Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Toiveissa vauva 2021
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Antzu, post: 33725783, member: 148963"]</p><p>Heippa kaikille!</p><p></p><p>Mä olen nyt raskauden myötä alkanut taustailemaan myös tässä ryhmässä. Ehkä oma tausta ajaa tänne? Itse vihasin aikanaan lukea näitä "happy ending " -juttuja, mutta ehkä se toisilla auttaakin, kukaties.</p><p></p><p>Teidän kuumeilevien tarinat koskettaa niin kovasti.</p><p></p><p>Mä halusin jo yläasteella vain ja ainoastaan tulla äidiksi. Muita se nauratti. Opo kyseli mitä halutaan olla isoina, mitä työtä tehdä. Mä vastasin, ett työllä ei ole väliä. Haluan kahdeksan lasta, työ on siinä kohtaa vain harrastus. Ensimmäistä raskautta yritettiin aika kauan. Jo ennen sitä se "ehkäisy unohtui" toooodella usein, mutten koskaan raskautunut. Olin 18 kun lopulta tulin raskaaksi ja voi että se lapsi oli toivottu ja rakastettu alusta saakka. Sydänäänetkin kuului hienosti ysiviikon alussa neuvolassa. Silloin jo poikaystävän veljen tyttöystävä sai tietää odottavansa kaksosia. Päivää ennen minua heillä oli ultra. Tulivat takaisin innosta soikeana, vauvat olivat hienosti kasvaneet. Omasta käynnistäni en muista muuta kuin että toivoa ei ollut, vauva oli menehtynyt ysiviikon lopulla. Olin niin murtunut, kuukausia vaan itkin. Tiesin jo silloin kuinka vaikeaa mun oli raskautta ja kaikki vaan joku, ett ehdin vielä. En halunnut ehtiä, halusin vaan mun vauvan takaisin.</p><p></p><p>Silloinen parisuhde oli kamala. Kesti kauan tajuta, että olin siinä vain koska mieskin halusi lapsia. Seuraavat vuodet oli aika villejä. En osannut kiintyä kehenkään, halusin vain sen lapsen. Meni neljä vuotta ennenkuin raskauduin uudelleen. Sitä onnea kesti reilun viikon, sitten tuli spontaani keskenmeno. Jälleen ihan mieletön suru, silti helpommin siedettävä kuin tuo mitä ehdin kolme kuukautta odottaa. Odotin vuotta 2008 kuin kuuta nousevaa. Jostain kummasta olin saanut ajatuksen, että aina neljän vuoden välein se onnistuisi. Hoidot aloitettiin vuonna 2007. Piikkejä, hormoneja, inssejä kuusi putkeen ilman taukoja. Olen aina ollut hormoneilla herkkä, jostain syystä ne saavat minussa aikaan itsetuhoisuutta. En toki aikonutkaan mitään itselleni tehdä, mutta ne negatiiviset testit sen reilun vuoden ajan olivat aivan järkyttävä paikka. Joka kerran. Olin niin katkera. Jokaisen toisen raskausuutinen oli mulle maailmanloppu, häpesin omia tunteitani. Puhumattakaan niistä, jotka tekivät abortteja kerta toisensa jälkeen. Tai lapset otettiin huostaan, jne. Olin niin katkera ja vihainen. En kokenut olevani millään lailla onnistunut ihminen. Henkinen alamäki oli todella rankkaa. Lopulta hoidot lopetettiin keväällä 2008. En vaan pystynyt enää. Kysyin silloin, voisinko ikinä saada lapsia ilman hoitoja. Tuskin. Niin sanottiin. Pco oli kovin pahana, kohdunmallini myös "ruokki" keskenmenoja (tämäkin kerrottiin heti hoitojen alussa, varustauduttiin leikkaukseen jos raskautuisin, mutta tulisi useita keskenmenoja). Kuulemma voittaisin 10 000 kertaa todennäköisemmin lotossa kuin saisin lasta ilman hoitoja. Toki koskaan ei voi sanoa koskaan, mutta siihen minun ei kannattaisi luottaa.</p><p></p><p>Valmistauduin muuttoon ulkomaille. Käsittelin lopun siitä surusta. Vietin rentoa, boheemiakin elämää, nautin. Sitten joskus tammikuussa tein kaiken varuilta UUDEN testin, kun kierronpäivät paukkuivat jo yli 50:ssä. En ole koskaan, en ikinä järkyttynyt kuin silloin saadessani testiin ne kaksi viivaa. Ramppasin ultrassa, koska vatsani oli niin kipeä. Epäilivät kohdunulkoista. Lopulta viidennen kerran jälkeen lääkäri kirjoitti lähetteen kaavintaan, sanoi, ettei enää voi viivytellä, jotain pitäisi jo näkyä. Jostain syystä heittikin sen lapun silppuriin. Sanoi, että tekee nyt ihan virkavirheen ja kysyi, että ymmärränkö riskit. Antoi paperille kunnon selostuksen tilanteesta, kehotti soittamaan ambulassin jos kipu yhtään kasvaa. En saanut olla yksin, en mitään. Sanoi, ettei halua minua kaavintaan, että tietää kuinka vaikeaa kaikki on minulle ollut. Uusi aika lähes kahden viikon päähän. Sain vain maata.</p><p></p><p>Tuon kahden viikon jälkeen kohdussa oli alkio, jolla oli syke. Ja se alkio on nyt 11-vuotias! Toinenkin tuli, joskin vuosi häntäkin tehtiin. Halusin heti lapsia lisää, kun kerrankin vois olla hanat auki! Tyttöjen jälkeen tuli ero. Nyt viisi vuotta uudessa parisuhteessa. Jo aika alussa alettiin toivoa yhteistä lasta. Tulee jos tulee. Ei tullut. Pari vuotta sitten todettiin, että hyvä näin. Saatoin todeta, etten enää edes haluaisi lapsia, tytöt niin isoja jo. Alkoi premenopaussioireet joihin sain primoluteja. Söin viime vuonna kolme kuuria ja nyt oireiden taas tullessa ehdin syödä yhden kuurin kun kuukautiset jäi pois. Olen siis 39-vuotias! Nyt alkoi rv12. Mieletöntä!</p><p></p><p>Uskokaa pois, 20 vuotta olen lapsettomuutta käsitellyt monella tapaa. Teillä on oikeus kaikkiin tunteisiin, myös vihaan ja katkeruuteen. Älkää kuitenkaan ottako siitä parasta kaveria itsellenne, se jos mikä on kyllä hyvä ystävä! Vaikka ette ikinä saisi yhtään lasta, jokainen teistä olisi kuitenkin ansainnut tulla äidiksi. Ihan jokainen! Ette ole viallisia, pahoja, huonoja, epäonnistuneita tai mitään muutakaan lapsettomuuden vuoksi. Se on tärkeää muistaa. Ja lopuksi, ihmeitä tapahtuu joskus, ihan oikeasti. Toivon jokaiselle sitä omaa ihmettä, olette sen ansainneet!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Antzu, post: 33725783, member: 148963"] Heippa kaikille! Mä olen nyt raskauden myötä alkanut taustailemaan myös tässä ryhmässä. Ehkä oma tausta ajaa tänne? Itse vihasin aikanaan lukea näitä "happy ending " -juttuja, mutta ehkä se toisilla auttaakin, kukaties. Teidän kuumeilevien tarinat koskettaa niin kovasti. Mä halusin jo yläasteella vain ja ainoastaan tulla äidiksi. Muita se nauratti. Opo kyseli mitä halutaan olla isoina, mitä työtä tehdä. Mä vastasin, ett työllä ei ole väliä. Haluan kahdeksan lasta, työ on siinä kohtaa vain harrastus. Ensimmäistä raskautta yritettiin aika kauan. Jo ennen sitä se "ehkäisy unohtui" toooodella usein, mutten koskaan raskautunut. Olin 18 kun lopulta tulin raskaaksi ja voi että se lapsi oli toivottu ja rakastettu alusta saakka. Sydänäänetkin kuului hienosti ysiviikon alussa neuvolassa. Silloin jo poikaystävän veljen tyttöystävä sai tietää odottavansa kaksosia. Päivää ennen minua heillä oli ultra. Tulivat takaisin innosta soikeana, vauvat olivat hienosti kasvaneet. Omasta käynnistäni en muista muuta kuin että toivoa ei ollut, vauva oli menehtynyt ysiviikon lopulla. Olin niin murtunut, kuukausia vaan itkin. Tiesin jo silloin kuinka vaikeaa mun oli raskautta ja kaikki vaan joku, ett ehdin vielä. En halunnut ehtiä, halusin vaan mun vauvan takaisin. Silloinen parisuhde oli kamala. Kesti kauan tajuta, että olin siinä vain koska mieskin halusi lapsia. Seuraavat vuodet oli aika villejä. En osannut kiintyä kehenkään, halusin vain sen lapsen. Meni neljä vuotta ennenkuin raskauduin uudelleen. Sitä onnea kesti reilun viikon, sitten tuli spontaani keskenmeno. Jälleen ihan mieletön suru, silti helpommin siedettävä kuin tuo mitä ehdin kolme kuukautta odottaa. Odotin vuotta 2008 kuin kuuta nousevaa. Jostain kummasta olin saanut ajatuksen, että aina neljän vuoden välein se onnistuisi. Hoidot aloitettiin vuonna 2007. Piikkejä, hormoneja, inssejä kuusi putkeen ilman taukoja. Olen aina ollut hormoneilla herkkä, jostain syystä ne saavat minussa aikaan itsetuhoisuutta. En toki aikonutkaan mitään itselleni tehdä, mutta ne negatiiviset testit sen reilun vuoden ajan olivat aivan järkyttävä paikka. Joka kerran. Olin niin katkera. Jokaisen toisen raskausuutinen oli mulle maailmanloppu, häpesin omia tunteitani. Puhumattakaan niistä, jotka tekivät abortteja kerta toisensa jälkeen. Tai lapset otettiin huostaan, jne. Olin niin katkera ja vihainen. En kokenut olevani millään lailla onnistunut ihminen. Henkinen alamäki oli todella rankkaa. Lopulta hoidot lopetettiin keväällä 2008. En vaan pystynyt enää. Kysyin silloin, voisinko ikinä saada lapsia ilman hoitoja. Tuskin. Niin sanottiin. Pco oli kovin pahana, kohdunmallini myös "ruokki" keskenmenoja (tämäkin kerrottiin heti hoitojen alussa, varustauduttiin leikkaukseen jos raskautuisin, mutta tulisi useita keskenmenoja). Kuulemma voittaisin 10 000 kertaa todennäköisemmin lotossa kuin saisin lasta ilman hoitoja. Toki koskaan ei voi sanoa koskaan, mutta siihen minun ei kannattaisi luottaa. Valmistauduin muuttoon ulkomaille. Käsittelin lopun siitä surusta. Vietin rentoa, boheemiakin elämää, nautin. Sitten joskus tammikuussa tein kaiken varuilta UUDEN testin, kun kierronpäivät paukkuivat jo yli 50:ssä. En ole koskaan, en ikinä järkyttynyt kuin silloin saadessani testiin ne kaksi viivaa. Ramppasin ultrassa, koska vatsani oli niin kipeä. Epäilivät kohdunulkoista. Lopulta viidennen kerran jälkeen lääkäri kirjoitti lähetteen kaavintaan, sanoi, ettei enää voi viivytellä, jotain pitäisi jo näkyä. Jostain syystä heittikin sen lapun silppuriin. Sanoi, että tekee nyt ihan virkavirheen ja kysyi, että ymmärränkö riskit. Antoi paperille kunnon selostuksen tilanteesta, kehotti soittamaan ambulassin jos kipu yhtään kasvaa. En saanut olla yksin, en mitään. Sanoi, ettei halua minua kaavintaan, että tietää kuinka vaikeaa kaikki on minulle ollut. Uusi aika lähes kahden viikon päähän. Sain vain maata. Tuon kahden viikon jälkeen kohdussa oli alkio, jolla oli syke. Ja se alkio on nyt 11-vuotias! Toinenkin tuli, joskin vuosi häntäkin tehtiin. Halusin heti lapsia lisää, kun kerrankin vois olla hanat auki! Tyttöjen jälkeen tuli ero. Nyt viisi vuotta uudessa parisuhteessa. Jo aika alussa alettiin toivoa yhteistä lasta. Tulee