Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Viinipyräleelle ja perheelle paljon jaksamista vaikeassa tilanteessa :hug:

Mulla ajatukset heittelee tän seulapositiivisen tuloksen kanssa, viikko sitten kun istukkabiopsiaa yritettiin eikä se onnistunut, mulla oli tosi helpottunut olo ja tuli semmonen hyvä olo että pikkuisella on kuitenkin kaikki hyvin. Nyt taas on ihan kauhea olo enkä malttaisi odottaa LV-punktiota.. Kaksi ja puoli viikkoa siihen. Ens keskiviikkona kontrolliultra onko pikkuisen suolisto jo painunut takaisin vatsaan, katsotaan jos siellä tulee hyviä uutisia että mikä sitten on mieli.

Tsemppiä sulle solmussa, ootkin ihan kohta jo punkteerattavana Mulla tossa Tyksistä eilen tulleessa lääkärinlausunnossa sanotaan että LV-punktion tulokset tulisi jo kahdessa viikossa? Toivottavasti näin, ei oo kivaa odotella.

Toivottavasti Ninnillä kaikki näyttäisi 4D:ssä hyvältä

Ja upeita uutisia MrsJingle :heart: Kyllähän se lohduttaa että noinkin isoilla riskiluvuilla saadaan iloisia uutisia Kyllä varmaan alkaa odottaa ihan eri tavalla kun saa vähän huokaista huolista.

Ihanaa että on tämä pino, tuntuu että sitä on niin eri tilanteessa noiden kuukausipinolaisten kanssa. Ketjun ykkösosa onkin aivan mahtavan pitkä, sitä tulee aina pikkuhiljaa lueskeltua, en kyllä oo vasta ehtinyt ku sivulle 33

 

nyt on punktio takana. Ei hyvä jumala mikä kokemus....

Ensinnäkin paikalle saapui lääkäri ja hoitaja. Siinä ne sitten kaksissa tuumin kokosi tätä "laitetta" millä näytettä alettiin ottaa. Steriilejä neuloja putoili lattioillekkin, hitusen jo alkoi siinä vaiheessa mietitttämään ammattitaito...Mallattiin hyvä paikka ja eikun pistämään.... neula tuleekin väärästä suunnasta |O

Onneks tuo pisto ei sitten sinne kohtuun asti yltänyt, no, sitten uusintayritys laitteen kokoamiseksi OIKEIN. Sit jo neula tulee oikeasta paikasta, ja voin kuulkaa kertoa että se ei tuntunut miltään verinäytteenotolta.

Tunsin ihan rutinaa kun kalvojen läpi mentiin neulalla, ihan älytön kipu alkoi viiltämään koko alavatsaa. Sit ne yrittää vetää sitä lapsivettä,oli kuulemma tosi tiukkaan vedettävä et sitä sai, niinpä joka kerta kun se veti, niin neula tuli ulos sieltä kalvoista, ja eiköhän joka vetasulle pistetty vierestä läpi |O

Huusin jo siinä vaiheessa kivusta, ja näytteenotto oli lopetettava. 10 ml näytettä saatiin, ja tarvittu olisi 20 ml. Sit se lääkäri vaan tuumas että eiköhän tästä jonkun pikaviljelyn saa??? |O

Vauva oli viikon isompi laskettua päivää, merkitseeköhän sekin jotakin? :snotty:


Onko muita jolla lapsivesinäytteen määrä ei ollut ideaali?

 

Ai niin, ja mulle laitettiin mukaan lappu jonka mukaan tulokset tulee 25.10 vasta??????

 

Huh huh solmussa, kuulostaa tosi rankalta kokemukselta! Ihan ihme sähläämistä noilta näytteenottajiltakin, kerrassaan uskomatonta! Toivottavasti selviät tuosta koettelemuksesta seuraamuksetta ja saavat myös näytteen tutkituksi, ettei tarvitse mennä uudelleen samaan käsittelyyn. Tsemppiä!!! Toivottavasi saat vastauksen aiemmin, kuulostaa tosi pitkältä piinalta tuo kuukauden odottelu!

