Toiveissa vauva 2021

@KirJoh89 Mä varmaan paastoista kirjottelin. 5.4 on oikein hyvä, paitsi jos oot raskaana, sillon sulla on raskausdiabetes :D ihan naurettavan alhanen se raja..

Me lähetään huomenna reissailee sukulaisten nurkkiin pariks viikoks. Siinähän ne piinapäivät sit menee. Saa nähä missä ollaan h-hetkellä. Kuukuppi pitänee pakata varuiks kuitenkin mukaan.
 
Täällä nyt kp 5 ja ihan kummallisia tuntemuksia taas. Välillä selkeetä vihlontaa oikealla puolella munasarjoissa j koko alavatsalla, en mä nyt näin aikasin voi ovuloida. Ja jäätävä pissahätä koko ajan, jäi aamulenkkikin vajaaksi kun piti suunnata kotiin pissalle. :D
 
@Brunet82 Oii ihanaa, toivotaan vahvistumista! ♥ Samoin @Esba :love:

Mä veikkaan, että itellä himot kanssa olis jotain raikkaita hedelmiä ja varmasti niitä juttuja mitä ei sais syödä, eli sushia ja kylmäsavulohta esimerkiksi:LOL: Sitten taas veikkaan, että ällötys kohdistuisi kahviin, vaikka tällä hetkellä sitä suurkulutankin.. Mutta mahoton sanoa, jännä nähdä jos sinne asti joskus sitten päästään:giggle:

Eilen illalla seisoskelin kaverin kanssa ulkona juttelemassa lenkin päätteeksi ja meinasin jo sanoa, että pakko mennä, menkat taisi alkaa. Iski siis ihan kunnon menkkakipukramppi ja tuntu kun ois jotain valunut housuihinkin. Sitten yhtäkkiä muistin, että ei ne nyt vielä ala todellakaan kun on vasta kp 21. Eikä siis alkanutkaan. Mutta outoja kyllä nää menkkatuntemukset, jotka mulla normaalisti alkaa tasan samaan aikaan kun vuotokin. Ja tosiaan vasta viikon päästä pitäs alkaa jos on alkaakseen..:X3:
 
Tämmöisiä erikoisia huomioita muuten vauvahaaveilu arjesta.

Mä oon sanonut mun kahdelle ystävälle keväällä et oon ollut jo pidempään ollut aivan varma et mun vauva saa alkunsa heinäkuussa. Mulla on ollu silloin vaan semmoinen tunne. Heinäkuun piti myös olla ihan toukokuuhun asti meidän yk1, mut malttamattomina aloitettiin kesäkuussa.

Mun vaimo kertoi tänään viestillä erään tytön nimen josta hän pitää kovasti. Ei oo ennen tuonut mitään noin konkreettista eli oli todella yllätys et heitti sellaisen yhtäkkiä (ja meillä onkin ollut vain pojalle nimi valmiina). Tää tuntui aamulla joltain merkiltä. Varsinkin sen viime öisen raskaustestiunen jälkeen.

Tässä kuussa on myös todella näitä ihan kuin "merkkejä". Kuten todennäköisen inssin testipäivä hyvin todennäköisesti meidän hääpäivänä. Laskettu aika päivän heitolla vaimon syntymäpäivällä.

Vaikka nää on nyt vaan tämmöisiä. Ei mulla oo ollut edes ovulaatiota vielä niin en kyl nosta itseäni taas pilvilinnoihin mut tää aamu on mennyt pohdiskellessa kun samalle päivälle osuu kaks "merkkiä" :D ♥

@minttuni samat fiilikset täällä vähän noiden toisten ihmisten raskausvatsojen suhteen. Mulla on viel nyt muutaman päivän ollut kauheaa turvotusta eli vatsa näyttää sille kun olisin raskaana nii harmittaa jotenkin sekin, kun ihmiset selkeästi sitä vilkuilee.
 
Mulla juilii edelleen vatsassa. Nyt tätä on kestäny muutaman päivän. Taitaa olla dpo 7 vai 8. En edes muista

Jotenki sellanen olo et olis tärpännyt. Tää outo paineen tunne on yhtäjaksosta... Toki tää voi olla jännityksestäkin :/.

Oliskin aika mäihä, jos ekalla ykblla tärppäis, etenki kun ikääkin jo :)
Kaikki pelko iski taas mieleen, kai nää ajatukset on normaaleja.. Lähinnä että miten parisuhde kestää vauva-arjen? Miten teillä muilla meni, kun saitte ekan lapsen? Ärsyttää ku en kehtaa kysyy kavereilta asiaa x)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
  • Rakkaus
Reactions: KirJoh89 ja 3milia
Meillä tietää nyt toisen keskenmenon jälkeen lapsettomuudesta koko lähipiiri, mikä on ollut aivan suunnaton helpotus jopa kaltaiselleni sulkeutuneelle ihmiselle! :) Eipä enää kukaan kysele että koskas teette niitä lapsia ja on ihanaa kuinka ihmiset on olleet niin suunnattoman empaattisia.

Täällä odotellaan ens viikon alkuun ekoja menkkoja km:n jälkeen, ovis toki hyödynnettiin mutta oon henkisesti varautunut siihen että tässä kestää taas vuoden verran ainakin. Enkä tiedä mikä käänteispsykologinen reaktio mulle on tullut, mutta vietettiin eilen päivää meidän sisaruksien neljän pienen lapsen kanssa ja kyllä mä vaan olin tyytyväinen kun meidän ei tarvinnut pakata päivän päätteeksi sellaista kiljuvaa kakaraa autoon vaan tultiin kotiin kahdestaan omalle terassille nauttimaan hiljaisuudesta ja kylmästä juomasta :D
 
Mulla juilii edelleen vatsassa. Nyt tätä on kestäny muutaman päivän. Taitaa olla dpo 7 vai 8. En edes muista

Jotenki sellanen olo et olis tärpännyt. Tää outo paineen tunne on yhtäjaksosta... Mieli ihan myllertää, kun ajatukset sekaisin. Toki tää voi olla jännityksestäkin :/

Kaikki pelko iski taas mieleen, kai nää ajatukset on normaaleja.. Lähinnä että miten parisuhde kestää vauva-arjen? Miten teillä muilla meni, kun saitte ekan lapsen? Ärsyttää ku en kehtaa kysyy kavereilta asiaa x)
Meillä ainakin vaan lähentänyt meitä entisestään. Mutta ollaan kyl niin loistava tiimi miehen kanssa, että ei ollut mitään pelkoa siitä miten parisuhteen käy. Tietysti se intiimiys jäi pienelle tauolle lapsen tulon myötä, en uskaltanut esim.harrastaa seksiä pariin kuukauteen. Pelkäsin et sattuu ja että mun alapää onliian ruma ja kummallinen. xD tyhmiä ja täysin turhia pelkoja oli, seksi on vieläkin parempaa synnytyksen jäljeeb kuin ennen sitä! Muuten meillä mennyt kyl ihan 5/5. Toki vähän on enemmän kiukuteltu mut kokonaisuus on plussan puolella :)
 
Meillä ainakin vaan lähentänyt meitä entisestään. Mutta ollaan kyl niin loistava tiimi miehen kanssa, että ei ollut mitään pelkoa siitä miten parisuhteen käy. Tietysti se intiimiys jäi pienelle tauolle lapsen tulon myötä, en uskaltanut esim.harrastaa seksiä pariin kuukauteen. Pelkäsin et sattuu ja että mun alapää onliian ruma ja kummallinen. xD tyhmiä ja täysin turhia pelkoja oli, seksi on vieläkin parempaa synnytyksen jäljeeb kuin ennen sitä! Muuten meillä mennyt kyl ihan 5/5. Toki vähän on enemmän kiukuteltu mut kokonaisuus on plussan puolella :)

Kiitos vastauksesta.. Tosiaanki en ees tiedä mistä tää pelko pulppuaa, vai onko se se mun luonne joka stressaa asioita joka suunnasta etukäteen
 
@pata-ässä kyllä mullakin tulee välillä kaikenlaisia huolia ja epäilyksiä, vaikka me ollaan ihan varmasti pohdittu tätä todella pitkään ja hartaasti, eikä todellakaan ole mikään hätäinen ratkaisu. Mä uskon, että kaikille tulee jossain vaiheessa tällasia ajatuksia.:)

Mulla taitaa olla tänään dpo7 ja tänään ei oikeen ole ollut mitään tuntemuksia ja eilenkin aika vähäisesti:unsure:
 
  • Tykkää
Reactions: pata-ässä
Kiitos vastauksesta.. Tosiaanki en ees tiedä mistä tää pelko pulppuaa, vai onko se se mun luonne joka stressaa asioita joka suunnasta etukäteen
Juu ja siis kyllä saakin pelätä ja stressata, onhan tuo perheenlisäys aina iso muutos elämään! Mä pelkäsin sit kaikkee muuta, mitä jos en opi rakastamaan lasta, mitä jos se ei olekaan terve, mitäs jos sitä ja tätä. :) pelkääminen ja stressaaminen on osa valmistautumista muutokseen.
 
Mulla juilii edelleen vatsassa. Nyt tätä on kestäny muutaman päivän. Taitaa olla dpo 7 vai 8. En edes muista

Jotenki sellanen olo et olis tärpännyt. Tää outo paineen tunne on yhtäjaksosta... Toki tää voi olla jännityksestäkin :/.

Oliskin aika mäihä, jos ekalla ykblla tärppäis, etenki kun ikääkin jo :)
Kaikki pelko iski taas mieleen, kai nää ajatukset on normaaleja.. Lähinnä että miten parisuhde kestää vauva-arjen? Miten teillä muilla meni, kun saitte ekan lapsen? Ärsyttää ku en kehtaa kysyy kavereilta asiaa x)
Esikoisen syntymä muutti tietysti elämää paljon, mutta meillä ainakin se toka vauva oli se joka sitten todella koettelee suhdetta, koska työmäärä tuplaantuu ja oma aika vähenee entisestään. Meillä lapsilla ikäero sentään 2,5 vuotta ja nyt pienempikin on jo neljä. Enkä sano etteikö sen ensimmäisenkin vauvan kanssa tulisi kaikenmoista kränää puolison kanssa kun on väsynyt ja molemmat vasta opettelee uutta rooliaan. Siinä väsymyksessä kannattaa vaan koittaa muistaa, että ollaan samalla puolella, eikä vastakkain jatkuvassa kumpi on enemmän väsynyt tai tehnyt sitä tätä ja tota kierteessä. Ja jos jonkun neuvon voisin äideille antaa, niin se, että älkää omiko sitä vauvaa, vaan antakaa kumppanin myös hoitaa ja tehdä asioita vauva kanssa ja ennen kaikkea ilman että koko ajan neuvoo (ainakaan pyytämättä). Kun antaa ja kannustaa alusta asti toisen toteuttaa vanhemmuuttaan omalla tavallaan (tietysti yhteisten arvojen mukaisesti) niin sitten se vanhemmuus on tasavertasempaa myöhemminkin.
 
ESBA oi oi toivotaan että tummenee, varovaiset onnittelut !

TIUKUNA näin ennen plussa-aamua unta et mulla oli kamala nuha ja mietin et noniin oon varmaan raskaana heheh.

Pahoittelut uuteen kierrtoon joutuneille
Jännä, nyt kun sanoit niin mäkin näin ennen sen kunnon plussatestin tekoa unta, jossa mua oksetti kun yritin niellä buranaa, enkä sit pystynyt sitä nieleen. Ja mietin siinä unessa että varmaan siks kun oon raskaana. :unsure: Herättyäni en kyllä siihen uskonu mut ehkä mun alitajunta jo tiesi ❤
 
Mulla olisi kysymys. Mulla tuli tänään muutama tippa pyyhkiessä veristä vuotoa. KP on muistaakseni 9. Mietin et onko kellään muulla ollut vuotoa alkukierrossa sen liittymättä ovulaatioon? Menkat on loppunut jo kp5 aamulla eikä mulla oo yleensä vuotoa kesken kierron. Ehkä kerran elämässä ollut vuotoa muulloin kun menkkojen aikaan ja sekin oli ovulaation aikaan. Mun ovulaatioon on vielä varmaan n. viikko ja hätäpäissään sitä äsken testailin (nega) mut en usko sen voivan tulla näin ajoissa.
 
Minut saa poistaa kaikilta listoilta! Tulen takaisin palstalle myöhemmin toivottavasti.
Seurailen kaikkien tapahtumia pahimpaan vauvakuumeeseen. Mulla on todettu syöpäsoluja papassa ja en tiedä vielä kuinka vakava tilanne on. Vauvaa ei kuitenkaan päästä vielä yrittämään. Toivotaan että myöhemmin, pitäkää mulle peukkuja! Kaikille plussatuulia hurjasti!! Onneksi on tuo ihana esikoinen jos pahin mahdollinen käy :cry:
 
Minut saa poistaa kaikilta listoilta! Tulen takaisin palstalle myöhemmin toivottavasti.
Seurailen kaikkien tapahtumia pahimpaan vauvakuumeeseen. Mulla on todettu syöpäsoluja papassa ja en tiedä vielä kuinka vakava tilanne on. Vauvaa ei kuitenkaan päästä vielä yrittämään. Toivotaan että myöhemmin, pitäkää mulle peukkuja! Kaikille plussatuulia hurjasti!! Onneksi on tuo ihana esikoinen jos pahin mahdollinen käy
Voi ei miten pysäyttäviä uutisia! Halaus ja tsemppiä! :cry:
 
  • Rakkaus
Reactions: kolava
@Puolu oon niin samaa mieltä tosta puolison mukaanottamisesta! Mua vähän aina ”kylmää” ne kun kuulee miten äiti ei oo ollut ku max. 30 min kerrallaan ilman lasta poissa kotoa ekan vuoden aikana kun ei uskalla jättää lasta isälle (/puolisolle) siksi aikaa... meillä onneksi mies on ollut alusta asti ihan mukana, hoitanut iltatouhut syntymästä asti, ja ekaan pariin viikkoon en tainnut ite vaihtaa yhden yhtä vaippaa ollenkaan :D ja heti ku pystyin synnytyksen jälkeen istuun ja käveleen, on mies ollut lapsen kanssa tunnin-pari ihan kaksin töidensä jälkeen niin mä oon päässyt koiran kanssa lenkille/yksinäni salille/kauppaan jne.
 
Minut saa poistaa kaikilta listoilta! Tulen takaisin palstalle myöhemmin toivottavasti.
Seurailen kaikkien tapahtumia pahimpaan vauvakuumeeseen. Mulla on todettu syöpäsoluja papassa ja en tiedä vielä kuinka vakava tilanne on. Vauvaa ei kuitenkaan päästä vielä yrittämään. Toivotaan että myöhemmin, pitäkää mulle peukkuja! Kaikille plussatuulia hurjasti!! Onneksi on tuo ihana esikoinen jos pahin mahdollinen käy
Voi hurja! Tsemppiä tulevaan, tuli mitä tuli. Toivottavasti selviät esimerkiksi silmukkahoidolla ja olet pian taas täällä. :love:
 
@pata-ässä Sille on syy, miksi tosi monessa paikassa "kielletään" eroamasta vauvavuoden aikana (paitsi jos on väkivaltaa yms.). Se johtuu siitä, että kolmas pyörä muuttaa parisuhteen dynamiikan ihan täysin, ja lisäksi luulen että ihan hormonit saa aikaan sen, että mies (ja myös se vauva) tuntuu välillä ihan hiton ärsyttävältä. :D En usko, että vauva sinänsä pilaa kenenkään parisuhdetta, vaan sen mukanaan tuomat lieveilmiöt: ne hormonit, väsymys, oman ajan ja myös tavallaan oman itsen totaalinen (joskin vaan väliaikainen) menetys, kaikki erityisesti äidille kasattavat paineet... Ne kun kasautuu, ja jos kommunikaatio ei ihan toimi (mikä on ymmärrettävää niissä olosuhteissa), niin äkkiä voi syntyä aika negatiivinen kierre. Eli sanoisin, että parisuhteessa aina ja erityisesti pikkulapsiaikana pitää panostaa vuorovaikutukseen ja siihen, ettei toinen tai molemmat tunne olevansa yksin parisuhteessa.

Mä myös toivoisin, ettei kukaan tuleva tai tuore äiti joutuisi syyllistymään siitä, että "omii" vauvan eikä "anna" miehen hoitaa sitä. Pikkuvauva-aikana tilanne oikeasti voi olla se, että äiti ei pääse lähtemään ja antamaan kaksinkeskeistä aikaa isälle ja lapselle. Mullakin oli ennen synnytystä hienot suunnitelmat, kuinka lähden sitten iltaisin pitkälle kävelylenkille koiran kanssa. Kohotan samalla kuntoa, kun lapsi ja isänsä bondaavat. No, yritäpä siinä lähteä kävelylenkille, kun sektion jäljeltä kesti kuukausia, että pystyin kävelemään edes kilometrin, eikä vauva ilta-aikaan (=klo 17 jälkeen, jolloin mies myös palasi kotiin töistä) halunnut tehdä mitään muuta kuin roikkua kiinni tississä (mikä on ihan normaalia vauvarytmiä). Olisihan sitä toki voinut mennä raahustamaan korttelia ympäri samalla kun mies yrittää rauhoittaa paniikissa olevaa vauvaa, mutta en kyllä tiedä, kuka siitä olisi hyötynyt. Koira ehkä olisi tykännyt.

Sori purkaus! Tämä vain nousi mieleeni parista kommentista, joiden kanssa sinänsä olen samaa mieltä (inhottaa kuulla, kun jotkut äidit sillein "hauskasti" kommentoivat miehensä isäntaitoja, että ei se meidän Mikko OSAA edes lasta pukea), mutta joiden kaltaiset jutut aiheuttivat mulle hirveästi paineita, kun vauva oli pienempi.

Öö, mitähän vielä. :D Omia juttuja sen verran, että tänään (dpo oletettavasti 11) tyylipuhdas nega testissä. Yritän valmistautua siihen, että tämä kierto oli tässä. Vähän tyhmäkin olo, kun olin niin innoissani jo. Ihan kuin tulisin ekalla yrittämällä raskaaksi, haloo. Alaselässä ja vähän myös alavatsalla on menkkamaisia tunteita, kuukautisten pitäisi alkaa sunnuntaina, mutta ne ovat vasta toiset synnytyksen jälkeen, joten kierto voi toki olla sekaisin ja voivat tulla jo huomennakin.
 
@kolava voi ei kuinka inhottavia uutisia! :(Onneksi nuo yleensä huomataan hyvissä ajoin jos on säännöllisesti otettu papa ja onneksi Suomessa on niin hyvä hoito olemassa!<3 Toivottavasti on tosiaan sellainen muoto, että saa silmukkahoidolla hoidettua. Tsemppiä!!
 

Yhteistyössä