Kaipailisin kokemuksia aiheesta..Toisen lapsen hankinta on ollut ajatuksista, ajankohta ei vielä olisi lähiaikoina. Esikoinen on vasta 6kk ikäinen. Mutta tosiaan tämä ensimmäinen raskaus oli alussa helppo ja tuntui, että kaikki sujuisi hyvin. Vähän olin epäileväinen, kun viikkoja rupesi tulemaan reilusti eikä mahastani näkynyt raskaus lähes laisinkaan, neuvolassa sanottiin aina vaan että ihan normaalia kaikki, silti myös verenpaineeni olivat korkealla sekä proteiina virtsassa eikä siihenkään otettu pahemmin kantaa, enkä itse silloin tajunnut/tiennyt että voi olla jotain pielessä.. viikoilla 34 rupesi tulemaan todella paljon supistuksia ja tuntui, että nyt ei kaikki ole normaalisti. Lähdin polille tarkastukseen, kun supistuksia tuli,niin vauvan syke laski ja päädyttiin hetisektioon ja vauvani syntyi erittäin pienenä sga keskosena, vauvalla oli alusta asti kaikki todella hyvin, ainut vain että hän oli erittäin pieni. Minulla sitten todettiin paha raskausmyrkytys, joka vain paheni sektion jälkeen, vaikka olisi synnytykseen pitänyt normaalisti loppua. Verenpaineeni eivät moneen viikkoon lähtenyt laskuun vahvoista lääkkeistä huolimatta, istukassa oli myös monia vikoja mm. Infarkti, tukoksia ja kalkkeumia. Olin monta viikkoa Tehohoidossa sekä magnesium hoidossa ja jouduin myös tehovalvonta osastolle sain myös kohtutulehduksen kaiken tämän lisäksi, se kyllä nopeasti lähti antibiooteilla ja sektio haava oli koko ajan todella siisti ja parantui nopeasti. Minulla ei ollut mahdollista nähdä vauvaani, vasta kun verenpaineeni saatiin edes vähän tasaantumaan. Hoitajat aina sanoivat että onneksi selvisin, olisin voinut todella kuolla. Nyt verenpaineet ja muut ongelmat ovat aika lailla parantuneet, vielä on verenpaine lääkitys käytössä, mutta ovat pysyneet normaalissa/ alhaisissa lukemissa. Nyt vain mietityttää, kun näin paljon tapahtui, että uskaltaako sitä enään edes yrittää toista lasta, vaikka siitä olen haaveilut ja haluasin esikoiselleni sisaruksen myös. Ja ikääkin on jo 30 mikä myös mietityttää.. Lääkäri ei missään vaiheessa sanonut etten voisi enään töistä lasta tehdä, päinvastoin,silti tilanne oli pelottava mitä koin ja silloin ajattelin, ettei enään ikinä, mutta nyt tullut toiset aatokset, vaikkakin olisi vasta muutamien vuosien päästä ajankohtaista