Mua kans pelottaa ihan älyttömästi tuo lapsivesitutkimukseen meno ja olen koko ajan kahden vaiheilla, mennäkö vai eikö. Odotan neljättä lastani ja tämä on ensimmäinen kerta kun seula on hälyyttänyt. Tajusin, että en oikeastaan ole koskaan aiemmin tosissaan pysähtynyt miettimään asiaa kunnolla, kun seulassa ei ole mitään löytynyt. Seuloista huolimatta toisella pojallani on vaikea dysfasia, joten sekin vaikuttaa nykyään enemmän suhtautumiseeni seulontoihin. Mulla riskiluku on 1/150 eli prosentuaalisesti mielestäni kuitenkin aika pieni, kun alle prosentissa liikutaan. Mua pelottaa hirveästi myös se, että raskaus menisi tutkimuksen vuoksi kesken ja jos sitten vielä selviäisi että vauvassa ei ole koskaan ollut mitään vikaa, niin sehän vasta kauheaa olisi. Tuntuu että kaikki omassa päässä pyörii, enkä tiedä enää mistään mitään.

Mua ihmetyttää myös se, että jouduin soittamaan paikalliseen keskussairaalaan kaksi kertaa, ennen kuin sain oman riskilukuni. Kun asiasta alun alkajaan puhelimitse ilmoitettiin, soittaja ei kertonut mitään muuta kuin että riski on koholla. Koska np-ultrassa kaikki oli ollut kunnossa ja niskaturvotus 2 mm, päättelin että veriseulassa on jotain ilmennyt. Kun olin asioita opiskellut täältä keskustelupalstalta - KIITOS kaikille tiedoista ja tarinoistanne :hug: - niin soitin ja pyysin lisätietoja. Puheluun vastasi joku mieslääkäri, joka väitti ettei mitään henkilökohtaista riskilukua ole hänellä minulle antaa, vaan tulos on vain joko positiivinen tai negatiivinen, siinä se?!?! Yritin selittää, että mulle kyllä vaikuttaa riskin suuruuskin, eikä vain se, onko sitä vai ei - koko elämähän on kaikenlaisia riskejä täynnä !!! Lopulta sain seuraavana päivänä langanpäähän avuliaan naisen, joka antoi haluamani tiedot. Mua ihmetyttää myös se, että mitään istukkabiobsiaa ei täällä leveyksillä tehdä kenellekään, vaan aina lv-punktio. Mulla on viikkoja koossa 12+6 ja aika olisi ensi keskiviikkona. Alan kyllä vahvasti kallistua siihen, että en mene. Varasin varmuudeksi ajan yksityiseltä ultaan kuukauden päähän ja jos sitten jokin vauvalla näyttää pahalta, niin kaiketi voin silloinkin mennä lv-punktioon? Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta pelkään jostain syystä keskenmenoa enemmän kuin tuota kromosomivirhettä...

Onko teillä kokemuksia siitä, kuinka paljon ultrassa tehtyihin tutkimuksiin voi luottaa? Jotenkin itse kuvittelisin, että vakavat vauriot näkyvät ultrassa joka tapauksessa, siis viimeistään rakenneultran aikoihin?

 

Missä leveyksillä sä anaah asut? Me lapissa, eikä täälläkään tehdä istukkatutkimusta kuin vain ja ainoastaan oulussa.

 

Satakunnassa asun ja asion Satakunnan keskussairaalassa Porissa. Oma kotipaikka on pieni kaupunki, joka kuuluu tämän sairaalan piiriin. Normaalisti raskauksissa ei tuolla sairaalassa kauheasti edes asioida ennen kuin synnyttäessä, mutta mulla on kaikissa raskauksissa (ja viime aikoina myös niiden välillä) pomppineet verenpaineet. Ikinä niistä ei ole ollut mitään vakavampaa haittaa, mutta verenpaineseurannan takia joudun asioimaan usein äitipolilla Porissa. Olen kuitenkin tästä oman pikkukaupungin neuvolasta saanut raskauksieni aikana eniten apua ja nytkin he olivat aidosti pahoillaan, kun eivät voineet auttaa mua tuossa riskilukuasiassa, kun tietoja ei oltu lähetetty heille. Siinä mielessä sääli siis, että lääkäritapaamiset ja ultrat eivät hoidu täällä.

Mua jäi tuo istukkatutkimus sen takia ihmetyttämään, kun monessa näistä kirjoituksista sanotaan, että istukkatutkimuksia tehdään monille juuri näillä viikoilla kuin mulla eli 12+5. Jos sitten tarvitaan lv-tutkimusta, sitä pitää odottaa että tulisi lisää viikkoja. Olenkohan käsittänyt nyt oikein? Aika outoa jos tähän ei ole mitään yleistä käytäntöä.

