Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Toiveissa vauva 2021
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Antzu, post: 33725783, member: 148963"]</p><p>Heippa kaikille!</p><p></p><p>Mä olen nyt raskauden myötä alkanut taustailemaan myös tässä ryhmässä. Ehkä oma tausta ajaa tänne? Itse vihasin aikanaan lukea näitä "happy ending " -juttuja, mutta ehkä se toisilla auttaakin, kukaties.</p><p></p><p>Teidän kuumeilevien tarinat koskettaa niin kovasti.</p><p></p><p>Mä halusin jo yläasteella vain ja ainoastaan tulla äidiksi. Muita se nauratti. Opo kyseli mitä halutaan olla isoina, mitä työtä tehdä. Mä vastasin, ett työllä ei ole väliä. Haluan kahdeksan lasta, työ on siinä kohtaa vain harrastus. Ensimmäistä raskautta yritettiin aika kauan. Jo ennen sitä se "ehkäisy unohtui" toooodella usein, mutten koskaan raskautunut. Olin 18 kun lopulta tulin raskaaksi ja voi että se lapsi oli toivottu ja rakastettu alusta saakka. Sydänäänetkin kuului hienosti ysiviikon alussa neuvolassa. Silloin jo poikaystävän veljen tyttöystävä sai tietää odottavansa kaksosia. Päivää ennen minua heillä oli ultra. Tulivat takaisin innosta soikeana, vauvat olivat hienosti kasvaneet. Omasta käynnistäni en muista muuta kuin että toivoa ei ollut, vauva oli menehtynyt ysiviikon lopulla. Olin niin murtunut, kuukausia vaan itkin. Tiesin jo silloin kuinka vaikeaa mun oli raskautta ja kaikki vaan joku, ett ehdin vielä. En halunnut ehtiä, halusin vaan mun vauvan takaisin.</p><p></p><p>Silloinen parisuhde oli kamala. Kesti kauan tajuta, että olin siinä vain koska mieskin halusi lapsia. Seuraavat vuodet oli aika villejä. En osannut kiintyä kehenkään, halusin vain sen lapsen. Meni neljä vuotta ennenkuin raskauduin uudelleen. Sitä onnea kesti reilun viikon, sitten tuli spontaani keskenmeno. Jälleen ihan mieletön suru, silti helpommin siedettävä kuin tuo mitä ehdin kolme kuukautta odottaa. Odotin vuotta 2008 kuin kuuta nousevaa. Jostain kummasta olin saanut ajatuksen, että aina neljän vuoden välein se onnistuisi. Hoidot aloitettiin vuonna 2007. Piikkejä, hormoneja, inssejä kuusi putkeen ilman taukoja. Olen aina ollut hormoneilla herkkä, jostain syystä ne saavat minussa aikaan itsetuhoisuutta. En toki aikonutkaan mitään itselleni tehdä, mutta ne negatiiviset testit sen reilun vuoden ajan olivat aivan järkyttävä paikka. Joka kerran. Olin niin katkera. Jokaisen toisen raskausuutinen oli mulle maailmanloppu, häpesin omia tunteitani. Puhumattakaan niistä, jotka tekivät abortteja kerta toisensa jälkeen. Tai lapset otettiin huostaan, jne. Olin niin katkera ja vihainen. En kokenut olevani millään lailla onnistunut ihminen. Henkinen alamäki oli todella rankkaa. Lopulta hoidot lopetettiin keväällä 2008. En vaan pystynyt enää. Kysyin silloin, voisinko ikinä saada lapsia ilman hoitoja. Tuskin. Niin sanottiin. Pco oli kovin pahana, kohdunmallini myös "ruokki" keskenmenoja (tämäkin kerrottiin heti hoitojen alussa, varustauduttiin leikkaukseen jos raskautuisin, mutta tulisi useita keskenmenoja). Kuulemma voittaisin 10 000 kertaa todennäköisemmin lotossa kuin saisin lasta ilman hoitoja. Toki koskaan ei voi sanoa koskaan, mutta siihen minun ei kannattaisi luottaa.