Tolkuttomassa uupumuksessa kotia ynnä muuta kuntoon -projekti

[Silmät ristissä]

Takana kymmeniä hyvin lyhyesti ja huonosti nukuttuja öitä. Perusflunssia perheessä, pari vatsatautia ja noin. Muutakin stressiä. Itselläni taipumus unettomuuteen muutenkin. Nyt taas lääkekin kokeilussa, mutta en sitä lasten aikana uskalla ottaa, ja tuntuu kiitettävästi nukuttavan päivälläkin, paljon pidempään kuin luulin.

Mies nyt lomalla lasten kanssa mummolassa muutaman päivän. Tänä iltana yritän päästä suihkuun ja selvittää sen tolpillani, sekä laittaa paikalleen puhtaat vaatteet. Pyykkiä olen sentään joka päivä (yö?) koittanut vähän hoitaa. Samoin tiskiä.

Kaikki näkyy välillä kahtena ja sydän hakkaa haljetakseen pienestäkin ponnistelusta. Saas nähdä, mitä viidessä päivässä tulen saamaan aikaiseksi, ja saanko siinä ajassa itsenikin ihmismäiseen kuntoon. Ansiotöitä teen, mutta vain vähän tunteja alkavalle viikolle.

Onneksi saan olla yksin vähän aikaa. Tänne laitan asioita muistiin lähinnä itseäni tsempatakseni.

 

[dfdf]

Kannattaisko ensisijaisesti nyt vain keskittyä siihen nukkumiseen ja lepäämiseen ja unohtaa kaikki ylimääräiset hommat.

 

["Wieras"]

Ihanaa, omaa aikaa 5 päivää! Nauti!

 

[Silmät ristissä]

No, univelan oikea hoitaminen ei ole 20 h/vrk nukkumista, kyllä sen voi tehdä mutta lopputulos ei ole hyvä. Menee loppukin rytmi sekaisin. Ja kotona haluan vain takaisin perustasolle, ei mitään lattialistojen jynssäämistä vaan suurin osa tavaroista paikoilleen ja kunnollinen viikkosiivous. Se olis edessä kuitenkin. Joka päivä jotain, ei kaikkea kerralla.

Lienee ihan sopivan kevyttä tuon lepäämisen oheen. On muuten hienoa päästä suihkuun, kun sitä on on pari päivää yrittänyt. Kymmeneltä sit sänkyyn.

Wieras, kiitos!

 

["Wieras"]

No miten menee? Saitko nukuttua?

 

[Silmät ristissä]

Nukuin, kiitos! Tosin pienellä unilääkeannoksella. Vähän tukkoinen aamu sitten oli, en täälläkään käynyt. Tavaroiden järjestelyä pois lattioilta tunnin-pari, hyvin kevyttä ulkoilua tunti (koska askel painaa tosissaan yhä), postien läpikäymistä. Tiskiä ei yksin juuri tule. Edelleen helposti tärisevä olo tai sydän jyskyttää rasitukseen nähden turhan lujaa. Mutta vähitellen...

Syödä yritän terveellisesti. Nukkua olisi taas, ihan just aikomus jonnekin seitsemään.

 

[Silmät ristissä]

Perusasiat oon vähitellen saanut kuntoon ja unirytmikin löytyy. Myös allergialääkkeen vaihdoin toiseen, ehkä se auttoi osaltaan myös. Puolison säikähdys mun kunnon romahtamisesta taisi olla sille jonkinlainen reality check... Toivottavasti. Se on hirmu hyvä isä, mutta tolkuttoman epäkäytännöllinen, eikä ollut kymmenen (!!) yhteisen vuoden aikana tajunnut, mitä kodin rutiinien pyörittäminen vaatii. Enkä mä ole juuri sairastellut aiemmin.

Voimia kaikille kevät- tai muusta väsymyksestä ylös taisteleville!