Toiveena vauva 2017-2018

@teris toivon ja uskon sydämestäni, että sun kohdalla kaikki on hyvin! Ja kiitos lohduttavista ajatuksista, ne tuntuu kummallisen hyviltä kun oikeassa elämässä en tätä asiaa ole miestä lukuunottamatta kenellekään vuodattanut.

 

teris, toivon kovasti, että teillä olisi raskaus saanut alkunsa! Voimaa ja kärsivällisyyttä noihin päiviin
pidän
Bertta83, en tiedä, miten tarkkoja nuo testit ovat.. Luottaisin omiin tuntemuksiin. Joten onnea vaan vauvantekopuuhiin! Musta tuntuu, etten ala käyttää noita testejä.. Meillä on niin hyvin säännöllinen mahdollisuus seksiin ja stressaisin ehkä turhaksi, jos siihen tikkuun ei tuliskaan mitään.t

Mystistä kyllä, kun ei siinä tunnu olevan logiikkaa, koska tärppää. Olin alle 20-vuotiaana ilman ehkäisyä silloisen poikaystäväni kanssa 11kk enkä tullut raskaaksi. Jälkeenpäin ajatellen hyvä, että en tullut. En olisi ollut oikeasti valmis. Esikoisesta meni se 7kk ja silloin olin lievästi ylipainoinen, eikä elämäntavat olleet kovin hyvät. Toinen, keskenmennyt raskaus, tärppäsi yk1. Silloin olin pudottanut painon tähän normaaliin ja oli hyvät elämäntavat. Mutta ei se tosiaan niistäkään ole välttämättä kiinni. Tutulla pariskunnalla esimerkiksi meni 13 kuukautta, ennen kuin tärppäsi. Ja hyväkuntoisia, nuoria ovat. Yhdellä ylipainoisella tutulla taas ovat kaikki kolme lasta tärpänneet yk 1-3.

Mulla on vahva usko siihen, ettei jouduttais kovin pitkään plussaa odottamaan, veikkaisin 3-8kk. Mutta, on vaan luotettava Elämän ajoitukseen. Onneksi vanhemmaksi voi tulla monella tavalla. Musta adoptio ei olisi mahdoton ajatus ja haaveilen myös yksityiseksi perhepäivähoitajaksi ryhtymisestä. Ja on kaks ihanaa kummilasta, 2v tyttö ja 2kk poika <3 On kyllä niin kova kaipaus kuitenkin saada kokea vielä raskaus ja pikkuvauva-aika, että senkään takia en uskaltaisi jättää tän kakkosen yritystä yli 30-vuotiaaksi. Mulla alkoi 10-vuotiaana jo menkat ja pelkään hedelmällisyyden heikkenevän aiemmin. On kaikkia opiskeluhaaveitakin vielä, mutta niitä kerkee. Lasten aika on nyt! OIs ihanaa myös olla kotona silloin kun tää esikoinen on alakoululainen.

Meillä on nyt tiedossa yhteinen asunto! Voi että oon onnellinen. Ensi kuun lopussa muutetaan. Hyvää aikaa vielä järjestellä asiat ja jouluksi sitten saman katon alla <3 Että rakastan tota mun miestä ja oon kyllä niin kiitollinen Elämälle <3

Yhdessäolosta, missä tapasitte? Kauan olette olleet yhdessä kumppaninne kanssa? Kauanko olette asuneet yhdessä? Oletteko kihloissa tai naimisissa?

Me tavattiin netissä Se on musta edelleen hämmästyttävää. En oikeasti uskonut, että siltä palstalta voisi löytyä ketään varteenotettavaa ja puoliksi vitsillä sinne liityin. Enkä sitten kerennyt olla siellä kuin kaksi kuukautta, kunnes löytyi tämä mies, jonka ekan kirjoituksen perusteella tuli vahva tunne siitä, että hänet on tavattava pian ja tässä on nyt oikeasti jotain. Ekat treffit oli kahvilassa. Ollaan oltu yhdessä 1v10kk ja alusta lähtien tiiviisti yhdess, Yhteenmuutto on nyt sitten kuukauden päästä.

 

No niin korkkarit laukkuun, tää lähtee tuulettaa päätä

Digitesti,EI raskaana

Hyvää viikonloppua naiset!

