Täällä myös yksi jolla se pikkukakkonen olisi toiveissa. Raparperin tunnenkin toisesta samaan asiaan liittyvästä ketjusta, mutta te muut olette uusia tuttavuuksia! :flower:
Toinen lapsi siis työn alla, tällä hetkellä yritystä takana "vasta" 9kk, esikoinen nyt 1v6kk. Esikkoa tehtiin aikoinaan reilu vuoden päivät ja tärppäsi sit ekasta inssistä-nyt takana toinen inssi tässä yrityksessä ja parin viikon piina edessä. Mulla PCO, enkä ilmeisesti luomuna ovuloi juurikaan ja miehen siittiöiden liikkuvuus hieman alentunut, esikoisen ollessa työn alla hakeuduttiin tutkimuksiin jo puolen vuoden jälkeen kun kierrot piteni pitenemistään ja silloin selvisi missä vika. Silloin tosiaan eka inssi toi kaivatun lopputuloksen. Tälläkin kertaa yritettiin ensin viime syksy luomuna, kunnes kierrot meni taas ihan pyllylleen ja hakeuduttiin taas hoitoihin kun tuota historiaakin niiden suhteen on. Ollaan puhuttu miehen kanssa, ettei jatkettaisi hoitoja enää eteenpäin jos ei inssillä tärppää-lääkäri oli kyllä toiveikas sen suhteen, että saattaisi onnistua ihan luomunakin jos mulle saadaan vaan ovulaatio aikaiseksi.
Sitä on kyllä niin vaikea selittää, miten paljon sitä toista lasta kaipaa. Välillä tuntuu ihan että kipeää tekee. Nuo ystävien vauva-uutiset ei kyllä asiaa auta, mullekin ystävä tokaisi pari viikkoa sitten olevansa raskaana kun itse kerroin ettei eka inssi onnistunut...Ja tuli raskaaksi ilman yrittämisiä ja sit vielä sanoi ettei tiedä olisko iloinen vai ei...Tämä samainen ystävä totesi aiemmin, ettei heille olisi mikään maailmanloppu jos eivät saisi toista lasta. Mä mietin, että onhan se helppo sanoa noin, jos se ei ole itselle tosiasia että näin voi todella käydä, eikä sille voi itse minkään. Meillä tuo esikoinen on vielä sen verran pieni, että ollaan säästytty koskas teette lapsia lisää-kyselyiltä, mutta siihen olen kyllä törmännyt, että pitäisi vaan olla tyytyväinen siihen että on kuitenkin edes se yksi lapsi. No kyllähän sitä onkin ja poika on meille todellinen aarre, mutta ei se poista sitä toisen lapsen kaipuuta kun sille kuitenkin olisi perheessä ja sydämessä paikka... :ashamed:
Olen itse miehen suostumuksella kertonut meneillään olevista hoidoista muutamalle harvalle ja valitulle ystävälle, myös tälle edellä mainitulle, joskin sanoin nyt hänelle kun uteli missä mennään, että kerron sitten jos tulee jotain kerrottavaa puoleen taikka toiseen. Sen verran katkeruus mieltä jäytää hänen tyylistään sanoa asoita, että on helpompi olla enää sen kummemmin puhumatta asiasta hänen kanssaan. :\| Helpottaa kyllä että joku kuitenkin tietää ja täältä onneksi aina löytyy saman kokeneita joille ei tarvitse tunteitaan selitellä! :hug: