Toistuvat keskenmenot

[Marge_88]

Heii.
Onko täälä vertaistukea? itsellä 1 lapsi ja sen jälkeen toistuvasti 13 keskenmenoa. Kaikki kokeet on otettu sairaalassa mitä pystyy..ja lääkkeellisesti kaiken avun olen saanut. Viime kerrasta 2.v aikaa..jolloin aloitin pillerit uudelleen ja sairaalasta sanottiin vain että" luontoäiti hoitaa,ehkä se on huonoa tuuria" mutta..itse niin väsynyt näihin yrityksiin eikä kyllä jaksa.. ja kun tietää sen että, mies haluaa enemmän lapsia ja 12.v poika haluaa sisaruksen..josta jopa välillä kyselee.. niin se tuo vielä huonomman olon :'( ja kaikki nämä keskenmenot siis todettu vkolla 7 kun on varhais ultra.. itse niin väsynyt siihen kun ei ole syytä mihinkään.

 

[vierailija]

Mulle taas sanottiin että mitään ultria ei tehdä kuin aikaisintaan rv8 (ja sekin on joissain tapauksissa liian aikaisin), koska sitä ennen ei vaan voi nähdä tarkasti mitään. Eli nähdään kyllä että siellä jotain on mutta ei mitään sykkeitä tms.
Onko keskenmeno alkanut normaalisti vai onko vain todettu että kesken meni ota tuosta tyhjennyslääkkeet?

 

[vierailija]

Ei ole henk.koht.kokemusta kun en ole vielä äidiksi tullut, mutta omalla äidilläni oli 3 keskenmenoa, joskus mietin niitä syntymättömiä sisaruksia ja oon joskus nähnyt heistä untakin. Kuvittelen, että meillä on jossain tähtientuolla puolen odottamassa enkelivauvoja, vauvoja joita ei ollut tarkoittetukkaa meille syntyväksi.
En vielä tiedä tarkkoja yksityiskohtia äitini kolmesta keskenmenosta, mutta hämärästi muistan jotain äitin juttuja. Olin liian pieni kuuntelemaan niitä.
Toiv. Voin puhua äipän kanssa niistä keskenmenoista, kun itselle alkaa siunaantuu lapsia. Olisin todella kiinnostunut tietämään asiasta lisää.

Haluasin vain sanoa jaksamisia sinulle Aloittajalla ja kaikille muillekkin keskenmenojen kokeneiden, että olette ollut todella vahvoja naisia minun silmiini, rankka kokemus ja se kun monet kaikista huolimatta jaksanut aina yrittää uudelleen. Ja vaikket enää jaksaisi yrittää uudelleen, silti kokemuksenne ovat tehneet teistä vahvelimpia, "sillä ehjimmät meistä on tehty sirpaleista" mut tsemppiä kaikille kovasti ja jaksamisia! Toivottavasti vertaistukea löytyy! Varmasti ette ole ainoa joka on joutunut kipeän asian eteen yhä uudelleen ja uudelleen, samaa luopumisen tuskan jakaneita kanssasisaria varmasti löytyy

 

[vierailija]

Ihmettelen vain,ettei sinua ole tutkittu toistuvien keskenmenojen takia. Itse sain 2 keskenmenoa ennen ensimmäistä lasta,asiaa alettiin tutkia heti. Jonkun hormonin tuotanto ei ollut riittävä,hoito piti aloittaa,mutta olinkin taas raskaana. Poika syntyi 34 viikolla ,sektiolla.(toksemia) 11kk myöhemmin syntyi toinen,sektiolla hänkin,taas syynä toksemia.Väliin tuli 3 keskenmenoa,kunnes tyttö päätti pysyä masussa.Tosin viikolla 20,23,26,27, ja 30 synnytys yritti käynnistyä,pysäytettiin lääkkeellisesti sairaalassa. Viikolla 32 raskausmyrkytys alkoi nostaa päätään,jolloin sovittiin,että leikataan viikolla 36. No,eihän se sitten niin pitkälle mennyt,viikolla 34 tehtiin sektio,koska synnytys alkoi. Sen jälkeen saanut vielä 4 keskenmenoa. Kaikki keskenmenot ovat tapahtuneet viikoilla 12-16. Nyt en enään tahdo lapsia,klipsit laitatin. Ollut rankka taival ,onneksi on 3 tervettä lasta. Helppoa on ollut se raskaaksi tulo,loppu onkin ollut sitten arpapeliä. Ikinä en ole saanut nauttia raskaudesta,pelko ollut niin kova. Nuorimmaisen odotusta varjosti lisäksi se,että ensin ultrassa niskapoimu mittauksessa,sanottiin että down-tauti mahdollisesti,lapsivesi kuitenkin puhdasta ja kirkast,lapsi liikkui hyvin. Tuloksia odotellessa päätimme pitää lapsen,oli mikä oli. No,ei ollut down,niin lääkäri päätti rv 21,että sillä on varmasti sydänvika. Ei kun tutkimuksiin, niistä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Kyllähän tällainen henkiset arvet jättää. Jos sinä vielä lapsen haluat hakeudu alan asiantuntijan pakeille,älä ole yksin asian kanssa. Onhan tuohon joku syy.