Tunnustan että kyllä kateutta herättää kun lukee muiden kokemuksia siitä, kuinka vastaavassa tilanteessa olevia odottajia on ohjattu perinnöllisyyspolille tai yleensäkin heidän kanssaan on KESKUSTELTU siitä, millaisia jatkotutkimuksia voidaan tehdä vai tehdäänkö mitään. Mä olen saanut lääkäreistä irti vain sen, että lv-tutkimus voidaan tehdä jos niin päätän + oman riskilukuni kun aikani sitä tenttasin. Lisäksi on vain sanottu että sun pitää nyt sitten itse miettiä mitä teet. Siksikin päätin varata ajan yksityiseltä lääkäriltä, joka on näihin asioihin perehtynyt ja jonka kanssa voin kunnolla ajan kanssa jutella. Saitko solmussa itse mitään keskusteluapua asian pohtimisen tueksi?

 

No just, tuo hymiö tuli vahingossa - tais tulla sulkujen takia tuohon tekstin keskelle...

 

Voi Solmussa, kamalia kokemuksia sulla punktiosta! Ajattelin vielä jakaa omia kokemuksiani täällä, vaikka ensin ajattelin että tilanne on meiltä "ohi" Eipä se niin tietty ole, asiat pyörii ajatuksissa edelleen koko ajan.

Ihmettelen sitäkin että tuo punktiokäytäntö ois noin eri eri puolilla Suomea. Niin se varmaan onkin, resurssit vaihtelee ja ehkä käytäntö muutenkin. Ymmärsin täällä Turussa, että koska istukkabiopsiaan liittyy isompi km riski, niin se tehtäisiin vain kiireisissä, vahvan epäilyn tapauksissa (kuten omani). Vastaushan tulee nopeasti, ihan parissa, kolmessa päivässäkin. Lisäksi se voidaan tehdä aiemmin, olin ymmärtänyt että lv-punktio tehtäisiin vasta viikolla 14. Ilmeisesti sekin sitten vaihtelee?

Minulle jäi istukkabiopsiasta myönteinen kuva, henkilökunta oli ystävällistä ja osaavaa. Aika survaisu oli että paksun vatsanahan läpi päästiin, ja sattuikin, mutta vain hetken. Myös poisveto tuntui inhalta. Itse kuitenkin arvostan sitä että näin saatiin varma tieto trisomia 18:sta, ja paljon arvuuttelun, pelon ja epätietoisuuden täyttämiä päiviä/öitä jäi kokematta.

Itselleni osui TYKS:ssä mitä epämielyttävin lääkäri kohdalle. Keskeytyshän tehtiin kaavinnalla rv 12+0 eli viimeisenä mahdollisena päivänä. Ilmeisimmin nykykäytäntö suosii lääkkeellistä keskeytystä tuossa vaiheessa, mutta itse päätin keskusteltuani kolmen eri lääkärin kanssa, että haluan kaavinnan. Olin jo osastolla ja saanut kohdunkaulaa pehmentävän lääkityksen, kun tämä lääkäri pelmahti huoneeseen. Hän aloitti vihaisella ja kovalla äänellä moittia valintaani ja tivata syitä miksi olin kaavinnan halunnut. Huoneessa oli lisäkseni kaksi muuta potilasta, mikä ei hillinnyt lääkärin inhorealistista kuvausta itse operaatiosta ja riskien painottamista. Kun jotain perusteluja esitin, hän selkeäsi ilmaisi miten typeriä ne olivat ja kuinka ammattitaidottoman lääkärin kanssa olinkaan keskustellut jne. Joka muuten oli yksityisen lääkäriaseman parhaita asiantuntijoita... Mitään empatiaa, mitään inhimillstä saati lämpöä en tässä ihmisessä havainnut. Mikäli olisin ollut tekemässä keskeytystä sosiaalisista syistä, olisin voinut edes jollain tasolla ymmärtää hänen halveksivaa asennettaan, mutta nyt olin aivan tyrmistynyt saamastani kohtelusta. Vaikka olisin oikeesti valinnut miten "väärin", ei hän olisi saanut tulla mua julkeasti haukkumaan. Olin henkisesti heikoilla kaiken jälkeen, että ainoastaan kysyin "mihin sä tällä meuhkaamisella pyrit?". Ja kun lopuksi sanoin etten muuta mieltäni toimenpiteen suhteen, niin hän hymähti, nakkeli niskojaan ja paineli ulos suuttuneena huoneesta. Siinä olikin sitten evästykset itse toimenpiteeseen. Oli mukava ajatella, että hän suorittaisi toimenpiteen.

