Tosi ujosteleva ja arka 2-vuotias

[höyrypää]

Meillä 2-vuotias taapero ja ujostelee kaikkia. Siis pappaakin, vaikka ollaan paljon tekemisissä. Tätin syliin,kun annetaan, niin menee ihan jäykäksi ja pelkää. Muskareissa ollaan käyty pienestä pitäen ja nyt ujostelee vielä enemmän kuin nuorena. Ei mene leikkeihin mukaan ja kyyhöttää vaan tuolin takana nauraen. Kun joku tulee kylään, niin mennään heti piiloon tai äidin helmoissa pyöritään. Onko teillä muilla tosi ujoja ja arkoja vesseleitä ja onkohan vaan ohimenevää (joku kausi) vai johtuuko luonteesta? Itse olen ollut pienenä tosi ujo, mutten ihan noin kuulemma ujostellut. Muuten taapero on tosi reipas ja kävellään ja juostaan tosi paljon, leikitään ja syödään hyvin. Hän on myös aika varautunut ihmisten seurassa ja uusissa paikoissa. Huomionkipeä on myös, kun vaatii jatkuvaa huomiota. Ainut lapsi, kun on. Jos häntä ei huomioi tarpeeksi, niin osoittaa mieltään ja alkaa paiskimaan tavaroita tai menee hiljaiseksi ja alahuuli alkaa väpättämään ja itkua pukkaa. Onneksi osaa kuitenkin myös leikkiä itsekseen.

 

[Ohimenevää ehkä]

Varmaan johtuu luonteestakin, mutta käyttäytyminen voi myös muuttua kuten meillä. Meillä poika oli 2,5 vuotiaanakin tosi arka kerhoissa, mutta ei enää. Nyt pojan ollessa 3-v. toivoisin, että voisi joskus palata tähän ujosteluun, koska nyt vastaavasti mesoaa kerhoissa enemmän kuin muut.

 

[katkera ujo]

Ethän kuitenkaan kovasti patistele mukaan leikkeihin tai harmittele tätä 'ongelmaa' lapsen kuullen. Muu maailma pitää huolen siitä, että ujo saa kokea olevansa aina vähän huonompi kuin reippaammat toverinsa. Olisi varmaan ihan kiva, että edes äiti osoittaisi hyväksyvänsä hänet sellaisena kuin hän on.

 

[meillä]

meillä poika ujostelee kylässä vaikka olisi tuttu paikka, mutta kaupoissa puhuu kaikille vanhemmille ihmisille

 

[meillä]

meillä poika ujostelee kylässä vaikka olisi tuttu paikka, mutta kaupoissa puhuu kaikille vanhemmille ihmisille

 

[kata...]

Meillä tyttö oli myös todella arka 2 veenä,nyt lähestyy 3 vuotta ja on reipastunut hirveesti tänän vuotena.Tosin hänestä tuli isosisko mutta isompia sisaruksia on hänellä 4 joten seuraa on ollut aina.

Koskaan ei uhmaillut eikä juoksennellut ympäriinsä kun jossakin käytiin.Vierasti muita ja äiti ja isi vaan kelpasi.Pikkuhiljaa rohkaistui,ihan annettiin olla ujona ja taka-alalla jos halusi.
Isompien kanssa oli rohkeempi mutta jos yksin niin tosi arka.

Aikaa vaan,ja kannattaa reippaasti liikkua kotoa pois.Mutta antaa lapsen omassa rauhassa koitella rohkeuttaan.

 

[yksi ujo ja yksi ei ujo]

Meillä myös ujohko kohta 3v tyttö. Siis ujostelee aina aluksi vaikka oltais kuinka tutussa paikassa. Mutta hetken katseltuaan uskaltaa olla jo oma reipas itsensä. Ja kaikkia ihan vieraita ujostelee ja vierastaa tosi paljon, mitä pidän vain ja ainoastaan hyvänä asiana. Hänen pikkusiskonsa taas on ihan eri maata. Ei ujostele eikä vierasta. Kuka vaan kelpaa. Tämä huolestuttaa minua suuresti, koska mitäs jos tulevaisuudessa joku "namusetä" saa houkuteltua niin helposti luokseen. Täytyy vaan kasvattaa siihen ettei vieraiden kanssa saa jutella ilman vanhempia.
Itse pidän hieman ujompia lapsia paljon mukavampina kuin niitä kokoajan esillä olevia mielestäni liian "pikkuvanhoja" lapsia. Mutta olen huomannut olevani monessa muussakin asiassa eri mieltä valtavirran kanssa. Siis lähinnä lasten kasvatuksellisissa asioissa. Tai sitten eteeni on vain sattunut niitä, jotka ei oikeesti tiedä yhtään mitään lasten "oikeaoppisesta" kasvatuksesta. Ja nyt en tarkoita, että olisi vain yksi oikea tapa.

 

[höyrypää]

Kiitos teille! Ihan oikeassa olette, taaperoilla on kausia, ja ujous on sinänsä ihan hyvästä. Saattaa vielä muuttua monta kertaa

 

[arkajalaka]

kyllä meillä oli tosi arka tyttö, ei oikein kylässä luottanut ja yleensäkin luottamuksen rakentamien uusiin ihmisiin kesti tosi kauan ennenkuin anto hoitaa tmv pitää sylissä jne. Vielä 2,5 vuotiaana kun menin leikkikentälle ja jos sielä oli enemmän lapsia ni seiso mun vieressä tai sit mun piti mennä hiekkalaatikolle mukaan. Se ahdisti kyllä ja kun vielä muut taivasteli että kyllä kun se on niin arka jne. Sit sain kuulla vielä kun otin tytön pois ´hoidosta äitiyslomalle jäädessäni että tytölle olis kuulemma ollut parempi olla hoidossa kuin jäädä äidin helmoihin. Mut meilläkin tapahtu tos 3veenä ihmereipastuminen, puhuu vieraammillekin, menee leikkimään jne ei arastele kerhoissa, leikkikentillä. Tosin syliin ei tykkää vieraille mennä eikä tykkää "tyrkyistä" ihmisistä jotka tulee lähelle, sopottaa tai "tuputtaa" jos ymmärrätte.

Ja oon ite óllu arka/ujo/hiljanen pienenä ja jotenkin koen sympatiaa tyttöäni kohtaan koska en ite tykkää vieläkään sellasista ihmisistä jotka tyrkyttää itteensä lapselle, lykkää naamansa lapsen eteen ja sit luulee et kaikki rakastaa naamansa vääntelehtivää tätiä. Joopajoo. Anna lapsesi olla oma itsesi!!