toivon että vauva nukkuisi...

[synnyttänyt]

heti jos vauvani herää pelkään,että se rupeaa itkemään. pelkään että en saa pidettyä vauvaani tyytyväisenä (=ruokittuna jne). rakastan kamalasti lasta (kohta kolme viikkoa). tuloee paska-äiti fiilis vaan... mies on apuna ja auttaa mutta tuntuu kamalalta!

 

["bbb"]

Olisiko synnytyksen jälkesitä masennusta?

 

[synnyttänyt]

muuten voin kyllä erittäin hyvin. silloin kun olen imettänyt vauvan ja se on tyytyväinen mutta pelkään aina että en osaa hoitaa häntä tarpeeksi hyvin. pitäisikö ottaa asia neuvolassa puheeksi??

 

[mon]

Kerro asiasta neuvolassa! Olet hyvä äiti ja haluat pienelle vain parasta hoitoa <3

 

["maija"]

Ota puheeksi heti ens kerralla neuvolassa. Kaikenlaisia ajatuksia tulee ja menee. Älä hätäänny vauvan itkusta. Se on vauvan tapa kertoa, että tarvitsee jotain. Osaat varmasti hoitaa vauvaa ihan hyvin.

Käy tämä lista aina mielessäsi läpi:
- onko nälkäinen (maito auttaa yleensä vaivaan kuin vaivaan ja vauva voi olla tosi usein nälkäinen)
- onko väsynyt (pane nukkumaan)
- onko vaippa märkä (vaihda vaipat - monetkaan vauvat eivät välitä märistä vaipoista, jolloin n. 3-4 tunnin välein vaihtaminen riittää)
- onko vatsavaivoja (jos kovasti itkee sängyssä, nosta ylös, voi tulla röyhtäisy)
nälkä-väsy-vaippa-vatsa

Onnea!

 

[--]

luulen että olosi muuttuu luottavaisemmaksi ajan kanssa kunhan totut uuten tilanteeseen ja tutustuu vauvaan paremmin. Itse ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kun olo oli onnellinen mutta "pelokas" muistan aina ajatelleen että ollaanhan me pärjätty jo päivä, kaks, viikko, kaks viikkoa ja niin edelleen nyt poika on jo 3v2kk ja toinen 11kk. Mutta itsellä ainakin oli molempien lasten syntymien jälkeen tunne myrsky niin iso (raukkauta niin paljon pientä ihmistä kohtaan että pelkäsi osaako sitä olla hyvä tehdä kaikki hyvin) Mutta kyllä se ajan kanssa tasaantui.

 

[Tuttua]

Tuttua itsellänikin esikoisen kanssa, mutta tuo edeltävä lista oli hyvä. Nälkä, märkä vaippa, väsymys ja masuvaivat - siinä yleisimmät syyt kikutteluun. Muista, että pienellä vauvalla itku on ainoa keino ilmaista itseään! Nälkään auttaa maito (rinnasta tai pullosta), vaippa vaihtoon kun tuntuu märältä tai on kakat, unta ja masuvaivoihin cuplaton-tippoja. Eikä se lapsi kuole vaikka joskun vähän itkisikin, usko pois. ja parasta totutella riittämättömyydentunteeseen- se on meille äideille ikuista. Ja tärkeintä... Olet äitinä yhtä vanha kuin lapsesikin eli et voi itsekään kolmessa viikossa olla mestariäiti! Opit matkan varrella.

 

["Annika"]

Ihan ekaksi kannattaa hyväksyä se että vauvat itkee. Ei ne siitä itkusta rikki mee eikä saa traumoja kunhan saa olla vanhempiensa sylissä tai vieressä ja saavat lohdutusta ja YRITÄTTE auttaa, eli annat ruokaa, ja vaihdat vaippaa jne. Jos parhaista yrityksistä huolimatta itkee niin sitten itkee, sitten vaan lohdutat, kannat, laulat, silität. Ja se riittää, ei vauvat oo hiljaisia, ne itkee.