Kaavinta meni hyvin, oli kivuton eikä vuotoa ollut kuin sen illan. Tämän vastapainona mietin että olisin odottanut (edelleen odottaisin) lääkkeellistä keskeytystä ensi maanantaihin asti (viikon siis) ja eläisin niissä kauhun ja epätoivon tunnelmissa sekä voisin 24 h/vrk pahoin raskauden takia, olisin henkisesti vielä enempi hajalla ja kävisin normalaisti töissä... Lisäksi koin henkisesti ajatuksen sikiön synnyttämisestä erittäin pahana ja toimenpiteenä pelottavana.

Onko jollin muulla kokemuksia tästä kaavinta/lääkkeellinen ja millä raskausviikoilla -asiasta?

Kiitos kaikesta teiltä aiemmin saamastani myötätunnosta keskeytyksen suhteen.

 

Aanah: En jaksa nyt alkaa kirjoittamaan koko tarinaamme, mutta meidän riskiluku oli siis 1: 75 enkä mennyt punktioon, koska pelkäsin keskenmenoa niin hirveästi. Niskaturvotus oli 0,6 vai 0,7, jompikumpi . Eli päätimme miehen kanssa, että ultrat saavat riittää. Niinpä me kävimmekin melko usein ultrissa mm. kaksi kertaa 4d:ssä. Eli koska ultrissa ei näkynyt mitään, kävin siis yksityisellä, jossa huippulaitteet toisin kuin paikallisessa terv.k:ssa, oletin, että kaikki on ok ja niin olikin. Tsemppiä kaikille!!!!

 

Voi viinirypäle, miten karmea kokemus sinulla lääkäristä. :hug: Voimia jatkoon!

 

Voi apua solmussa. Kuulostaa kyllä todella ammattitaidottomilta nuo sun punktion tekijät! Ei hän se miellyttävä kokemus ole missään tapauksessa, mutta tuo kokemuksesi kuulostaa kyllä paljon pahemmalta. Mulla neula survaistiin nopeasti kerralla läpi ja sitten varovasti otettiin lapsivesi. Henki salpautui ja puuskuttaen sitten hengittelin hoitajan kehoituksesta. Lääkäri naureskeli, että mun silmät on kuin teelautaset (hyvällä sävyllä siis). Hoitaja kyseli olenko pystynyt nukkumaan ja kehoitti vilkaisemaan, mitä sieltä masusta tulee. Tunnelma olisi voinut olla jopa idyllinen jossain toisessa yhteydessä... yhteenvetona kivulias, mutta kestettävä kokemus. Mä en punktion väliin jättämistä edes miettinyt km-riskin takia, koska kromosomipoikkeavuuden riski 20% ja km-riskin siihen verrattuna vaan se 0,5-1%... Tässäkään kaupungissa ei tehdä istukkabiopsiaa. Heti punktion jälkeen lääkäri antoi lapun, jossa oli varattuna aika 2 viikon päähän. Mentiin siis paikan päälle kuulemaan tulokset. Saivat kaikki sitten nähdä hysteerisen itkukohtaukseni hyvistä tuloksista huolimatta... Mihinkään perinnöllisyyslääkärille ei meitä ohjattu ennen punktiota... Aika mahtava tuollainen mahdollisuus.

Pelkäsin kyllä keskenmenoa. Pakotin antamaan sairaslomatodistuksen punktiopäiväksi ja seuraavan päivän otin lomaa. Makoilin siis rauhassa pari vuorokautta kotona ja juoksutin miestä. Kyllä kroppa jonkin stressireaktion sai, oliko sitten fyysinen vai psyykkinen. Ravasin punktiopäivän vessassa vartin välein ja kaikki ylimääräinen neste tuli ulos, siis pissinä. Paino putos kilon. Pari tuntia toimenpiteen jälkeen tuli joku kamala rytmihäiriö, en oo ennen sellaista tuntenut. Valkovuoto lakkasi vuorokaudeksi (ennen kuulumatonta tässä raskaudessa). Mahaa särki pistokohdasta muutaman tunnin, mutta loppui sitten.

Kaks päivää lv-punktion jälkeen alkoi masussa tuntua pienten jalkojen rummutus :heart:.

