Toisen lapsen kuumeilua mutta ei miehellä...

Elikkäs toista lasta kuumeilen sillain pienellä lämmöllä välillä vähän korkeemminkin. Esikoinen on nyt vähän vajaa 1v 9kk Mielestäni todella helppo vauva ja taaperoaikakin on mennyt ihan mukavasti. Nyt tosin hieman alkavaa uhmaa ilmassa.

Mies on joskus sanonut että meille voisi tulla kaksi lasta. Minä kun olen halunnut joskus jopa neljäkin mutta nyt olisin iloinen edes siitä toisesta.
Esikoisen odotusaika ei ollut ongelmaton ja en minäkään ollut kaikista ihanin odottaja. Nyt sitä vaan miettii että tekisi kaiken niin erilailla kun ensimmäisen kanssa.. Odotuksen, imetyksen ja muunkin.

Mies sanoi esikoisen ollessa n. 1v että tällä hetkellä ei halua toista lasta eikä tiedä muuttuuko mieli koskaan. Näin sanoi myös n. kk sitten. Koska esikoisen kanssa on välillä rankkaa niin miten sitten kahden kanssa.

Itse vaan nään asian niin erilailla.. Esikoinen kasvaa ja sittenkun toinen lapsi olisi uhmaiässä olisi se mahdollisesti erilaista kun nyt kun hänellä olisi esikoinen seurana. Ja ennen kaikkea se kun olisimme kaikessa itse viisaampia.. Eikö sitä sanota että esikoinen on yleensä se harjoituskappale

Haluaisin vain niin kovasti esikoiselle sisaruksen ja haluaisin myös olla vielä raskaana ja synnyttääkin
Meillä on suunnitteilla häät syksyllä ja haluaisin aloittaa mahdollisen yrittämisenkin vasta tuolloin..

Ahdistaa tämä tilanne!
Kiitos kun sain avautua

 

Moi

Mä kanssa täälä toisesta kuumeilen ja haaveilen. Esikoinen on 2v ja uhmaa tuntuu olevan jo ilmassa. Meillä oli vaikeahko alku eskoisen kanssa ja se tais mua sekä miestä vähän järkyttää. Tytär huusi naamapunasena ja raajat jäykkänä ekat 2kk ja kanniskeltiin päivät ja yöt tytärtä miehen kanssa vuoronperään. Juostiin lääkäriltä toiselle pitkään ja ihmeteltiin mikä tyttärellä on. Moni lääkäri veikkas koliikkia, mutta sitä se ei ollu kuitenkaan. Tytär oli 2kk kun sain netistä haettua ominpäin tietoa maitoallergiasta, koskaan ollu tollasesta etes kuullu silloin. Mehiläisessä vahvistettiin mun epäilykset ja selvis että, tyttärellä oli suolisto peränen maitoallergia. Kun toi asia saatiin kuntoon, niin tytär muuttuki sen jälkeen tyytyväiseks ja helpoks vauvaks. Mutta, puolen vuoden paikkeilla alko 3kk valvomis episodi. Tytär ei suostunu nukkumaan yhtään enään 2-3 aikaan yöllä ja valvottiin aina 6-7 saakka aamulla ja mentiin takas nukkumaan. Maitoallergia meni ohi kun tytär täytti 1v. Oli hankalia vaiheita, mutta aluks olin itekkin sitä mieltä pitkään, että meijän lapsiluku jää yhteen. Mutta mieli muuttu kuitenkin ja nyt sitten oon jo pitkän aikaa kuumeillu toista. Oon puhunu siitä miehellekkin, mutta mies on sanonu että, kaotaan sitä toista sitten 10v päästä . Mitään lämpenemisen merkkejä ei ole ollu. En halua painostaa, joten en paljoa puhu asiasta, toki se painaa mieltä paljon. Toivon todella hartaasti että, mies muuttais mieltään asian suhteen. Ois ihanaa vielä kokea raskaus ja synnytys ja hoivata pientä tuhisevaa vauvaa ja hoivata pientä taaperoa, vaikka ne joskus hankalia onkin . Vaikka tyttären kanssa onkin ollut hankaluuksia, niin ei tää kuitenkaan loppupeleissä mitenkään ole hirveetä ollu. Päinvastoin oon kaikesta huolimatta nauttinu äitiydestä todella paljon .

Mutta, raastavaa jotenkin katsoa näitä raskaana olevia naisia, tulee joka kerta ihme olo, tulee jotenkin pahamieli ja vauvoja jos nään, niin mulle tulee hirmu itkunen olo :|. Meen seuraavan viikon, viikonloppuna kaverin luo, joka sai tän kuun 20 päivä toisen lapsen. Saa nähä, kuinka reagoin kun vauvan nään, toki haluan sylissä pitää. Mutta, mietin sitä, että jos esim. telkkarissa nään vauvan ja se saa mut liikuttumaan sydänjuuria myöten, niin miten käy kun pidän kaverin vauvaa sylissä. Varmaan itku pääsee, luulen näin. Raastavaa, joudun odottamaan pitkään ja tästä 5v eteenpäin, niin olen 30v ja eikä mitään takeita saako sitä toista sitten, jos ja kun aletaan yrittää. Luulen että, siinä vaiheessa tulee jo ikä vastaan. Ei ton esikoisen alkuun saaminenkaan ollu ihan niin, helppo juttu kuin luulin joskus aikoinaan.