 

Teris, oon toiveikkaalla mielellä sun suhteen! Miten ajattelit tehdä jatkossa? Paljonko sulla olisi nyt viikkoja - mahdollista varhaisultraa ajatellen siis? Itse muistaakseni menin molemmista joskus n. rv 7, silloin kai sykkeen pitäisi näkyä jos kaikki hyvin (tai siis voi näkyä jo aiemminkin mut venytin vähän siltä varalta jos oiskin hedelmöittynyt ajattelemaani myöhemmin).

Jshantille onnea asunnosta! Hienoa kun asiat järjestyvät. Parisuhteen kestosta - me ollaan oltu naimisissa 11 v ja yhteiset lapset 9 ja 6. Sinänsä ihan hyvä tilanne siis vaikkei nyt onnistuisikaan - taloudellisesti voisi olla järkevämpääkin jättää lapsiluku tähän, mutta ei näitä asioita voi vaan rahalla mitata! Tähän perheeseen olisi vielä yksi pieni kovasti tervetullut. Ja tosiaan olisi niin kiva olla taas kotona nyt kun nuo isommat ovat ensi vuonna molemmat alakoululaisia.

Täällä tylsä alkukierto meneillään,kp 8. Ajattelin aloittaa sen ovistikuttelun tänään kun ei tästä kierron pituudesta osaa vielä sanoa. Tän kierron tavoitteena olisi ovisplussan saaminen kiinni - oon kova työstressaaja ja pelkään tietysti että tuo stressitaso estää ovuloimasta. Nyt onneksi muutaman päivän syysloma.

Bea, joko testasit? Plussatuulia kaikille muillekin joilla se vaihe käsillä

 

Negapahoittelut Bea, ehditkin tässä välissä. Mutta mukavaa iltaa ja tuulettumista!

 

Me ollaan oltu yhdessä reilu 10 vuotta joista naimisissa 5 vuotta. Mäkin haaveilen olevani kotona esikoisen ekojen kouluvuosien ajan.

@Bea.S pahoittelut negasta. Mukavaa viikonloppureissua, toivottavasti mieli virkistyy!

 

Yhdessäolosta, missä tapasitte? Kauan olette olleet yhdessä kumppaninne kanssa? Kauanko olette asuneet yhdessä? Oletteko kihloissa tai naimisissa?

Me tavattiin netissä Se on musta edelleen hämmästyttävää. En oikeasti uskonut, että siltä palstalta voisi löytyä ketään varteenotettavaa ja puoliksi vitsillä sinne liityin. Enkä sitten kerennyt olla siellä kuin kaksi kuukautta, kunnes löytyi tämä mies, jonka ekan kirjoituksen perusteella tuli vahva tunne siitä, että hänet on tavattava pian ja tässä on nyt oikeasti jotain. Ekat treffit oli kahvilassa. Ollaan oltu yhdessä 1v10kk ja alusta lähtien tiiviisti yhdess, Yhteenmuutto on nyt sitten kuukauden päästä.

Mekin ollaan nettipari. Alettiin heti olemaan tosi tiiviisti yhdessä ja käytännössä asuin miehen luona toisesta näkemisestä alkaen (asuin silloin jo omillani kimppakämpässä samassa kaupungissa). Molemmat maksoi ihan törkeetä vuokraa, niin ehdotin muutaman kk jälkeen että mies muuttaisi minun luokseni keskustaan virallisesti. Hänen asuntonsa oli isompi ja kivempi, mutta minun asunnolta oli helpompi kulkea päivittäisiä menoja sillä olin vielä alaikäinen...

Tästä ei mennyt kauaa kun kihlauduttiin, vaikka onhan nämä vähän teinikihlat: ei mitään hajua milloin mennään naimisiin! On häistä ollut puhetta, mutta ei oikein tiedetä millaiset juhlat halutaan ja hirveän vaikea päättää mitään. Voi olla, että odotetaan asuntokauppoja (haikailemme pientä tilaa) ja pidetään häät vasta siellä. Tai sitten mennään salaa maistraatissa. Isoja häitä meille ei ainakaan tule, mutta se onkin ainoa varma asia

Asuimme yhdessä alle vuoden kun miehen muuttuneen työmatkan takia päätin että me kuule muutetaan hänen työpaikkakunnalle. Hain sinne kouluun ja vein ensimmäisen muuttokuorman heti saatuani ajokortin. Luulen, että tänne naapurimaakuntaan me nyt sitten jäädään pidemmäksi aikaa kun molemmilla on töitä ja elämä on ollut täällä jotenkin helpompaa, ei kummittele "menneisyyden möröt" kaupungilla nurkan takana

Me ollaan seurusteltu alkuvuonna 3v ja periaatteessa kokoajan asuttu yhdessä, virallisesti ehkä puoli vuotta asuttiin erillään jos papereita katellaan.

