Toisen vakava sairaus ja parisuhde?

Onko muita joilla toinen vanhemmista on sairastunut vakavsti,syöpään? kuinka käy/jaksaa parisuhde? etenkin jos on pieniä lapsia..

 

\

Onko muita joilla toinen vanhemmista on sairastunut vakavsti,syöpään? kuinka käy/jaksaa parisuhde? etenkin jos on pieniä lapsia..

Itselläni löydettiin kasvain. Mieheni on ottanut asian aika raskaasti ja on sitä itsekkin tullu mietittyä asiaa ja itkettyä moneen kertaan. Mutta päivä kerrallaan sitä eletään ja katotaan sitte vasta asiaa uudelleen jos sellainen hetki eteen tulee. Meilläkin lapset vielä kovin pieniä,että niitä tulee ajateltua aina ensimmäisenä..
Ja kyllähän se parisuhdettakin välillä koettelee, varsinkin kun itselläni tuo mieliala ei ole aina niin aurinkoinen.

 

minä olen sairastunut 4v sitten rintasyöpään.Mies jotenkin alkuun lamaantui,"syöpä" sana merkitsi suorilta kuolemaa... kyllä siitä sitten yli päästiin.Minä kyllä huokailin että pitääkö sairaan terveitä tukea ja lohduttaa eikös se ny toisinpäin pitäs olla.Yhdessä olemme käyneet sopeutumisvalmennuskurssilla ja syöpäperheiden parisuhde kurssilla jne. niistä sai kyllä hyvää apua ja evästä ja vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta ja myös perhetuttuja joissa kyläillään.Lapset kyseli että kuoletko sinä äiti ja sekin on pitäny selittää ja "syöpäläisystävien" hautajaisissa käydä.Kyllähän siinä perheeltä tietty määrä perusturvallisuutta katoaa iäksi.Ja lapset joutuvat elämän isojen asioiden äärelle jo niin pienenä ettei ole vielä ymmärrystä.Meidän parisuhteemme on ainakin vain lujittunut ja olemme alkaneet taas arvostaa toisiamme, koska sen toisen tosiaan voi menettää yhtäkkiä. Terveys yhteinen aika ja toinentoisemme eivät ole sellaisia itsestäänselvyyksiä kuin ennen.