S
sectiosta
Vieras
Laitetaan sektioäidit tietoa tuleville sektiolla synnyttäjille siitä, miten ollaan leikkauksesta toivuttu. Itse olisin kaivannut kyseistä ajatustenvaihtoa ennen synnytystä, mutta ei löytynyt mistään. Siis rehellisiä omakohtaisia kokemuksia niin hyvästä kuin pahastakin..
Eli siis täällä äiti, joka leikattiin kolme viikkoa sitten, kyseessä elektiivinen sectio. Leikkausta seuraava päivä oli hirveä, sängystä ei oikeasti meinannut ylös päästä haavakivun takia ja yöllä ei kyljenkäännöstä (tai asennonvaihdosta) tarvinnut haaveillakaan. Ja helpompi oli jäädä tallustelemaan ja istumaan kerran ylösnoustuaan kuin laskeutua takaisin sänkyyn makaamaan.
Haavakipu oli vielä ok, mutta jotain monumentaalisen hirveää oli suolilama ja ilmavaivat, joista kukaan ei ollut osannut varoittaa. Tuntui että koko pötsi räjähtää, ja silti mitään ei tullut ulos. Ja kun kohtua tultiin painelemaan päivittäin, olo oli ajoittain melko herkkua. Tämän lisäksi olin vielä keuhkoistani jotenkin omituisen kipeä, hengittäminen ei sattunut, mutta muuten jokin veti mehut totaalisen pois koko muikkiksesta, hyvä kun jaksoi väsymyksen tullessa edes puhua.
MUTTA: toipuminen alkoi jo kolmantena päivänä, joten älkää huoliko samassa veneessä olijat tai siihen joutujat, jokainen kuluva päivä todellakin tuo parannuksen olotilaan! Särkylääkkeitä sairaalassa tarjotaan ja niitä kannattaa ottaa, tosin parasetamolista ei ollut juurikaan apua itselleni. Kotiuduin sairaalasta viidentenä päivänä, ompeleet poistettiin viikon jälkeen ja mitään takapakkia ei onneksi ole tullut. Toipilaanahan tässä edelleen ollaan, mutta hyvin on paraneminen sujunut ja kaiken tietysti kruunaa tämä oma pieni tuhiseva kääröni : ).
Näin siis oma kokemukseni menneiltä viikoilta. Ei ole tarkoitukseni pelotella ketään, halusin vain tuoda yhden sektiokokemuksen muillekin jaettavaksi. Olisi mukava tietää miten muilla on mennyt! Ja toki saa kertoa toipumisesta alatiesynnytyksestäkin!
Iloista joulunodotusta itse kullekin!
Eli siis täällä äiti, joka leikattiin kolme viikkoa sitten, kyseessä elektiivinen sectio. Leikkausta seuraava päivä oli hirveä, sängystä ei oikeasti meinannut ylös päästä haavakivun takia ja yöllä ei kyljenkäännöstä (tai asennonvaihdosta) tarvinnut haaveillakaan. Ja helpompi oli jäädä tallustelemaan ja istumaan kerran ylösnoustuaan kuin laskeutua takaisin sänkyyn makaamaan.
Haavakipu oli vielä ok, mutta jotain monumentaalisen hirveää oli suolilama ja ilmavaivat, joista kukaan ei ollut osannut varoittaa. Tuntui että koko pötsi räjähtää, ja silti mitään ei tullut ulos. Ja kun kohtua tultiin painelemaan päivittäin, olo oli ajoittain melko herkkua. Tämän lisäksi olin vielä keuhkoistani jotenkin omituisen kipeä, hengittäminen ei sattunut, mutta muuten jokin veti mehut totaalisen pois koko muikkiksesta, hyvä kun jaksoi väsymyksen tullessa edes puhua.
MUTTA: toipuminen alkoi jo kolmantena päivänä, joten älkää huoliko samassa veneessä olijat tai siihen joutujat, jokainen kuluva päivä todellakin tuo parannuksen olotilaan! Särkylääkkeitä sairaalassa tarjotaan ja niitä kannattaa ottaa, tosin parasetamolista ei ollut juurikaan apua itselleni. Kotiuduin sairaalasta viidentenä päivänä, ompeleet poistettiin viikon jälkeen ja mitään takapakkia ei onneksi ole tullut. Toipilaanahan tässä edelleen ollaan, mutta hyvin on paraneminen sujunut ja kaiken tietysti kruunaa tämä oma pieni tuhiseva kääröni : ).
Näin siis oma kokemukseni menneiltä viikoilta. Ei ole tarkoitukseni pelotella ketään, halusin vain tuoda yhden sektiokokemuksen muillekin jaettavaksi. Olisi mukava tietää miten muilla on mennyt! Ja toki saa kertoa toipumisesta alatiesynnytyksestäkin!
Iloista joulunodotusta itse kullekin!