Ehkä tähän "nopeaan etenemiseen" on syynä se että selvitin tosi tarkkaan usean "ehdokkaan" ajatukset lapsista, asumisesta jne. ja tämän miehen kanssa kaikki mätsäsi tulevaisuudesta (lapsia vaikka heti, asuminen maalla ok jne.) ja vielä kun oikeastikkin nähtiin hänen rinnallaan vaan oli todella helppo olla ja tultiin mahtavasti juttuun Oikea unelmien täyttymys! Yhä edelleen ollaan tulevaisuuden asioista samaa mieltä ja hyvä niin, muuten emme olisi tässä. Olen ollut aina tosi määrätietoinen ja tietänyt mitä elämältä haluan ja nämä on sellaisia asioita mistä en jousta joten miehenkin piti sopia haluamaani kuvioon

 

Yhdessäolosta, missä tapasitte? Kauan olette olleet yhdessä kumppaninne kanssa? Kauanko olette asuneet yhdessä? Oletteko kihloissa tai naimisissa?

Me tavattiin netissä Se on musta edelleen hämmästyttävää. En oikeasti uskonut, että siltä palstalta voisi löytyä ketään varteenotettavaa ja puoliksi vitsillä sinne liityin. Enkä sitten kerennyt olla siellä kuin kaksi kuukautta, kunnes löytyi tämä mies, jonka ekan kirjoituksen perusteella tuli vahva tunne siitä, että hänet on tavattava pian ja tässä on nyt oikeasti jotain. Ekat treffit oli kahvilassa. Ollaan oltu yhdessä 1v10kk ja alusta lähtien tiiviisti yhdess, Yhteenmuutto on nyt sitten kuukauden päästä.

Me ollaan tavattu ihan oikeassa elämässä, poikien reissun kautta. Mutta lähestytty toisiamme sitten facebookin kautta. Siitä se sitten lähti, pari kk sitten tuli 5v yhteistä eloa. Muutin pääkaupunkiseudulle alle vuoden seurustelun jälkeen hänen ja töiden perään. Ei olla kihloissa tai naimisissa. Lapsista ollut puhe kyllä alusta asti, ajankohta ollut vain epäselvä.

 

Tsemppejä, ala- ja yläpeukkuja tänne! Aiempaan keskusteluun kommentoiden harmittaa itseäkin, että näin isossa ketjussa ei vain ole resursseja kommentoida kaikkea: luen kyllä kaikkien kuulumiset, mutta useimmiten puhelimella ja sillä on niin tuskaista kirjoittaa... Sitten kun vihdoin tulee loggauduttua koneelle niin olisi kymmenenkin sivua kuulumisia kommentoitavana Muutamia etenkin oman alkutaipaleen (joka toki alkoi palstalla vasta kesällä vaikka keväästä asti ollaankin yritetty) tyyppejä on jäänyt erittäin vahvasti mieleen pyörimään vaikka useimmiten muistankin teitä noilla peukuilla

Täällähän on samankuuloisia tarinoita! Me tavattiin myös netissä ja asiat eteni nopeaa, molemmilla vakavat mutta huonosti päättyneet suhteet aiemmin takana niin tunnistettiin kyllä kultakimpale kun sellainen vihdoin tavattiin Mies käytännössä asui mun luona melkein samantien niin todettiin puolen vuoden jälkeen että mitä turhia maksaa kahta vuokraa. Vuosi siitä niin saatiin avaimet omistusasuntoon ja kihlat vaihdettiin tänä vuonna. Yhteistä taivalta nyt siis vajaa neljä vuotta

Tänään oli paha aamu. Toiveet alkoivat nousta toissapäivänä (DPO 9)kun lämmöt tipahtivat 0.4 astetta (ja olleet käsittämättömän tasaiset useamman päivän ennen sitä: eikä mittari ole rikki sillä lämpö nousee kyllä päivän mittaan, epäilen että geleet on tasoittaneet hormonitasoja koska aiemmin lämpökäyrä on ollut ihan mitä sattuu vaikka oviksen siitä bongaakin), joka on saman verran kuin ovisnousuni. Olisiko ollut kiinnittyminen... Lisäksi kohdunnapukka katosi teille tietymättömille ja niin korkealla se ei ole koskaan ollut. Eilen lämpö nousi takaisin aiempiin lukemiin, mutta kohdunnapukka löytyi taas. Alkuviikosta koin pieniä huimauskohtauksia ja eilen huimasi koko päivän todella pahasti, syönyt olen normaalisti eli ei pitäisi olla siitä kiinni, ehkä sitten vain verenpaine heittelee. Mutta en voinut olla toivomatta olisiko raskausoire... En muista koskaan nähneeni raskauteen liittyviä unia, mutta tänä aamuna kello herätti kesken niin todentuntuisen, että teki mieli itkeä kun tajusin olleen unta. Olin juuri testannut kaksi viivaa ja kertonut miehelle, että hänestä taitaa tulla isä... Testasin tietysti sitten herättyäni ja puhtaanvalkea oli viivan paikka, lisäksi lämpö oli laskenut (vaikka toinen mittari antoi 0,3 suuremman lukeman, mutta tämä pienempää povannut on se jolla olen tämän kierron mittailut eli siinä tulisi pitäytyä...) Nyt on vasta DPO 11, mutta silti jotenkin lannistuin ja olen varma, että täti tulee ajallaan sunnuntaina

Pahoittelut romaanista, nyt oli paljon asiaa kun en ole hetkeen koneelle ehtinyt istahtaa.

 

Pitää nyt tulla tänne avautumaan. Siskoni aloitti yrittämisen minun kanssa samaan aikaan viime keväänä mutta plussasi heti ensimmäisestä kierrosta. No huomenna on sitten heidän vauvan sukupuolen paljastamisjuhlat ja vaikka olen siskoni puolesta onnellinen niin kyllä vähän ahdistaa ja tekis mieli lähtee vaan jonnekkin reissuun siksi aikaa.
No en toki niin tee vaan leivon kakun jonka sisälle tulee värjätty kermavaahto joka paljastaa sukupuolen ja olen kiltisti mukana. Mutta kai sitä vähän saa ajatuksissaan ahdistua.

 

jshanti88: kyllähän se ovisplussa tuli tänään ja vielä oppikirjan mukaisesti kp14 peitot on heilunut ja meinasi tämän päivän petipuuhatkin mennä mönkään, mut onneks kerettiin just ennen kuin mies lähti yöksi töihin


Me tavattiin miehen kanssa 2001 joulukuussa yhteisen ystävän kotibileissä ja mulle se oli rakkautta ensi silmäyksellä minä olin just 18 täyttänyt ja mies oli 19.
urkin kaverilta numeron ja siitä sitten alettiin tekstailemaan ja tavattiin sitten uudestaan uutena vuonna kaverin kanssa järkätyissä kotibileissä. Ja siitä se sitten lähti. Tammikuussa 2002 alettiin virallisesti seurustelemaan ja sillä tiellä ollaan. Vuonna 2004 mentiin kihloihin, 2008 naimisiin.

 

Me ollaan tavattu 2003 tekstitvn seuranhakupalstalla 2005 kihlat, naimisiin 2008, esikoisen 2010 ja toinen 2013. 10 vuotis hääpäivää olisi tarkoitus juhlia jollain tavalla suuresti, kun käytiin vaan maistraatissa kahden todistajan kanssa sanomassa tahdon.

Kierros nyt 27 eikä mitään menkkaoloja. Testejä on kyllä kaapissa lisää, joskos huomenna taas kokeilis tikuttaa

 

Huh, muutamaan päivään ei oo jaksanut eikä ehtinyt täällä vierailla kun on ollut aamuputki töissä.. Mä en todellakaan ole aamuihminen

Mua ei oo oikeastaan häirinnyt vaihtuvuus täällä, toki en muista puoliakaan täällä olevista sillälailla, että osaisin lukiessani aatella et kauanko kirjoittajalla on yritystä takana tms. Toki vois harmittaa ns.pikavisiitillä olevat nopeasti plussaavat jos toisten plussat kirpaisisi. Mulla oli vähän katkera olo joskus puolen vuoden yrittämisen jälkeen ja sillon kaikkien tuttujen plussaamiset tuntu pahalta, mut nyt oon huomannut että kykenen iloitsee taas tuttujen ja tuntemattomien plussauksista. Mutta jos joku pitempään yrittäneiden ketju tulee, niin oon kyllä kiinnostunut myös sitä seuraileen

Viime kierto oli vaikea, oli tosi pettynyt olo. Toissa kierto oli ensimmäinen kun tuli plussa (joka vaihtu sit kuitenkin negaksi) ja jotenkin olin tosi toiveikas, et meillä on mahdollisuus mut sit kun taas tuli perinteinen negakierto niin se olikin yllättäen sit melko raskas. Aloin myös miettiin, et ollaan kohta 2 vuotta yritetty ja vain yhdesti on ees jotain toivoa ollut. Nyt mieli on taas huijannut mut toiveikkaaksi ja murheet on unohtunu, ehkä tää kierto on the kierto

Kiitokset taas tanjuskalle kun jaksat päivittää listoja! Lueskelin plussanneiden listaa ja tuli ihan tippa linssiin, kun tuntu et ihan mahtavaa kuin pitkä lista se olikin toi myös toivoa, kun siinäkin listassa oli myös pitkään yrittäneitä tsemppiä piinailijoille taas! Ja ihanaa viikonloppua kaikille

 

Aloitin tänään sen ovulaation tikuttelun, kp 8, enkä näköjään liian aikaisin koska heti ekassa testissä viiva oli vaan hitusen heikompi kuin kontrolli Oiskohan siis selvästi lyhyempi kierto (edellinen 34 pv) tulossa?

Auttakaa nyt ovisnoviisia, eikö sen pitäisi mennä niin että testiviiva eka vahvistuu vähitellen ja sit oviksen jälkeen hiipuu? Vai onko tavallista että se viiva seilaa miten sattuu? Pco:ta ei oo todettu joskaan eipä tuo todista ettei sitä vois olla sanoo pessimisti.
Oon vaan nyt ihan ihmeissäni kun näin alkukierrossa jo noin vahva viiva
Tuossa vielä kuva jos nyt osasin liittää...

 

Minulla siskoni kanssa sama yrityskierros käynnissä myöskin enkä voi edes ajatella etten hänen raskauttaan iloitsisi täysin. Eihän se olisi minulta mitenkään pois! Näin ei varmaan saisi sanoa mutta toivottavasti kaikki ymmärtää sen ja antaa raskaana olevan nauttia ja hehkuttaa raskauttaan niin ettei hänen odotus mene muiden huolehtimiseen vaan voidaan iloita nyt heitä ja itseä myöhemmin. Anteeksi jo valmiiksi kun meni tunteisiin.

Samaa mieltä foorumin porukan vaihtuvuudesta että onneksi tämmöinen välietappi löytyy ja toivottavasti kukaan ei täällä kauaa olisikaan

Suhteessa oman miehen kans oltu 7v ja tavattiin baarissa johon kuskasin porukkaa. Ensin vaan tutusteltiin ystävinä mutta jalat lähti alta vasta kun tutustuin kunnolla ja ihan eri tyyppinen mies olikin kun aiemmat

 

@Rivaa niin, en usko että kukaan nyt menee tuomaan esille tälle raskautuneelle siskolle/ystävälle/mitävain kuinka itse tuntee toisen onnesta. Kyllä minusta tuntuu aivan h*lvetin pahalta että muut onnistuu ja minä en ja kyllä, sekin sattuu että toiset hieroo sitä välillä vain vasten kasvojani - totta kai kun he ovat niin innoissaan. Olisin itsekkin. Näistä tuntemuksista huolimatta en tietenkään mene näille muille sanomaan mitään tällaista vaikka kyllä minunkin tunteeni ovat täysin oikeutettuja...

Ja vaikka toisen onnistuminen tuntuu pahalta, ei se sulje pois sitä etteikö toisen onnesta voisi myös itse iloita. Silti se välillä kirpaisee, ja kovaa.

 

Minäkin olen laiska kommentoimaan, vaikka päivittäin luenkin, mutta ajatuksissa olette ja musta on kiva ku porukkaa on monenlaista ja toivon vilpittömästi kaikille nopeeta plussaa. Meillä nyt yk4 ja esikoinen tuli yk3. Musta tuntuu et nyt kestää kauan ja oon asennoitunu nyt niin et se on ihan ok. Oon jo saanut kaiken ni en usko, että olisin sen onnellisempi, vaikka vauva saataisikiin. Tottakai yritetään ja halutaan koko ajan ja oltaisi onnellisia, mutta ikäänkun ollaan onnellisia kuitenkin, eikä vasta sitkun, joten ihan rauhallisin mielin odotan nyt odotusta ja käytän tämän ajan kaikkeen mikä ei sitten onnistu enää. Aloitinkin uuden harrastuksen Thaiboxingin ilman kontaktia. Se tietty pitää lopettaa raskaana ku tulee sen verran kuitenki iskua ja potkua ni nautin nyt. Mitä te harrastatte?

Miehen tapaamisesta. Me ollaan oltu ylä-asteella samassa koulussa. Ja törmättiin reilu kaks vuotta sitten yhteisen kaverin kautta. Olin just eronnu esikoisen isästä, jonka kanssa olin 10-vuotta ja päättänyt olla pojan kanssa kaksin vaan, mut kohtalo päätti tuolloin toisin. Mies saatto mut baarista kotiin ja siitä se sit lähti. Puolen vuoden jälkeen muutettiin yhteen, viime jouluna mentiin kihloihin ja heinäkuussa naimisiin.

Siitä asti on nyt vauvaaki yritetty. Alusta asti oli selvää et yks tehtäisiin jos saadaan. Meillä myös esikoinen ja mummot ottaa innoissaan millon saatas vauva. Esikoinen ihan anelee multa. Hän kuulemma käy kaupassa vauvalle ja auttaa mua hoitamaan

 

@felessa toi on ihana ajatus, että oot jo saanut kaiken. Kyllä mäkin tunnen suurta kiitollisuutta kaikesta mitä jo on, mutta jostain syystä ollut sellanen vähän "puolikas olo" kun aina oon kahdesta lapsesta haaveillut. Koittanut kääntää ajatuksia nyt siihen, että tässä voi vielä kestää.

Ja oon kyllä miettinyt sitäkin että meidän elämää vauva oikeastaan tulee muuttamaan aika paljon. Esikoinen kun on jo niin iso, että voidan tehdä melkein mitä vaan yhdessä. Käydään esim uimahallissa uimassa melkein joka vkl, eipä sitten noin vaan mennä kaikki pulikoimaan. Ollaan myös reissattu jonkin verran ja alkaahan tää olla aika helppoa kun ei tarvii pelätä, että lapsi vetäis esim. lentokoneessa kauheita raivareita. Meilläkin esikoinen kyselee usein, onko mulla vauva mahassa ym ja kovasti toivoisi sisarusta. Todella toivon, että se hänelle joskus suodaan. Meilläkin tytöstä tulossa innokas apuri.

Mä harrastan kestävyysjuoksua. Tai harrastin, nyt oon ottanut muutaman kuukauden etäisyyttä kun aloin pelätä ettei se paranna mun mahdollisuuksia vauvaan. Olen juossut useita maratoneja ja niitä kaipaan, mutta myöhemmin taas takaisin niihin kuvioihin. Mutta juoksen siis kuitenkin joskin lyhyempiä matkoja kuin ennen. Lisäksi joogaan ja käyn kuntosalilla. Liikunta on mulle elämäntapa.

 

Ja pohdintaa...

Nyt on mennyt viikko niistä epämääräisistä mahakivuista ja niukasta vuodosta, huomenna tulee viikko siitä kun raskaustestit näytti pari päivää plussaa. Menkkoja ei kuitenkaan kuulu?

 

Ihme oireilua, negaa näytti tällekin aamulle tikku, menkat 3 päivää myöhässä. Mulla on tunnetusti huono hajuaisti, mut tälle aamulle haistoin naapurin palavat takkapuut. Miehen piti mennä iha ulos tarkistamaan haistoinko oikein. Yleensä se haistaa kaiken ekana, ja mä vasta myöhemmin perässä jos silloinkaan... Luoko turhia toiveita?

 

@Jshanti88 onnea yhteisestä asunnosta! Muutenki hyviä ja positiivisia ajatuksia sulla

@mincha pahoittelut negasta, samoin @Bea.S mutta toivottavasti on ollut mukava tyttöjen reissu!

@iitata hyvin kirjoitettu tunteista toisten raskauksia kohtaan. Yritän taistella niitä negatiivisia tunteita vastaan mutta ei sitä vaan pysty.

@Lumi87 on kyllä ihme tilanne, lääkäriin vaan jossei tuo tuosta kohta selvene.

Me ollaan miehen kans tavattu yhteisten kavereiden kautta 2012, ei ollu rakkautta ensisilmäyksellä sillä olin juuri eronnut pitkästä suhteesta ja sinkkuvuodet/kuukaudet houkutteli No ne jäi lopulta viikkoihin ku sydän vei enkä mahtanu mitään. Kihlat vaihdettiin kesällä -13 ja häät oli kesällä -15. Yhdessä asuttu lähes alusta asti.

Ei taho tää työnteko napata enää ollenakaan ku haluaisin jo jääjä kotia! pitkät kuukaudet edessä..

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

 

Täälläkkii vuosisadan menkkaoireet, oon ollu jo luulossa, että on joku kohtutulehus , kun olen aikamoinen panikoijja..oireet käy sekä siihen tai sitte raskauteen Tai sit kunnon menkkoihin, joiden pitäs alkaa vasta n, viikon päästä...Jostain muistin syövereistä muistinkin vielä esikoisen foorumitunnarit 7 vuoden takaa ja kävin lueskelemassa tekstejäni. Olin plussannu 2,5 vk ehkäisyn jättämisestä pois, ovis ja yritys oli ollu aika hyvin osutettu sillon. Viikoilta 4-5 oli alkanu pissatus, rintojen arkuus ja turvotus eli niinku nytki samat oireet. Ja viikko 5 olin plussannu ja viikko 6 alko pahoinvointi..Hauska oli lukea oman itseni silloisia tuntemuksia.

 

@FreeZone81 mäkin pari päivää sitten muistelin vanhat palstatunnarit ja kävin lueskelemassa miten raskaus sai alkunsa ja mitä oireita oli ennen plussaa ja alkuraskaudessa. Mielenkiintoista, onneks muistin tunnarit kun reilussa 7 vuodessa unohtunut kullä kaikki raskauteen liittyvät tuntemukset. Minkä ikäinen sulla olikaan esikoinen?

Mäkin olin plussannut vasta rv5 (rv 4+ jotain olin saanut pienen pienen haamun jota mies ei nähnyt, rv5 edelleen vaan haamu).

 

@Rivaa niin, en usko että kukaan nyt menee tuomaan esille tälle raskautuneelle siskolle/ystävälle/mitävain kuinka itse tuntee toisen onnesta. Kyllä minusta tuntuu aivan h*lvetin pahalta että muut onnistuu ja minä en ja kyllä, sekin sattuu että toiset hieroo sitä välillä vain vasten kasvojani - totta kai kun he ovat niin innoissaan. Olisin itsekkin. Näistä tuntemuksista huolimatta en tietenkään mene näille muille sanomaan mitään tällaista vaikka kyllä minunkin tunteeni ovat täysin oikeutettuja...

Ja vaikka toisen onnistuminen tuntuu pahalta, ei se sulje pois sitä etteikö toisen onnesta voisi myös itse iloita. Silti se välillä kirpaisee, ja kovaa.

Näin minäkin juuri ajattelin asiaa.. Saan tuntea ja saa ahdistaa.. Mutta ei mulle tulis mieleenkään sitä siskolleni sanoa... tai no kyl mä sille voisinkin sanoa mutta kyllä se tietää että olen onnellinen sen puolesta ja odotan niiden vauvaa melkein yhtä paljon kun jos olis oma.. Me ollaan niin aktiivisesti yhteydessä ja naapureina asutaan, että kyllä mä olen onnellinen heidän puolesta. Mutta ei se pois sulje sitä miten itse tuntee vääryyttä kun ei onnistu. Ja vaikka tiedän että moni on yrittänyt paaljon kauemmin.

 

Useampia puolimaratoneja oon juossut ja viime toukokuussa eka kokonainen maraton ja ehkä en keväänäkin jos en tule raskaaksi. Viime aikoina en tosin pitkiä lenkkejä ole juossut mutta varmaan otan nekin ohjelmaan lähivikkoina