkin sinua...... vieläkin, vastasit.

 

 

SINUAKIN MUISTUTTAISIN ETTÄ HUUTOMERKKIÄ EI TARVITA NOVELLEISSA OIKEASTAAN LAINKAAN. HUUTOMERKILLÄ KOROSTETAAN JOTAIN TIETTYÄ KOHTAA MUTTA HUUTOMERKKI ON TOSIAAN HUUTOMERKKI, JA TÄMMÖISESSÄ HEMPEÄSSÄ KIRJOITELMASSA EI LIENEE TARVETTA HUUTAA. SAMOIN NUO ... JUTUT KATKOVAT HELPOSTI TEKSTIÄ. KANNATTAA MIETTIÄ SOPIIKO KYSEISEEEN KOHTAAN LYHENNE JNE, JOS SOPII NIIN SITTEN SIIHEN VOI LAITTAA SEN... JOS EI NIIN YKSI PISTE TAI MUU SOPIVA VÄLIMERKKI RIITTÄÄ.

EI MUUTA KUIN LISÄÄ TEKSTIÄ KUN SE SINULTYA SUJUU


Joskus elämä on kummallista, joskus haaveet ovat itsepintaisia ja epäloogisia, mutta niin kuitenkin sellaisia joihin on ihana paeta. Sinä olit minun haaveeni, ensirakkauteni. Pysyit vain jostakin syystä sydämessäni, vaikka aikaa yhdessäolostamme oli kulunut jo vuosia. Se, että sitten yhtenä päivänä otin taas yhteyttä sinuun oli puhdas vahinko, mutta kun sain kiihkeää vastakaikua kaipuulleni, aloin uudestaan elätellä fantasiaa.

Sinun kohdallasi haaveilin siitä miten pääsisin näyttämään uudestaan kynteni. Olin aina ollut villi ja kokeilunhaluinen, mutta vuosien varrella varmuuteni oli kasvanut ja nyt uskoin olevani myös taitava. Kun sitten jälleen kohtasimme, uskoin että molemmat meistä olimme valmiit leikkiin, ainakin sain varmuutta katseistasi jotka vaelsivat pitkin vartaloani. Pyörittelin drinkkilasini pilliä suussani ja sain sinut villiksi sillä. Tee tuo sama minulle, kuiskasit ja katseesi poltti minua! Koko vartaloni kihelmöi, se kihelmöi halusta koskea sinuun ja halusta tulla kosketuksi. Olimme niin lähekkäin koko illan, että tunsimme toistemme hengityksen, tunsimme kuinka kehomme hehkuivat lämpöä, tunsimme melkeinpä sydämen lyönnitkin, mutta siltikään emme koskeneet toisiimme. Mielessä vain pyöri ajatus siitä kuinka tosiaan minun huuleni pääsisivät tekemään sitä jotakin mitä ne tekivät drinkkini pillille.

Tulethan sinä kuitenkin tänä yönä mukaani, ihan kuin silloin joskus, kysyit kun ilta alkoi jo kääntyä yön puolelle. Tulen, minä henkäisin, vaikka mietin olinko sittenkään valmis repimään sydäntä avoimeksi käsiisi. Olihan se joskus ennenkin mennyt pieniksi palasiksi sinun käsissäsi. Mutta kun pääsimme määränpäähän, en enää empinyt, janosin suudelmia, halusin kosketusta, ajattelin että hajoan jos et ota minua nyt tässä ja heti. Makuuhuoneessasi oli lähes pimeää, vain katuvalo siivilöityi huoneen ikkunasta sisään. Pimeässä tunsin hengityksesi, tunsin miten kiedoit kätesi ympärilleni, miten huulesi koskettivat minua. Pimeässä olimme kaksi yhteensopivaa palasta, olimme yhtä, muuta maailmaa ei ollut.

Koskettelit minua hitaasti tutkien jokaista paikkaani, liutit kättä pitkin reittä kohti kosteaa jalkoväliä, kosketit hellästi, työnsit sormesi sisään, pyöritit ja kiusasit. minä kosketin sinua, pyöritin sormieni välissä elintäsi, pyöritin kieltäni ympäri ylhäältä alas ja takaisin. Yö kääntyi aamuun, kätemme, sormemme ja kielemme vaelsivat pitkin toistemme vartaloita kunnes olimme kylläisiä rakkaudesta.
-"Minä rakastan sinua. vieläkin", kuiskasin kyyneleet silmissä kun makasin syliisi kietoutuneena. Silitit hiuksiani,
-"Niin minäkin sinua.... vieläkin", vastasit.