</p><p></p><p>Valmistauduin muuttoon ulkomaille. Käsittelin lopun siitä surusta. Vietin rentoa, boheemiakin elämää, nautin. Sitten joskus tammikuussa tein kaiken varuilta UUDEN testin, kun kierronpäivät paukkuivat jo yli 50:ssä. En ole koskaan, en ikinä järkyttynyt kuin silloin saadessani testiin ne kaksi viivaa. Ramppasin ultrassa, koska vatsani oli niin kipeä. Epäilivät kohdunulkoista. Lopulta viidennen kerran jälkeen lääkäri kirjoitti lähetteen kaavintaan, sanoi, ettei enää voi viivytellä, jotain pitäisi jo näkyä. Jostain syystä heittikin sen lapun silppuriin. Sanoi, että tekee nyt ihan virkavirheen ja kysyi, että ymmärränkö riskit. Antoi paperille kunnon selostuksen tilanteesta, kehotti soittamaan ambulassin jos kipu yhtään kasvaa. En saanut olla yksin, en mitään. Sanoi, ettei halua minua kaavintaan, että tietää kuinka vaikeaa kaikki on minulle ollut. Uusi aika lähes kahden viikon päähän. Sain vain maata.</p><p></p><p>Tuon kahden viikon jälkeen kohdussa oli alkio, jolla oli syke. Ja se alkio on nyt 11-vuotias! Toinenkin tuli, joskin vuosi häntäkin tehtiin. Halusin heti lapsia lisää, kun kerrankin vois olla hanat auki! Tyttöjen jälkeen tuli ero. Nyt viisi vuotta uudessa parisuhteessa. Jo aika alussa alettiin toivoa yhteistä lasta. Tulee jos tulee. Ei tullut. Pari vuotta sitten todettiin, että hyvä näin. Saatoin todeta, etten enää edes haluaisi lapsia, tytöt niin isoja jo. Alkoi premenopaussioireet joihin sain primoluteja. Söin viime vuonna kolme kuuria ja nyt oireiden taas tullessa ehdin syödä yhden kuurin kun kuukautiset jäi pois. Olen siis 39-vuotias! Nyt alkoi rv12. Mieletöntä!</p><p></p><p>Uskokaa pois, 20 vuotta olen lapsettomuutta käsitellyt monella tapaa. Teillä on oikeus kaikkiin tunteisiin, myös vihaan ja katkeruuteen. Älkää kuitenkaan ottako siitä parasta kaveria itsellenne, se jos mikä on kyllä hyvä ystävä! Vaikka ette ikinä saisi yhtään lasta, jokainen teistä olisi kuitenkin ansainnut tulla äidiksi. Ihan jokainen! Ette ole viallisia, pahoja, huonoja, epäonnistuneita tai mitään muutakaan lapsettomuuden vuoksi. Se on tärkeää muistaa. Ja lopuksi, ihmeitä tapahtuu joskus, ihan oikeasti. Toivon jokaiselle sitä omaa ihmettä, olette sen ansainneet!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Antzu, post: 33725783, member: 148963"] Heippa kaikille! Mä olen nyt raskauden myötä alkanut taustailemaan myös tässä ryhmässä. Ehkä oma tausta ajaa tänne? Itse vihasin aikanaan lukea näitä "happy ending " -juttuja, mutta ehkä se toisilla auttaakin, kukaties. Teidän kuumeilevien tarinat koskettaa niin kovasti. Mä halusin jo yläasteella vain ja ainoastaan tulla äidiksi. Muita se nauratti. Opo kyseli mitä halutaan olla isoina, mitä työtä tehdä. Mä vastasin, ett työllä ei ole väliä. Haluan kahdeksan lasta, työ on siinä kohtaa vain harrastus. Ensimmäistä raskautta yritettiin aika kauan. Jo ennen sitä se "ehkäisy unohtui" toooodella usein, mutten koskaan raskautunut. Olin 18 kun lopulta tulin raskaaksi ja voi että se lapsi oli toivottu ja rakastettu alusta saakka. Sydänäänetkin kuului hienosti ysiviikon alussa neuvolassa. Silloin jo poikaystävän veljen tyttöystävä sai tietää odottavansa kaksosia. Päivää ennen minua heillä oli ultra. Tulivat takaisin innosta soikeana, vauvat olivat hienosti kasvaneet. Omasta käynnistäni en muista muuta kuin että toivoa ei ollut, vauva oli menehtynyt ysiviikon lopulla. Olin niin murtunut, kuukausia vaan itkin. Tiesin jo silloin kuinka vaikeaa mun oli raskautta ja kaikki vaan joku, ett ehdin vielä. En halunnut ehtiä, halusin vaan mun vauvan takaisin. Silloinen parisuhde oli kamala. Kesti kauan tajuta, että