toinen lapsista vinkuu rahaa, ja kokee saavansa vähemmän!

Eli tilanne on se

veli1 sai 6e pallon(jonka veli2 potkasi hukkaan) +12e lelun+2e nallen+3e vesipyssyn

veli2 sai 12e jalkapallon+ 3e venttiilit jotta pallon voi pumppaa,8e pyssyt(2kpl).

Veli 2vinkuu että hänen pitäisi saada rahaa koska pienemp isai nallen ja vesipyssyn. Mutta rahallisesti ovat saaneet suurinpiirtein saman verran.itse tämä vanhempi valitsi kallimman jalkapallon,eikä tuollaista halvempaa muovipalloa.

joten miten tässä pitäs menetellä? minusta he ovat saaneet samalla rahalla,ite tekivät valintansa. Mutta onko joku sitä mieltä että pitää olla määrällisesti samat?

 

Samalla rahalla jos ovat saaneet niin eikös tuo ole ihan reilua.

 

Kummatkin ovat saaneet mieluisia asioita, se riittää.

Tuo on ihan loputon suo, jos aina kummankin pitää saa saman kappalemäärän (tai vaikka rahamäärän) verran jotain. Homma menee siihen, että haluvat jotain vain koska toinenkin sai eikä sen takia, että jollekin asialle olisi tarve tai se olisi mieluisa. Seuraavalla kerralla sitten ehkä toisinpäin. Napakasti ilmoitat lapselle, että nyt näin ja asiasta ei lisää keskustella.

 

Molemmat ovat saaneet samalla summalla itselleen juttuja,
joten ei taida vinkuminen auttaa eikä rahaa herua lisää.

 

Meille on lapsille opetettu että aina ei saa vaikka toinen saisi. Esimerkiksi kirpparilta toiselle löytyy välillä ja toinen ei saa mitään, se on voi voi, jospa seuraavalla kerralla on sitten ilman jääneen vuoro.

 

Lapsen kokemus on mielestäni tässä ratkaisevin tekijä. Jos hän kokee saaneensa vähemmän, ei rahallisella arvolla ole väliä. Tietenkin riippuu lapsen iästä, mutta itse ainakin pyrkisin opettamaan lapselle, että enemmän ei ole automaattisesti parempi.

 

Kaksosena voin sanoa, ettei kumpikaan meistä ikinä kokenut saavansa yhtä paljon lahjoja/huomiota/reissuja/jne. kuin toinen. Ollaan siis vielä eri sukupuolta joilla eri kiinnostuksen kohteet, joten toisen saamiset oli tosi helppo kääntää arvokkaammiksi kuin omat, tai unohtaa saamansa aineettomat asiat (kesäleiri tms.) ja ruikuttaa toisen saamista materialistista asioista (peli, tms.), joita ei itse edes olisi halunnut, mutta kateus nosti päätään helposti siitä huolimatta.

Älä välitä. ''Lapsen kokemus'' ei todllakaan ole se painavin todiste tässä nyt. Lapset eivät ole vilpittömiä näissä asioissa, vaan (anteeksi karu termini, mutta) ahneita, ja testaavat omaa valtaansa vanhempiinsa. IKINÄ ei mene nallekarkit täysin tasan, ja siitä on turha tehdä mitään suurta kysymystä. Vihellät pelin poikki vaan samantien. Teet lapselle selväksi että hän on valintansa tehnyt, valitkoon seuraavalla kerralla toisin. (En muuten ikinä lähtisi myöskään siihen, että antaisin lapselle RAHAA lelun arvon verran...)

Mielestäni lapsi on myös velvollinen jotenkin korvaamaan pikkuveljelleen hukkaamansa pallon. Esimerkiksi sopimalla että hänen pallonsa on nyt yhteinen.

 

Pystyykö veli2 ikänsä puolesta ymmärtämään rahan arvon ja tilanteen?

 

Lapsille jää AINA sellainen olo, että toinen sai enemmän, elleivät kumpikin saa pilkulleen samaa. Jos kumpikin saa yhden toivelelun, voi rutkuttaa, että toisen maksoi vitosen ja toisen kympin, tai jos kumpikin saa tavaraa kympillä, toinen ostaa sillä kymmenen euron kaivurin ja toinen viisi kahden euron lelua, jää varaa natista. On fiksuinta opettaa, että mikään ei maailmassa mene tasan, joskus on oma ja joskus jonkun muun vuoro saada kalliimpaa/enemmän tavaraa.

 

Ei se elämäkään ole reilua! Teet ihan hirvittävän virheen jos kasvatat lapsesi luulemaan, että kaikkea voi aina saada yhtä paljon kuin toisetkin.
Miten luulet hänen pärjäävän elämässään?
Voin vain kuvitella millainen ruikuttaja sellaisesta lapsesta kasvaa sitten kun ei voi enää kiristää tasapuolisuutt vanhemmiltaan!

 

Pystyykö veli2 ikänsä puolesta ymmärtämään rahan arvon ja tilanteen?

veli1 koht 5v
veli2 kohta 9v todellakin tämä kohta 9vuotias on matemaatisesti lahjakas.. aina luokkansa paras matikassa(on siis ihan opettajan arvio) eli ymmärtää rahan arvon.

toisaalta en tiedä onko oikein että pallon pumppausventtiilit meni lapsen lelurahasta.. eihän pyörän pumppukaan ole lasten lelu vaikka tarvitaankin siihen että pyörällä voi ajaa.

minulla itellä on sellanen menneisyys että sisko oli perheen lellikki joka asiassa, hänelle ostettiin kalliit muotifarkut ja mulle taas sanottiin että no mene kesätöihin ja osta sitte, käytin monta vuotta samoja vaatteita. joten todellakaan en hakua samaa kokemusta omille lapsille, mutta ymmärrän kyllä että esimerkiksi sen että etenkin tämä isompi osaa kyllä suunnitelmallisesti pyrkiä vaikuttamaan minuun, saadakseen jotain.

 

Se että on hyvä matematiikassa ei tarkoita sitä, että ymmärtää rahan arvon. Mutta tuohon kiinnittymättä ehdottaisin, että annatte molemmille tismalleen saman summan rahaa ja kehoitatte ostamaan itse mitä ostavat. Sen jälkeen on turha vikistä. Molemmat saavat mitä haluavat, eikä asiasta ole nokan koputtamista. Sinun tehtäväsi on vain laskea pienemmän veljen puolesta mihin rahat riittävät, jos ei vielä osaa itse laskea.