No, tässä oli aikasta yksityiskohtainen kuvaus mun punktiokokemuksesta niille, joilla vielä mahdollisesti edessä! :hug:

 

Huh, viinipyräle, olipas inhottava lääkärikokemus sulla! Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että henkisesti ajatus sikiön synnyttämisestä on tosi rankka ja olisin varmasti itsekin päätynyt samassa tilanteessa samaan ratkaisuun. Muutenkin raskauden keskeytys on jo itsessään niin raskas asia, että kaikkea ylimääräistä henkistä kuormitusta tulisi välttää. Oikein paljon voimia sinulle kaikesta kokemastasi selviämiseen!!! :hug:

Kiitos akkamänty, oli tosi lohdullista lukea kokemuksistasi ja alan kallistua koko ajan yhä enemmän samalle kannalle kanssasi. Jos riski olisi suurempi, menisin luultavasti punktioon, mutta tässä tapauksessa uskon että odotan ainakin sinne yksityiselle saakka. Olen silloin viikolla 16, joten punktion sitten kaiketi voi vielä tehdä jos tilanne näyttää pahalta. Löysin yksityisen lääkäriaseman jossa on 4D ultra ja kokenut lääkäri. Meidän tulokkaalla oli niskaturvotusta 2 mm, mutta ymmärsin että se on vielä ihan normaalia?

Mrs Jingle, onnittelut hyvistä uutisista! Ei kyllä kuulosta siltä, että punktio olisi sielläkään tuntunut "suurin piirtein samalta kuin verinäytteen otto"... Onneksi kaikki päättyi hyvin! En ollutkaan tajunnut tässä höyryävässä päässäni ajatella sitä, että punktion jälkeen olisi hyvä lepäillä kunnolla pari päivää - vaatisi siis ajankohdan, johon voin saada lapsenvahdin 24 h. Kotona on kolme poikaa joista nuorin on hilkun vajaa 2 v ja häntä pitää vielä melkoisesti nostella, kun kiipeilee pöydille ja minne vaan pitkin päivää ja kaipaa usein myös syliin... Jostain syystä lapsenvahteja ei ole jonossa ovemme takana tälle poikakolmikolle joten jos punktioon myöhemmin kallistun täytyy asia järjestellä hyvin etukäteen.

 

Kiitos Aanah kommentistasi. Jotenkin tunnen sielunsympatiaa tilanteeseesi, koska itsellenikin tämä raskaus oli neljäs, enkä koskaan aiemmin ollut vakavasti miettinyt että jotain ikävää voisi kohdalle osua. Eipä se toisaalta etukäteen murehtiminen olisi yhtään tätä tilannetta helpottanut. Se miten mahdolliseen seuraavaan raskauteen tulee suhtautumaan, onkin sitten toinen juttu.

Tuosta punktion km-riskistä itseäni helpotti se tieto, että kaikki 2 viikon sisällä punktion jälkeen kesken menneet lasketaan punktiosta johtuneiksi. Ts osa niistä on spontaaneja ja riski todellisuudessa pienempi. Esim omassa tapauksessani km/sikiökuolema oli jopa lähes todennäköinen joka tapauksessa jossain vaiheessa raskautta.

Turussa myös pääsi perinnöllisyyslääkärin juttusille, ja vielä jälkitarkastuksen yhteydessä on jokin keskustelu tulevaisuutta ajatellen. Hieno asia kyllä, että tietoa saa, osaan sitäkin nyt arvostaa.

Akkamänty: ratkaisusi kuulostaa oikealta tilanteessasi, kun turvotustakin oli noin vähän. Uskon myös että ultrissa nähdään aika paljon, toki vasta myöhäisemmässä vaiheessa. Onneksi kaikki oli hyvin!

 

Niin ja Aanah (jos ilmaisin itseäni huonosti) niin uskon vilpittömästi että teillä kaikki hyvin, riskiluku kuitenkin suht pieni. Enkä yhtään väheksy tuntemaasi huolta, mutten halua sitä lisätäkään! Tsemppiä sinulle!

 

aanah: Me kävimme niskapoimu-ultrassa yksityisellä ja sitten kävin rv:lla 16 vielä todella arvostetulla yksityislääkärillä ultrassa, joka sanoi, ettei kyllä näe tärkeimmissä merkeissä mitään omituista, jotka viittaisivat vakaviin kehityshäiriöihin. Siksi tosiaan en mennyt lvpon, vaikka sitä minulle kovasti rv:lla 17 tarjottiin, koska pelkäsin pientä keskenmenoriskiä niin valtavasti ja koska ultratulokset olivat niin hyvät. Kuitenkin koko raskausajan jännitin enkä relannut missään vaiheessa, mutta meillä ainakin ultralöydökset pitivät paikkaansa, vaikka päässäni kuitenkin koko raskauden ajan takoi, että eihän sitä tiedä, ennenkuin vauva syntyy. Mutta tosiaan meillä ultraukset ennustivat oikein.