olin siinä vain koska mieskin halusi lapsia. Seuraavat vuodet oli aika villejä. En osannut kiintyä kehenkään, halusin vain sen lapsen. Meni neljä vuotta ennenkuin raskauduin uudelleen. Sitä onnea kesti reilun viikon, sitten tuli spontaani keskenmeno. Jälleen ihan mieletön suru, silti helpommin siedettävä kuin tuo mitä ehdin kolme kuukautta odottaa. Odotin vuotta 2008 kuin kuuta nousevaa. Jostain kummasta olin saanut ajatuksen, että aina neljän vuoden välein se onnistuisi. Hoidot aloitettiin vuonna 2007. Piikkejä, hormoneja, inssejä kuusi putkeen ilman taukoja. Olen aina ollut hormoneilla herkkä, jostain syystä ne saavat minussa aikaan itsetuhoisuutta. En toki aikonutkaan mitään itselleni tehdä, mutta ne negatiiviset testit sen reilun vuoden ajan olivat aivan järkyttävä paikka. Joka kerran. Olin niin katkera. Jokaisen toisen raskausuutinen oli mulle maailmanloppu, häpesin omia tunteitani. Puhumattakaan niistä, jotka tekivät abortteja kerta toisensa jälkeen. Tai lapset otettiin huostaan, jne. Olin niin katkera ja vihainen. En kokenut olevani millään lailla onnistunut ihminen. Henkinen alamäki oli todella rankkaa. Lopulta hoidot lopetettiin keväällä 2008. En vaan pystynyt enää. Kysyin silloin, voisinko ikinä saada lapsia ilman hoitoja. Tuskin. Niin sanottiin. Pco oli kovin pahana, kohdunmallini myös "ruokki" keskenmenoja (tämäkin kerrottiin heti hoitojen alussa, varustauduttiin leikkaukseen jos raskautuisin, mutta tulisi useita keskenmenoja). Kuulemma voittaisin 10 000 kertaa todennäköisemmin lotossa kuin saisin lasta ilman hoitoja. Toki koskaan ei voi sanoa koskaan, mutta siihen minun ei kannattaisi luottaa. Valmistauduin muuttoon ulkomaille. Käsittelin lopun siitä surusta. Vietin rentoa, boheemiakin elämää, nautin. Sitten joskus tammikuussa tein kaiken varuilta UUDEN testin, kun kierronpäivät paukkuivat jo yli 50:ssä. En ole koskaan, en ikinä järkyttynyt kuin silloin saadessani testiin ne kaksi viivaa. Ramppasin ultrassa, koska vatsani oli niin kipeä. Epäilivät kohdunulkoista. Lopulta viidennen kerran jälkeen lääkäri kirjoitti lähetteen kaavintaan, sanoi, ettei enää voi viivytellä, jotain pitäisi jo näkyä. Jostain syystä heittikin sen lapun silppuriin. Sanoi, että tekee nyt ihan virkavirheen ja kysyi, että ymmärränkö riskit. Antoi paperille kunnon selostuksen tilanteesta, kehotti soittamaan ambulassin jos kipu yhtään kasvaa. En saanut olla yksin, en mitään. Sanoi, ettei halua minua kaavintaan, että tietää kuinka vaikeaa kaikki on minulle ollut. Uusi aika lähes kahden viikon päähän. Sain vain maata. Tuon kahden viikon jälkeen kohdussa oli alkio, jolla oli syke. Ja se alkio on nyt 11-vuotias! Toinenkin tuli, joskin vuosi häntäkin tehtiin. Halusin heti lapsia lisää, kun kerrankin vois olla hanat auki! Tyttöjen jälkeen tuli ero. Nyt viisi vuotta uudessa parisuhteessa. Jo aika alussa alettiin toivoa yhteistä lasta. Tulee jos tulee. Ei tullut. Pari vuotta sitten todettiin, että hyvä näin. Saatoin todeta, etten enää edes haluaisi lapsia, tytöt niin isoja jo. Alkoi premenopaussioireet joihin sain primoluteja. Söin viime vuonna kolme kuuria ja nyt oireiden taas tullessa ehdin syödä yhden kuurin kun kuukautiset jäi pois. Olen siis 39-vuotias! Nyt alkoi rv12. Mieletöntä! Uskokaa pois, 20 vuotta olen lapsettomuutta käsitellyt monella tapaa. Teillä on oikeus kaikkiin tunteisiin, myös vihaan ja katkeruuteen. Älkää kuitenkaan ottako siitä parasta kaveria itsellenne, se jos mikä on kyllä hyvä ystävä! Vaikka ette ikinä saisi yhtään lasta, jokainen teistä olisi kuitenkin ansainnut tulla äidiksi. Ihan jokainen! Ette ole viallisia, pahoja, huonoja, epäonnistuneita tai mitään muutakaan lapsettomuuden vuoksi. Se on tärkeää muistaa. Ja lopuksi, ihmeitä tapahtuu joskus, ihan oikeasti. Toivon jokaiselle sitä omaa ihmettä, olette sen ansainneet! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 5 1 8
