"Toinen menee siinä sivussa..."

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PuoliQ
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

PuoliQ

Jäsen
03.10.2006
747
0
16
Mä en usko siihen, kun sanotaan että toinen lapsi menee siinä missä ensimmäinenkin. Siinä sivussa...

Meillä ainakin neidin syntymän jälkeen kaikki on ollut kaksinverroin vaikeampaa.
Esikoinen kun oli pieni, sain nukkua päivällä vauvan nukkuessa, jos unet oli yöllä jääneet vähiin. Nyt ei tule kuuloonkaan, onhan mulla täällä tämä reipas kaksi vuotias päivät hereillä.

Ulos ei ollut pakko lähteä, vauva kun nukkuin vaunuissa ulkona. Nyt on, kun pojalla on sen verran virtaa että pakko päästä joka päivä ulos, mutta neiti ei viihdy hereillä vaunuissa, ja unet kestävät noin 40min kerrallaan...

Tätä voisi jatkaa vielä, mutta pointti tuli varmaan selville... =)

Ihanaa kuitenkin kun kaksi suloista lasta, vaikkakin noinkin pienellä ikäerolla.
 
No meillä se toinen on mennyt "siinä sivussa" =) Tietty ensimmäiset 6 kk oli hieman raskaampaa. Mutta sen jälkeen äitee on päässyt huomattavasti helpomalla kun lapsista on keskenään seuraa. Suurin muutos elämään oli kuitenkin esikoisen syntymä.
 
toisilla on ihan helppoo ja joillain ei mene ihan niin helposti. niinhän se menee. minusta kahden kanssa on kyllä ihan helppoa kun on seuraa toisistansa, ei tarvitse paapoa sitä yhtä.
 
No se nyt vaan ei ole niin yksioikoista. Riippuu niin paljon lasten luonteista. Jos ensimmäinen ollut ns "vaikea vauva / lapsi", ja toinen "helppohoitonen, niin eiköhän se sillon suht helposti mene. Jos taas kumpikin omapäisiä, huonosti nukkuvia yms, niin avot....
 
Tota on kyllä tullut kuultua monen monta kertaa, mutta mä en tosiaankaan usko että se niin olisi.
Olishan pojalle varmaan seuraa ollut jos ois toinen tehty pian seuraksi, mut ei olisi äidin pääkoppa kestänyt kahta pientä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja apassin kyynel:
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Olispa se kamalaa sille lapsellekin, jos "se menis siinä sivussa".

Monta lasta sulla on?
"Siinä sivussa" ei toki tarkoita sitä ettei lapsesta huolehdittaisiin.

En sanonut, että ei huolehdita, vaan että ajatellaan, että toiselle lapselle riittää se mikä esikoiselta (ja muilta vanhempien kiinnostuksenkohteilta kuten harrastuksilta) jää.

Mulla on kahdeksan lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja apassin kyynel:
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Olispa se kamalaa sille lapsellekin, jos "se menis siinä sivussa".

Monta lasta sulla on?
"Siinä sivussa" ei toki tarkoita sitä ettei lapsesta huolehdittaisiin.

En sanonut, että ei huolehdita, vaan että ajatellaan, että toiselle lapselle riittää se mikä esikoiselta (ja muilta vanhempien kiinnostuksenkohteilta kuten harrastuksilta) jää.

Mulla on kahdeksan lasta.

Sori sekotin sut yhteen toiseen lapsettomaan vouhkaajaan ;)

Itse en allekirjoita tuota väittämääsi, koska meillä on kuitenkin niin pienet lapset ja molemmat saavat taatusti yhtä paljon huomiota.
 
Meillä mies tosiaan luuli, että toinen menee siinä sivussa...nyt on todellisuus iskenyt vasten kasvoja ja ihmeteltävää riittää:)
Meillä tosiaan lapsilla ikäeroa 3.5 vuotta ja nuorempi himpun alle vuoden.Vaikeampi tapaus on tämä pienempi ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 2lasta:
"Yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä, kolme hulluutta".
ei enää yhtään lasta meille. ikäeroa 3v. eivät leiki yhdessä, tappelevat yhdessä.

Mitäs neljäs ja viides on ;) Ei vaan,ei tosiaan mee siinä sivussa!
 
Niin samaa mieltä! Esikoisen kans oli niin helppoa, vauva aikana ja vanhempanakin. Pimu pisti kaiken ihan uusiks. Ehkä sitten olis helpompaa jos hän itekkin olis yhtä helppo kun veljensä, mut ei tietenkään...Mutta toivossa on hyvä elää, kyllä ne vatsa vaivat joskus loppuu..Loppuhan? =)
 
Esikoisella oli paha koliikki ekat 6kk, jostain kumman syystä halusin kuitenkin toisen lapsen...lapsilla ikäeroa pikkasen vajaa 2v ja kyllä mulla oli paljon helpompaa kahden kanssa...2v osas jo itekseen vähän leikkiä, vauva oli helppohoitoinen ja melko pian sain lasten unirytmit rimmaamaan yhteen.

Kolmannen syntyessä vauvanhoito oli jo tuttua, ei tarvinnu stressata turhista. Isommat oli jo senverran isoja, että niistä oli ihan oikeesti apua pienissä askareissa.

KOhta syntyy neljäs lapsi, tuon pienimmän kansa tulee ikäeroa 1v9kk ja uskon, että kyllä pärjätään.

Oon ite ainokainen ja musta on ihanaa, että mun lapsilla on sisaruksia
 
Kyllä meillä on toinen mennyt siinä sivussa. Ikäeroa kolmisen vuotta, tyttöjä molemmat. Nyt jo vähän leikkivätkin yhdessä hetkittäin.

Jos toukokuussa syntyvä kolmas (jos kaikki menee hyvin...) on samaa kaliiberia kuin kaksi ensimmäistä, niin sekin menee siinä sivussa.

Olen jostain syystä saanut ns. helppoja lapsia, täytyy olla tyytyväinen.
 
Siskollani on kaksoset ja eikös ollut anoppinsa pahimpana koliikkiaikana tokaissut, että siinähän sitä hoitaa kaksi missä yhdenkin vauvan! Anopin onni,että sanoi sen siskolleni puhelimessa, muuten olisi voinut syntyä pahaa jälkeä ;)
 
Eiiii..ei mee kaks siinä missä yksi,tai kolme siinä missä 2..on tullu huomattua.Joskus ovat nätisti yhdessä meidän nelikko,useimmiten ei.Nuorin on kaikista kovapäisin ja tempperamenttisin,aiemmat 3 oli häneen verrattuna helppoja!
Saas nähä kuinka käy nyt tän vitosen kanssa....
 

Yhteistyössä