 

["vieras"]

Meillä oli kanssa eka kuukausi sellaista että mitä tästä oikein tulee ja osaankohan nyt mutta sen oppii pian tai siihen tottuu ja ekat kaksi viikkoa kotona olivat kauheimmat.

 

["Annika"]

Jos suhtaudit itkuun'apua, mikä sillä on hätänä??!'- asenteella niin vauvakin hätääntyy kun äiti hätääntyy. Koita mieluummin suhtautua ' shh, ei oo mitään hätää'-asenteella.

Ihan samat tutntemukset oli mulla kun esikoinen oli pieni, opeteluahan se on kaikille.

 

[njp]

Vauvasi on kovin pieni vielä ja te molemmat opettelette tätä uutta elämää. Mutta jo viikon-parin päästä vauva saattaa myös hymyillä sinulle ja sen hymyn voimin jaksaa taas hyssytellä monet itkut.

Äitini on jostain kirjasta lukenut lauseen: "Sellaista lasta ei olekaan, jota äiti ei mielellään laittaisi nukkumaan." Eli vaikka kuinka vauvasta välittäisit, on ihan ok toivoa, että se nukkuisi. Ei se tee sinusta huonoa äitiä, niillä tauoilla saat levätä, että jaksat taas vauvaasi hoitaa.

 

["maija"]

Joo toi oli hyvä huomio. Jo se, että on vauvan kanssa ja YRITTÄÄ hoitaa tuo vauvalle turvallisuuden tunteen. Samoin se, että sun olo ja tunne siirtyy vauvaan. Rauhoita itsesi, hengitä syvään ja rauhassa, niin rauha siirtyy vauvaankin. Jos hermoilet ja touhuilet liikaa, niin vauvakin hermoilee.

 

[ok]

Ihan samat tunteet oli alussa. Kestää aikansa, että tottuu siihen itkuun ja tajuaa, että itku ei tarkoita, että lapsi on surullinen, vaan että lapsella on joku vaiva. Aina sitä vaivaa ei edes löydy, silloin pitää vain lohdutella, kanniskella ja sanoa, että ei ole mitään hätää.

Kyllä sä vielä totut, vauva opettaa ja saat itsevarmuutta! :hug:

 

[synnyttänyt]

kiitos oikein paljon vastanneille. mieleni rauhoittui jo paljon. uusi tilanne todellakin vaatii totuttelua. yritän olla rauhallinen aina ja teen parhaani, että vauva rauhoittuisi ja olisi tyytyväinen.

 

["maija"]

Parit ekat viikot on totuttelua ja sitten mulla ainakin joka lapsen kohdalla 3 kk menee siihen, että asiat alkaa asettua uomiinsa. Sen jälkeen alkaa mun mielestä se oikea ihana vauva-aika!

 

["neljän lapsen äiti"]

Minulla on muutaman kuukauden ikäinen vauva (neljäs). Edelleen mietin monta kertaa viikossa, miksi minä en saa lastani nukkumaan putkeen joka yö edes neljää tuntia? Neuvolassa sanotaan, hyvin kasvaa rintamaidolla. Turhaa aloittaa kiinteitä. Ei pitäisi olla hätää.

Vauvat itkee monia asioita, nälkää, kylmää, kuumuutta, liian täyttä oloa, mahanipistystä, väsyä, seuran puutetta. Monesti olen huomannut vauvan jopa raapaisevan vahingossa itseään ja sen vuoksi alkaa kova itku. Isompi vauva potkii kun on löytänyt jalkansa ja samalla potkii itseään vimmalla toiseen jalkaan... ja itkee.

Meidän vauvat on itkeneet enemmän tai vähemmän. Ovat syöneet välilä tunnin kahden välein pitäen vain yhden pidemmän, ehkä 3h pätkän. Välillä ovat syöneet 4h putkeen, tai ainakin olleet tissillä. Tankanneet, tai ehkä kai tilanneet lisää ruokaa (tiheän imun kausi). Välillä on ollut niin huono olo siitä, että miksi juuri minun vauva itkee kaupassa aina, autossa aina jne. Miksi minä en saanut sitä vauvaa, joka kiltistä nyhjöttää sitterissä...