jos tulee. Ei tullut. Pari vuotta sitten todettiin, että hyvä näin. Saatoin todeta, etten enää edes haluaisi lapsia, tytöt niin isoja jo. Alkoi premenopaussioireet joihin sain primoluteja. Söin viime vuonna kolme kuuria ja nyt oireiden taas tullessa ehdin syödä yhden kuurin kun kuukautiset jäi pois. Olen siis 39-vuotias! Nyt alkoi rv12. Mieletöntä! Uskokaa pois, 20 vuotta olen lapsettomuutta käsitellyt monella tapaa. Teillä on oikeus kaikkiin tunteisiin, myös vihaan ja katkeruuteen. Älkää kuitenkaan ottako siitä parasta kaveria itsellenne, se jos mikä on kyllä hyvä ystävä! Vaikka ette ikinä saisi yhtään lasta, jokainen teistä olisi kuitenkin ansainnut tulla äidiksi. Ihan jokainen! Ette ole viallisia, pahoja, huonoja, epäonnistuneita tai mitään muutakaan lapsettomuuden vuoksi. Se on tärkeää muistaa. Ja lopuksi, ihmeitä tapahtuu joskus, ihan oikeasti. Toivon jokaiselle sitä omaa ihmettä, olette sen ansainneet! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Minä rakastan sinua"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Relaatio 1068 - Tuisku
Tänään 01:08
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Islam ja avioliitto 😢
Tänään 00:44
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Tätä ei voi kysyä vauva-palstalla moderaation takia: Mistä nämä puppa-jutut ovat alkaneet?
Tänään 00:27
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Venäjän aloittama Ukrainan sota, vihreä siirtymä, massasiirtolaisuus ja talouden alamäki painavat Saksaa polvilleen"
Tänään 00:10
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Mielipiteitä nimestä Alexandria??
Eilen 23:06
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Onko kellään kokemusta Suomen Vuokranantajista?
Eilen 23:04
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Minne mennä viettämään joulua?
Eilen 20:39
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Miten lepäisi parhaiten?
Eilen 20:14
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 14K
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 841
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 815
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 595
Aihe vapaa
5.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 564
Aihe vapaa
6.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Torstai klo 16:44
Luettu: 525
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 505
Aihe vapaa
8.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 500
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
49 min sitten
Aihe vapaa
2.
Kollageenista kokemuksia?
Latest: vierailija
53 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
Tänään 04:11
Aihe vapaa
4.
Mitäs tänne kuuluu? Pitkästä aikaa päätin kirjautua tänne
Latest: vierailija
Tänään 02:54
Aihe vapaa
5.
Tätä ei voi kysyä vauva-palstalla moderaation takia: Mistä nämä puppa-jutut ovat alkaneet?
Latest: vierailija
Tänään 02:45
Aihe vapaa
6.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 02:30
Aihe vapaa
7.
Relaatio 1068 - Tuisku
Latest: vierailija
Tänään 01:09
Aihe vapaa
8.
Islam ja avioliitto 😢
Latest: vierailija
Tänään 01:07
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Toiveissa vauva 2021
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