Voimia taas kaikille! Epävarmuus on niin ahdistavaa :hug:

 

Tuo ihme kasvohymiö tuli jostakin, sitä en tarkoittanut siihen.

 

Soitin ouluun genetiikan laitokselle,näyte oli riittävä ja hyvältä näytti! Nyt edes sen pelon saa unohtaa ettei näytteestä saa tuloksia. :xmas:

 

Viinipyräle, minulla lääkkeellisenä keskeytys ja sitä kautta synnytys rv 19, tästä noin kuukausi aikaa nyt. Kokemus aivan kauhea. Minullakin jo useampi lapsi ja tämä kaikki tuli aivan shokkina. Itseäni ahdisti (ja vieläkin) se,että kaikki hokivat, että eiköhän sieltä lv-näytteestä tule normaali tulos,suurin osahan on vääriä hälyjä. Kun totuus on,että kyllä sieltä tulee niitä murskaaviakin uutisia ja itselläni oli voimakas intuitio siitä,että kaikki ei ole kunnossa. Ymmärrän että ihmiset haluavat lohduttaa, mutta tämän helvetin keskellä on joutunut käymään kaikki tunteensa läpi ja huomannut senkin,miten yksin loppujen lopuksi sen kaiken tuskan keskellä on. Mitkään sanat eivät lohduta, mikään ei muuta tapahtunutta. Ja voi sitä ikävää, syyllisyyttä ja tuskaa mitä joutuu läpi käymään. Voimia sinulle!

 

Kyllä, Enkelinäiti, tiedän mistä puhut. Voin etäisesti kuvitella kuinka kauheaa lääkkeellinen keskeytys on tuossa vaiheessa ollut! Side vauvaankin lujittuu jokaisen odotusviikon myötä. Olen syvästi pahoillani puolestasi!

Minua ei niin paljon ehditty "lohduttaa" noilla todennäköisyyksillä, koska harva tiesi koko asiasta ja tulosten odotteluun ei onneksi mennyt niin kauan. Sen sijaan mua on jälkeenpäin lohdutettu sillä, että seuraavalla kerralla kaikki varmasti menee hyvin. Tuollaiset lohdutusyritykset tulkitsen herkässä mielentilassa helposti vähättelyksi. Ikäänkuin tämän voisi jotenkin kevyemmin sivuuttaa. Eikä sitäpaitsi mitenkään ole varmaa, että kaikki hyvin menisi uudella yrittämälläkään.

Huomenna on edessä paluu töihin. Se vähän jännittää, koska niin moni siellä tiesi, pomo mukaanlukien.

Yksin on tunteidensa kanssa, se on niin totta! Vain toinen saman kokenut voi edes jotenkin tietää. Sitä luopuu niin paljosta, ei vain vauvasta, vaan myös omista haaveista ja unelmista. Äidillä on äidinvaisto, sen uskon. Itsekin "tiesin" että kaikki ei ole hyvin. Ja senkin tiesin että on tyttö, mikä osaltaan lisäsi tuskaa. Minulla on kaksi pientä suloista tyttöstä, ja ajatus kolmannesta hauraasta pienokaisesta, jota en mitenkään voi auttaa enkä koskaan edes pitää sylissäni, oli/on lohduton.

Kävin tänään vanhempieni haudalla. Äitini piti lapsista yli kaiken, mutta ehti nauttia vain esikoisestani. Hän aina haaveili, että minulla olisi myös jonain päivänä tyttö. Hänelle minä itse olin merkinnyt jotain erityistä, vaikka veli varmasti yhtä rakas olikin. Nyt ajattelin, että tämän pienen enkelitytön oma äitini saa pitää siellä luonaan. Se on jollain tasolla lohdullinen ajatus. Tiedän että hän pitää vauvasta niin hyvää huolta, ja että se tuottaa hänelle niin suurta iloa. Kaksi särkynyttä unelmaa yhdistyvät. Niin syvillä vesillä ajatukseni seilaavatkin!