 

[vierailija]

Ihmettelen vain,ettei sinua ole tutkittu toistuvien keskenmenojen takia. Itse sain 2 keskenmenoa ennen ensimmäistä lasta,asiaa alettiin tutkia heti. Jonkun hormonin tuotanto ei ollut riittävä,hoito piti aloittaa,mutta olinkin taas raskaana. Poika syntyi 34 viikolla ,sektiolla.(toksemia) 11kk myöhemmin syntyi toinen,sektiolla hänkin,taas syynä toksemia.Väliin tuli 3 keskenmenoa,kunnes tyttö päätti pysyä masussa.Tosin viikolla 20,23,26,27, ja 30 synnytys yritti käynnistyä,pysäytettiin lääkkeellisesti sairaalassa. Viikolla 32 raskausmyrkytys alkoi nostaa päätään,jolloin sovittiin,että leikataan viikolla 36. No,eihän se sitten niin pitkälle mennyt,viikolla 34 tehtiin sektio,koska synnytys alkoi. Sen jälkeen saanut vielä 4 keskenmenoa. Kaikki keskenmenot ovat tapahtuneet viikoilla 12-16. Nyt en enään tahdo lapsia,klipsit laitatin. Ollut rankka taival ,onneksi on 3 tervettä lasta. Helppoa on ollut se raskaaksi tulo,loppu onkin ollut sitten arpapeliä. Ikinä en ole saanut nauttia raskaudesta,pelko ollut niin kova. Nuorimmaisen odotusta varjosti lisäksi se,että ensin ultrassa niskapoimu mittauksessa,sanottiin että down-tauti mahdollisesti,lapsivesi kuitenkin puhdasta ja kirkast,lapsi liikkui hyvin. Tuloksia odotellessa päätimme pitää lapsen,oli mikä oli. No,ei ollut down,niin lääkäri päätti rv 21,että sillä on varmasti sydänvika. Ei kun tutkimuksiin, niistä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Kyllähän tällainen henkiset arvet jättää. Jos sinä vielä lapsen haluat hakeudu alan asiantuntijan pakeille,älä ole yksin asian kanssa. Onhan tuohon joku syy.

Joo on tutkittu mutta mitään ei oo löytyny :/ voi kamalaa itte kans ajatellu asiaa että onneksi on edes 1, mutta kyllä se toinen edes olisi vielä kiva :/

 

[vierailija]

Mulle taas sanottiin että mitään ultria ei tehdä kuin aikaisintaan rv8 (ja sekin on joissain tapauksissa liian aikaisin), koska sitä ennen ei vaan voi nähdä tarkasti mitään. Eli nähdään kyllä että siellä jotain on mutta ei mitään sykkeitä tms.
Onko keskenmeno alkanut normaalisti vai onko vain todettu että kesken meni ota tuosta tyhjennyslääkkeet?

On yleensä itsestään alannut vuotaa, muttq on myös niitä kertoja että on joutu ottaa lääkkeen :/ on tää niin jännä juttu kyllä

 

[vierailija]

Ei ole henk.koht.kokemusta kun en ole vielä äidiksi tullut, mutta omalla äidilläni oli 3 keskenmenoa, joskus mietin niitä syntymättömiä sisaruksia ja oon joskus nähnyt heistä untakin. Kuvittelen, että meillä on jossain tähtientuolla puolen odottamassa enkelivauvoja, vauvoja joita ei ollut tarkoittetukkaa meille syntyväksi.
En vielä tiedä tarkkoja yksityiskohtia äitini kolmesta keskenmenosta, mutta hämärästi muistan jotain äitin juttuja. Olin liian pieni kuuntelemaan niitä.
Toiv. Voin puhua äipän kanssa niistä keskenmenoista, kun itselle alkaa siunaantuu lapsia. Olisin todella kiinnostunut tietämään asiasta lisää.

Haluasin vain sanoa jaksamisia sinulle Aloittajalla ja kaikille muillekkin keskenmenojen kokeneiden, että olette ollut todella vahvoja naisia minun silmiini, rankka kokemus ja se kun monet kaikista huolimatta jaksanut aina yrittää uudelleen. Ja vaikket enää jaksaisi yrittää uudelleen, silti kokemuksenne ovat tehneet teistä vahvelimpia, "sillä ehjimmät meistä on tehty sirpaleista" mut tsemppiä kaikille kovasti ja jaksamisia! Toivottavasti vertaistukea löytyy! Varmasti ette ole ainoa joka on joutunut kipeän asian eteen yhä uudelleen ja uudelleen, samaa luopumisen tuskan jakaneita kanssasisaria varmasti löytyy

Kiitos ❤