Mutta... pelottavaa se vasta olisikin. Vauva joka EI SAA tarpeitansa tyydytetyksi, lopettaa itkemisen. Jonka tarpeisiin ei vastata... "turhaan itken, kun kukaan ei kuitenkaan ruoki, juttele minulle, vaihda vaippaani, VASTAA TARPEISIINI". Tällainen vauva masentuu... Eli sinulla on ihan tavallinen normaali vauva, joka itkulla ilmaisee tarpeensa.

On se joskus niin väsyttävää, kun tuntuu ettei sitä itkua saa millään loppumaan. Se tuntuu vain siltä, että siihen ei voi vastata: vaikka syöttäs, vaihtas vaipan jne. niin ei se sammu... Oon sitten vain laittanut harson naamalle ja hyssytellyt. Jostain syystä meidän lapset, varsinkin kaksi niistä, ei ole osannut nukahtaa ilman että joku tuntuu naamaa vasten. Ei tietenkään mikään, mikä voisi tukehduttaa.

Tiedän tuon tunteen, mikä sinulla on... Liiankin hyvin. Näin neljännen kohdalla minulla on ehkä paremmin keinoja, millä tyynnytellä ja tiedän, että vauvat nyt vain itkee. Mutta silti se vieläkin tuntuu, että ei apua, tätäkö tämä taas vuoden päivät on... Koska se nyt vaan minun mielestä on niin raskasta hoitaa pientä vauvaa ja kun ei itekään saa nukuttua kunnolla. Mistä tulikin mieleen, että täytyy lähteä unille kun vauva nyt nukkuu.

Jaksamista sinulle, olet hyvä äiti! Kysy apua neuvolasta, uskon että ymmärtävät.

 

["neljän lapsen äiti"]

[QUOTE="maija";26733542]Parit ekat viikot on totuttelua ja sitten mulla ainakin joka lapsen kohdalla 3 kk menee siihen, että asiat alkaa asettua uomiinsa. Sen jälkeen alkaa mun mielestä se oikea ihana vauva-aika![/QUOTE]

Joo, 3kk jälkeen jotenkin on aina vähän muuttunut se arki yleensä... Yks lapsista alkoi sillon nukkumaan pidemmän pätkän yössä, kolme ei, mutta heille tuli jotain rytmiä.

 

[kielletty]

Ketjua sen kummemmin lukematta- äitikaverit auttaa! Ja varsinkin sellaisten seura kenellä on suht sama tilanne, voi jauhaa vauva-arjesta vaikka loputtomiin ja saada vertaistukea.

 

[hyytikyppynen]

Nuin pienen vauvan itku ei ole aina tyytymättömyyttä. Se on vain tapa muistuttaa että hei mieki oon täälä. Kannattaa kyllä sanoa neuvolassa, saat sitte apua hyvin jos tilanne vaatii.

 

[An-Nikki]

Mulla toinen lapsi oli tyytyväinen elämänsä ensimmäiset 2 kk ainoastaan sylissä kanniskeltuna. Ilmeisesti vaan kaipasi sitä lämpöä, läheisyyttä ja tuttua tuoksua. Pitkään meni ennen kuin tajusin, että mikään ei ollut "vialla", vaipat oli kuivat, masu täynnä ja muutenkin kaikki oli ok. Tuo vaan ei tahtonut olla hetkeäkään yksinään. Manduca ja kantoliina olikin tosi kovassa käytössä.

 

[synnyttänyt]

valitettavasti en tunne koko kaupungissa muita äitejä tai muutenkaan ihmisiä, kun muutimme vasta kaksi kuukautta sitten. olis pikku hiljaa tarkotus käydä jossakin. varmaan puhuminen auttaa

 

["Annika"]

Huomasin nytten vasta että tuosta alun listasta puuttuu kylmä ja kuuma! Mun kuopus 1,5v heräs äskön pää hikimörkänö ku äiti oli saanu päähänsä pukea sille pitkähihaisen yökkärin.. Esikoista varsinkin tuli puettua liian lämpimiin vaatteisiin, sitten se huusi hikipäässä kun oli kuuma..