Voimia kaikille vastaavassa tilanteessa oleville, ja erityisesti sinulle Enkelinäiti.
:heart:

 

Me ei saatu minkäänlaista keskustelua apua mistään. :kieh:

Pohjois-suomessa ei istukka punktiota tehdä muualla kuin Oulussa, ja lv-punktion rovaniemellä kokeneena sanon etten toiste menisi. Ajelisin vaikka Ouluun itse ennemmin kokeisiin.

Jotenkin meistä miehen kanssa tuntuu että kaikki on kuitenkin kunnossa. Niskaturvotus oli tuon 0,9, ja sikiö näytti ultrassa 16+5 kokoiselta vaika viikkoja oli 15+4. Oisko tuo verikoe otettu sitten liian myöhään josta johtuis isot arvot?

Olin itse vahvasti sitä mieltä että keskeytykseen mennään jos jotakin on pielessä...nyt kuitenkin punktion jälkeen alkoi liikkeet tuntumaan selkeästi ja en olekkaan varma.

Ultrassa kaikki näytti edelleen hyvältä, ei turvotusta ei mitään erikoista. 10 sormee ja 10 varvasta, nenäluu näkyi. Siellä pikku tyyppi köllötteli nilkat ristissä. :heart:

Minähän myös kyselin niitä veriarvoja jotka meillä siis hälyytti, mutta mulle ei niitä kerrottu.
Tosiaan tuonne genetiikan laitokselle soitto hiukan piristi, siellä ihana nainen puhelimessa, jolla oli mun näytteet juuri työn alla.

Piinassa eletty nyt vasta 4 päivää...mitenköhän tuon loppuajan jaksaa? Sormet ja varpaat ristissä toivomme paperivastausta, huonot uutiset kuulemma soitetaan.

Pelottaa kuitenkin. Tämä on meidän viimeinen lapsi, syntyy tai ei. :snotty:

 

Ensinnäkin pahoitteluni kaikille tässä ketjussa keskusteleville :hug:

Viinirypäle kyseli kokemuksia keskeytyksestä suunnilleen samoilla viikoilla kuin hän. Ensimmäinen raskauteni keskeytettiin rv 12+5, kun NP-ultrassa oli havaittu, ja vielä sikiöntutkimusyksikössä varmistettu, että lapsellamme oli anenkefalia (eli aivottomuus). Tuossa aiemmassa ketjussa kirjoitin asiasta pariin kertaan. Vauvaa oli ultrattu lukuisia kertoja aiemmin raskauden aikana komplikaatioiden (verenvuoto, kivut) vuoksi, mutta näissä ultrissa ongelmia ei ollut havaittu.

Raskaus keskeytettiin lääkkeellisesti, sillä vauvallamme ei ollut lainkaan elämisen edellytyksiä. Keskeytys teki aluksi kipeää, mutta sain paljon kipulääkkeitä, mnkä jälkeen kipuja ei ollut. Olimme etukäteen pyytäneet vauvan synnyttyä kätilöä kertomaan oman arvionsa siitä, kannattaisiko meidän katsoa vauvaamme. Pyysimme häntä tekemään arvion sillä perusteella, miltä vauva näyttäisi. Hän päätyi ehdottamaan, ettemme katsoisi vauvaa sillä hetkellä, jottei tilanteesta tulisi entistäkin traumatisoivampi, sillä pienokainen oli selvästi sairaan näköinen. Hän kuitenkin kertoi, että vauva valokuvattaisiin ja voisimme halutessamme katsoa kuvia siinä vaiheessa, kun kuulisimme lopulliset tiedot vauvan vammoista perinnöllisyyslääkäriltä noin pari kuukautta myöhemmin.

Käydessämme sitten perinnöllisyyslääkärin luona pyysin nähdä kuvat ja minun mieltäni ne "rauhoittivat". Sainhan nähdä oman pienen poikani (kuten kuulin hänen olleen) ja vammojaan lukuunottamatta (anenkefalian lisäksi selkäydinkohju ja aivotyrä ) hän näytti mielestäni ihan täydelliseltä. Mieheni sen sijaan päätti, ettei hän halunnut katsoa kuvia vauvastamme ja kunnioitimme molemmat toistemme päätöksiä.

Keskeytyksestä on ensi kuussa kaksi vuotta ja yhä ajattelen pientä poikaamme lähes päivittäin. Tuon raskauden jälkeen sain vielä keskenmenon vain pari päivää ennenkuin olisi ollut poikamme laskettu aika. Mutta nyt tuossa lattialla möyrii pieni prinsessamme, joka syntyi keväällä, vuosi ja kolme päivää veljensä lasketun ajan jälkeen.

Lämpimät halaukset vielä teille kaikille, jotka parhaillanne joudutte näitä asioita läpikäymään tai olette jo aiemmin läpikäyneet :hug:

 

Hei! Myös minä olen pahoillani kaikkien tässä ryhmässä keskustelevien puolesta. Viinipyräleelle paljon jaksamista!

Minunkin odotukseni muuttui eilen painajaiseksi np-ultrassa. Olen rvllä 12 (11+5) ja eilen kävin ensimmäisessä ultrassani. Ensin koin valtavia ihastuksen ja onnen tunteita kun näin pikkuiseni liikkuvan masussa; oikea pieni ihminen <3

Pian kuitenkin ilo muuttui järkytykseksi sillä kuulin/mme että pikkuinen ei kaikella todennäköisyydellä ole terve. Turvotusta oli 6 mm ja vauva oli kauttaaltaan turvonnut. Näin voimakas turvotus kertoo todella vakavasta kehityshäiriöstä. Nyt odottelen pääsyä lisätutkimuksiin. Lääkäri ei kuitenkaan juuri toivoa antanut. Tämä tuntuu ihan uskomattomalta ja kauhealta! Miten näin on voinut käydä? Mitä olen tehnyt väärin?

Toivon vain että pääsisin tutkimuksiin mahdollisimman nopeasti. Kävin eilen verikokeissa mutta en ole vielä saanut tuloksia. Ajattelin soitella tänään sinne lääkäriin ja hoputtaa asiaa. Mikäli joudun päätymään raskaudenkeskeytykseen (miltä tämä nyt ikävä kyllä vahvasti näyttää) haluaisin sen tapahtuvan mahdollisimman pian ettei vauva ehdi kovin isoksi. Tuntuu niin pahalta.

Odotan tosiaan ensimmäistä lastani ja olen 30-vuotias. Lääkäri sanoi että tällainen on todella harvinaista, tituleerasi tapahtunutta negatiiviseksi lottovoitoksi. Olo on todella epätodellinen. Jouduin ottamaan töistä sairaslomaa. Olen poissa ainakin tämän viikon. Miten kohtalotoverit olette selvinneet tästä?

 

Oho, tuo silmäniskuhymiö ei todellakaan kuulu tekstiini, tuli jotenkin vahingossa sulun paikalle

 

Muumille; mitään ei kannata kirkossa kuuluttaa ennenkuin tulokset on punktiosta tms kourassa. :hug:

Huonostihan täällä kai voidaan...lapseen ei uskalla muodostaa minkäänlaista yhteyttä, nyt viikko 16+2 menossa..ja punktion tuloksia odotellaan..Lapsivesi-Punktio voidaan tehdä vasta viikolla 15 eli inhottavaa sanoa, mutta pakostakin lapsi ehtii aika isoksi.

Meillä kaksi tervettä lasta ennestään, tässä kolmannessa hälyytti se veriseula, turvotusta ei ollut. Voimia. Ja vielä lisää voimia. Nää on rankkoja asioita.

Toivotaan kaikille ketjussa oleville hyviä tuloksia.

Solmussa 16+2 piinaa jäljellä vielä 9 päivää.
:hug:

 

Jaksamista tulin minäkin toivottamaan muumi3:lle ja solmussa-nikille *hali* Enkelinkosketus-forumilta löytyy paljon kohtalotovereita,sinne voi rekkautua jo tuloksia odotellessa,sieltä olen itse saanut upeaa vertaistukea ja voimia! Tunnistan tuon, ettei uskaltanut luoda sidettä vauvaan... ja silti, sillä hetkellä kun vauva syntyi,tuntui että rakastan häntä koko sydämestäni. Se on varmasti joku psyyken mekanismi, ettei aivan romahda. Kovasti toivon,että saatte kuitenkin hyviä uutisia, tuo lv-näytteenotto on ikävän myöhäisillä viikoilla ja meille sanottiinkin et seuraavassa raskaudessa (jos Luoja sellaisen suo joskus) pääsemme suoraan istukkabiopsiaan Helsinkiin. Täytyyhän siinäkin olla 10-12rv mutta jo viikkokin tuntuu siinä vaiheessa pitkältä,joten tuo tuntui hyvältä uutiselta.