Tokaluokkalaisten tyttöjen kolmiodraama.

[Ärsytys]

Muutimme vajaa pari vuotta sitten tänne asuinalueelle ja tyttöni ystävystyi kahden muun tytön kanssa. Nämä tytöt olivat asuneet täällä kauemmin ja näin ollen olleet ystäviäkin kauemmin. Eskariajan kaikki olivat eri paikoissa hoidon tarpeen eroavaisuuden takia, mutta kouluun menivät samalle luokalle. Tätä kohta kuvaamaani käytöstä on varmasti ollut alusta lähtien, mutta nyt se on pahentunut entisestään.

Eli tämä yksi tyttö, olkoot vaikka Tiina on mielettömän mustasukkainen tästä kolmannesta tytöstä. Nimettäkööt tämä vaikka Maijaksi. Oman tyttöni nimeän vaikka Liisaksi. Aina kun leikkivät kolmestaan on Tiinan puheet tätä luokkaa "eikö niin Maija, että mun synttärit oli paljon kivemmat kun Liisan. Eikö niin?", "Eikö niin Maija, että meillä on paljon kivempi leikkiä, kun Liisalla"jne. Jos ovat olleet jossain kahdestaan niin sillä lällätellään minun tytölleni "voi, että kun meillä oli kivaa kun oltiin teijän mummin kanssa kaupungilla, eikä ollutkin Maija?".

Siis ihan jatkuvaa tuollaista minun tyttöni "kiusaamista". Tämä Maija onneksi osaa käyttäytyä aika fiksusti, eikä lähde tuohon lällättelyyn ja muuhun mukaan. Samoin oma tyttöni on "kestänyt" tämän hienosti, eikä lähtenyt käyttäytymään samalla tavalla. Välillä kyllä näkyy kuinka pahalta tuntuu. Ja auta armias kuinka kateellinen tämä yksi tyttö on, jos minun tyttöni ja kolmas tyttö ovat tehneet jotain kahdestaan. Silloin tuo käytös oikein korostuu.

Miten tällaisessa tilanteessa toimisi aikuisena rakentavasti? Olen ajatellut, ettei pidä liikaa puuttua vaan antaa opetella ihmissuhdetaitoja keskenään. Mutta välillä suorastaa v***ttaa kuunnelle tuota ja tekisi mieli mennä sanomaan jotain todella ilkeää tuolle yhdelle. Lisäksi näiden kolmen kaveruutta tulisi tukea siinä mielessä, että ovat ainoat lapset tällä alueella. Muut esim. koulukaverit asuvat pitkän matkan päässä.

 

["no no no"]

Mä antaisin omalleni työkaluja tuohon, eli kertoisin että tuohon voi todeta vaikka "oot sä nyt ihan oikeasti noin lapsellinen vielä, että tuollaisella pitää kilpailla"

Toiset ihmiset ei nimittäin välitä omiaan kasvattaa ja kaikkea ei tartte sietää.

 

["susu"]

Nainen on naiselle susi jo pikkutytöstä lähtien.Samalaista käytöstä näkyy täällä palstallakin..Se kertoo teidän tilanteessa tuo Tiinan huonosta itsetunnosta.Juttele tyttösi kanssa tilanteesta,muutenen puuttuisi tuohon tilanteeseen,etemkään kun Maija ei lähde tuohon mukaan.

 

["jep"]

Normaalia tyttöjen käytöstä. Tytöt eivät vain tule toimeen isommassa porukassa. Poikia taas voi olla isokin joukko ja kaikki tulee toimeen keskenään.

 

["mami"]

Kyllä pojillakin voi olla tuollaista kaverin omimista. Meillä poika joutui tilanteeseen, jossa kaveri ei päästänyt leikkimään muiden kanssa. Ja koska oma poikani on empaattinen ja ajatteli että tällä kaverilla ei ole sitten ketään muuta jonka kanssa leikkiä, niin ei oikein osannut irrottautua. Annoin pojalleni sanoja ja keinoja, mutta lopulta pyysin opettajaa juttelemaan poikien kanssa. Opettaja oli hienosti kertonut pojalleni, ettei hänen tarvitse kantaa kaverinsa tunteita ja kaverittomuutta, kunhan on itse toiminut reilusti ja rehdisti (poika sanoi esim. että leikittäisiinkö mekin välillä muidenkin leikeissä ym.)

 

["katten"]

Sinun mielestäsi niin pienet lapset oppivat ihmissuhdetaitoja tuosta vain? Eikö aikuisen vastuulla ole opettaa ja neuvoa, mikä on oikein? Et voi olla aivan vakavissasi pohtiessasi, miten lähestyt heitä rakentavasti. Mitäs jos kymmenen vuoden kuluttua koetat hienotunteisen rakentavasti puuttua kouluammuskeluun ja selittää Tiinalle kuinka Liisan ampuminen oli perin tahditonta. Just joo!

Mitäs, jos nyt olet rohkeasti vaan aikuinen, vanhempi, ja käyt juttelemaan suoraan tyttöjen kanssa, miten toimitaan porukalla ja mitä asioita voi jättää sanomatta. Sinulla oli jo niin valmis kaava mielessäsi, joten mene ja toteuta. Ei tuon ikäisiltä voi vielä odottaa loogista päättelykykyä ( 20 vuoden kuluttua ihmisen aivot ovat kehittyneet valmiiksi ja päättelykyky alkaa toimimaan) ja elämänkokemusta.

Mistä tällainen arkuus aikuisissa johtuu? Jos näkee, että vääryys tapahtuu, niin nythän niiihin pitää puuttua kuin antaa vääryden vahvistua ja kasvaa isoksi!

 

[Niin tuttua....]

Samanlainen tilanne, paitsi oma tyttöni on joutunut sen "alueelle muuttaneen" kiusaamaksi. Muuttaja on ominut toisen tytöistä kaverikseen, eikä mun tyttö mahdu enää kuvioihin, edes koulumatkoja yhdessä kulkemaan
Tämä omittu kaveri taas puolestaan on just sellainen kiva ja empaattinen ja ehkä vähän arka sanomaan tälle muuttavalle, että otetaan muitakin leikkeihin.
Esim.jos mun tyttö soittaa illalla tälle omitulle,mettä kävelläänkö huomenna KOLMESTAAN kouluun, pitää vielä varmistaa, että sopiihan se tälle muuttajatytölle. Nämä kaks jokatapauksessa menevät yhdessä, mun tyttö on aina se "kolmas pyörä". Ja onpa käynyt niin, että tämä muuttajatytölle on sanonu, että ei voida kävellä yhdessä, vaan hän haluaa mennä kahdestaan tämän omiansa kaverin kanssa.
Olen jutellut tytöille itselleen, samoin vanhemmille, hetkeksi asia korjaantuu, sit palataan vanhaan....nyt olen alkanut aktiivisemmin ohjata omaani muiden kavereiden seuraan, meillä vaan tuo sama juttu, että nuo kolme tässä lähekkäin asuvat ja muita kavereita sit on vähän kauempana, ei esim. Samaa matkaa kouluun kulkevia ole
Tosi inhottavaa. Mut tuollaistakaan se tyttöjen elämä valitettavan usein taitaa olla...

 

[Nuttunen]

Valitettavan yleistä tyttöjen keskuudessa kyllä Neuvo omaa lastasi miten toimia mutta ota huomioon että jos hän kovin vimmaisesti laittaa vastaan niin eipä ne kaksi muuta hänen kanssaan välttämättä kovin paljoa sitten viitsi olla (Liisa ja Liisan äiti on semmosia tiukkapipoja että ne valittaa kaikesta jne.. Siis vaikka oletkin ihan oikeassa siinä että Tiinan käytös on lapsellista ja ilkeää niin usein tilanteen korjaamisen yritys vain katkaisee välit kokonaan -kokemusta on)

Toinen asia on sitten se että sinulla on vain oman lapsesi kertomus siitä miten hän itse käyttäytyy? Ihan omasta kokemuksesta voin senkin todeta että omilla tytöillä on ollut samanlaista kolmen tytön keskinäistä kisailua ja vaikka se itsestä on alkuun tuntunut että siinä omaani kiusataan ja syrjitään niin lopulta on selvinnyt että samanlainen typerä, epävarma ja ilkeilevä tyttö se omanikin sitten on kun ei ole minun näkö- ja kuulopiirissäni. Käyttäytyy siis aivan erilailla ollessaan kavereiden kanssa jossain ja sitten kun itse joutuu siihen ns syrjityn paikalle niin valittaa minulle kun toiset on ilkeitä, huolimatta siitä että pari päivää sitten olisi itse ollut ihan eri roolissa kyseisessä "pelissä".

Jutelkaa siis aiheesta, (ketään syyllistämättä minun mielestäni) ja miettikää mitä ratkaisuja siihen voisi keksiä. Meillä parhaiten auttoi aika, tytöt kasvavat ja muuttuvat mutta kyllähän tuo on teini-ikään ja aikuisuuteenkin asti valitettavan yleinen toimintamalli naisilla. Tietyssä määrin tuo lapsuuden kilvoittelu ystävistä on varmaan ihan normaalia ja tavallaan harjoittelua aikuisuutta varten.

Jos ihan tosissasi koet että lastasi kiusataan niin luonnollisesti sovitte lapsen kanssa että ei vietä aikaa kiusaajan kanssa, muita ihmisiä et vaan voi vaatia muuttumaan ja muuttamaan käytöstään niin ainoa mitä voit hallita on se kenen kanssa lapsesi leikkii.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Tytöt käyttäytyy useinkin juuri join. Mutta selvästi tää yks tyttö pelkää, että tää toinen tyttö alkaakin olla enemmän sun tyttösi kans kuin hänen itsensä.

 

[Vier]

Ehkä olis hyvä saada muualta uusia kavereita..mutta käsitin ettei ole mahdollista. Hankala tilanne. Kyllä tuohon varmaan voi ainakin yrittää puuttua, kertomalla mikä on reilua ja mikä ei.

 

[vieras*]

Tytöt käyttäytyy useinkin juuri join. Mutta selvästi tää yks tyttö pelkää, että tää toinen tyttö alkaakin olla enemmän sun tyttösi kans kuin hänen itsensä.

Lapset käyttäytyvät niin kuin vanhemmat antavat heidän käyttäytyä. Tuollainen käytös onnistuu myös pojilta, valitettavasti.
Työkaveri tyynesti selitti miten hänen poikansa ei päästä yhtä kavereistaan heille, kun oma poika haluaa olla porukan pomon ja kokee yhden pojista uhkaavan tätä asemaa. Vähän kuulemme kävi sääliksi tätä hylättyä poikaa, sain tuon vastaukseksi kun kysyin olitko puuttunut poikasi käytökseen... vitipää vanhempia löytyy aina.

 

["antero"]

Juuri noin lapsesta kasvaa aikuisena nainen, joka pärjää ihmissuhteissa ja niiden ongelmissa. Naisen elämä on draamaa pienestä pitäen.

 

[vieras*]

[QUOTE="antero";30607801]Juuri noin lapsesta kasvaa aikuisena nainen, joka pärjää ihmissuhteissa ja niiden ongelmissa. Naisen elämä on draamaa pienestä pitäen.[/QUOTE]

Juuri noin kasvaa ihmissuhteensa jatkuvasti sotkeva vaikea tyyppi, viisas pysyy kaukana drama queen isin pikku prinsessoista.

 

["antero"]

Juuri noin kasvaa ihmissuhteensa jatkuvasti sotkeva vaikea tyyppi, viisas pysyy kaukana drama queen isin pikku prinsessoista.

Ellei lapsena opi käsittelemään erilaisia ristiriitatilanteita, ei sitä osaa aikuisenakaan. Harva tietysti vältyy normaalilta kanssakäymiseltä muiden lasten kanssa, mutta kyllä jotkut joita varjellaan kaikelta.

 

[vieras*]

[QUOTE="antero";30608085]Ellei lapsena opi käsittelemään erilaisia ristiriitatilanteita, ei sitä osaa aikuisenakaan. Harva tietysti vältyy normaalilta kanssakäymiseltä muiden lasten kanssa, mutta kyllä jotkut joita varjellaan kaikelta.[/QUOTE]

Mitä tämä kiusaaja oppii?

 

["antero"]

Mitä tämä kiusaaja oppii?

Että pilkka osuu omaan nilkaan. Psykopaateilla, kuten kokoomusjohtajilla ei ole oikeita ystäviä. Joka tapauksessa naiset harrastavat ihmissuhdepelejä ja ovat valmiita likaisiinkiin temppuihin saadakseen haluamansa.