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Ei tänäänkään tuulivoimaa...
Tänään 13:48
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"SDP väläyttää perjantaina julkaistussa eurovaaliohjelmassaan verotusoikeutta Euroopan unionille."
Tänään 13:13
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Varsinais-Suomen hyvinvointialue lomauttaa lähes koko henkilöstönsä"
Tänään 13:09
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Ohjeet hakusessa
Tänään 12:49
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Kenelläkään käynyt mielessä että kaupat saattaa helposti kuvata pukukoppeihin?
Tänään 12:42
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Tampereen kaupunki vuokraa tilojaan verisen ja epäisänmaallisen historian omaavalle äärivasemmistolle
Tänään 12:39
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Haukiputaalle kirkkoherra
Tänään 11:48
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
saako nuo ns varsiluomet
Tänään 11:45
viisikymppinen isoäiti
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:24
Luettu: 3K
Aihe vapaa
2.
Häiriseeköhän Vornasen vaimoa se, että mies painii ja ammuskelee 18 vuotiaan mimmin vuoksi?
Started by vierailija
Maanantai klo 20:54
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:08
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Timo Vornanen saa osallistua eduskunnan täysistuntoon ensi viikolla
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:09
Luettu: 1K
Aihe vapaa
5.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Started by vierailija
Maanantai klo 01:54
Luettu: 879
Aihe vapaa
6.
Ei ollut joukkoraiskauksen estäminen, ei ollut itsepuolustusta
Started by vierailija
Maanantai klo 23:51
Luettu: 666
Aihe vapaa
7.
Miehenä pitää olla hirveän varovainen nykyaikana
Started by vierailija
Tiistai klo 12:58
Luettu: 649
Aihe vapaa
8.
"Arhinmäellä vauhti päällä – Heiluttaa punalippua Hakaniementorilla ja kehottaa kapinaan"
Started by vierailija
Tiistai klo 10:24
Luettu: 636
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
saako nuo ns varsiluomet
Latest: viisikymppinen isoäiti
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Muistatteko Viktor Klimenkon?
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
Näyttelijä Taneli Mäkelä on nykyisin helppoheikki! En kestä kun hän on monta kertaa tunnissa parin eri
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
5.
Mulle lääkäri määräsi läkkeen OXAMIN.Nyt sukulaiset ,ystävät jne.....
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
6.
Ihana toi "Tanskalainen maajussi" Frank...
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
7.
Kaivosta loppuu vesi
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
8.
Miten tärkeää sinulle on päästä pysäköimään työpaikan parkkipaikalle?
Latest: vierailija
34 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Toiveissa vauva 2021
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu