jeps! täällä ollaan. Töissä olin ja juuri saanut vähän jopa edettyä uralla kun työnantaja ilmoitti lopettavansa toimintansa paikkakunnalla. Vaan minkäs teet? Töitä olen kyllä hakenut, mutta myös laittanut rehellisesti heti hakemukseen olevani raskaana ja toivovani ettei se ole este kun hakemustani käsitellään (jos vaikka pääsisi haastatteluun asti). Mammalomallekin pitäisi jäädä jo muutaman kuukauden kuluttua, joten taitaa olla turha toivo. Masukin näkyy jo sen verran etten usko kenenkään ottavan minua...olenhan tavallaan riski. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että mieheni on yrittäjä...joten ne säännölliset tulot voidaan kokonaan unohtaa...eletään sen mukaan mitä pystytään (päälle painaa asuntolaina, autolaina yms.) Stressaavaahan se on kun elämä ei ole yhtä ""turvattua"" kuten ennen, mutta yritän kovasti uskoa siihen ettei tämä ole kuin ohimenevää...muutenhan sitä tulisi hulluksi! Eivätkä nuo työkkärissäkään kauheasti uskoneet minulle uraa urkenevan tässä vaiheessa. Onneksi olivat siellä ihan ymmärtäväisiä ja toivottivat jopa onnea perheenlisäyksen johdosta. Vaan olen kyllä kuullut päinvastaisiakin tapauksia.
