Toinen lapsi vai eikö sittenkäään..?

Lapsen 2v. synttärit lähestyvät.. pikkuhiljaa pitäisi varmaan varmaan toista lasta alkaa yrittämään jos sellaisen joskus haluaisi ettei nyt kauhean isoa ikäeroa tulisi.. Toisaalta haluaisimme lapselle sisaruksen, mutta toisaalta pelottaa ryhtyä tähän kaikkeen taas uudelleen.. Esikoinen on kovapäiväinen ja ilmaisee omaatahtoaan todella voimakkaasti ja raivoaa joka asiasta. On aina ollut tällainen.. Haluaisin olla hyvä äiti ja haluta enemmän lapsia, mutta en tosiaan tiedä onko minusta enää siihen uudelleen ja koko ajan odotan sitä että elämä alkaisi helpottaa pikkuhiljaa..

Kateellisena katson välillä useamman lapsen (koti)äitejä, joiden elämä näyttää ainakin ulkopuolisen silmin seesteiseltä ja lapset hyvä käytöksisiä ja tasapainoisia.. Itsellä kun tuntuu etten pärjää edes tuon yhden kanssa..

Millaisia ajatuksia teillä muilla on ollut lasten lukumäärästä ja ikäeroista?

 

ikäero voi ihan hyvin olla suurikin . Älkää suotta kiirehtikö, jos ei oma ikä tule vastaan.

 

uutta putkeen vaan! Mun lapset on ainakin ihan eri luontoisia. Ja toka on se helpompi.

Ehkä olet vähän tiukkis sen ekan kanssa, toisen kanssa osaa sit jo relata...

 

Lapset voi olla ihan erilaisia. sitä on turha murehtia. m
Meillä tilanne on juuri toisin päin; esikoinen on se helppo, kuopus ei todellakaan!

Ikäeroa lapsilla 3v8kk ja on ollut ( meille ) just passeli.
Itse en pois pienempää ikäeroa jaksanut, mutta en tuota kovin paljon suurempaakaan ois halunnut.

 

Mun tyttö oli kiivas luonteinen ja hurjan omn tahdon omaava, kunnes jäin hänen kanssaan kaksin kesälomalle ensiksi, siitä kuukauden päästä mammalomalle. Saatiin nauttia 2kk toistemme seurasta ja kiukuttelut hellitti. Kuopus syntyi, oli täysin esikoinen sen pauloissa, kiukutteli kyllä hieman. Mutta kunhan muistin halalta ja hellitellä ja huomiota antaa, oli kaikki hyvin. Ei muuta kuin kakkosen hankintaan ja tsempit sille!!

 

Meillä tulee ikäeroa vajaa 2 vuotta ja uskon, että se on hyvä. Esikoinen on muuten ollut ns. Helppo, mutta todella huono nukkuja ja nyt kasvaessa myös omaatahtoa on todella! Mutta kaikki ovat erilaisia persoonia, joten ei jännitä tuleva.

 

kiva lukea teidän kokemuksia..

Eihän sitä kai pitäisi etukäteen miettiä millainen tulevan lapsen temperamentti on.. Tämä esikoinen on vaan näyttänyt sellaiset taivaan merkit etten tiedä riittääkö omat resurssit enää jos toisesta tulisi samanlainen tai vielä pahempi.. Jotenkin mietin tuota ikäeroa siltäkin kannalta että nouseeko kynnys uuden vauvan tekoon vielä enemmän, sitten kun elämä ikään kuin on jo helpompaa isomman lapsen kanssa..

Ehkä ei tosiaankaan pitäisi hätiköidä kun ei kerta tunnu siltä että oikeasti haluaisimme/olisimme valmiita toiseen lapseen.. Ehkä joskus tulee vielä sellainen tunne ja olo kun aika on kypsä.. tai sitten ei tule ja tämä yksi jääkin ainoaksemme.

 

Olisiko lisää kokemuksia yli 3-vuoden ikäeroista?

 

Täällä 4v4kk lapsilla ikäeroa ja ei kaduta näin "suurella" erolla. Esikoinen on omatoiminen jo asioissa ja tykkää auttaa kaikissa pikkuhommissa kotona. Luonne eroja toki on paljonkin kun esikoinen tyttö ja nuorin poika (4kk). Tyttö on aina ollut hieman vaativa vauva ajoista asti, mutta poika on taas aivan vastakohta luonteeltaan.

 

Lapsen 2v. synttärit lähestyvät.. pikkuhiljaa pitäisi varmaan varmaan toista lasta alkaa yrittämään jos sellaisen joskus haluaisi ettei nyt kauhean isoa ikäeroa tulisi.. Toisaalta haluaisimme lapselle sisaruksen, mutta toisaalta pelottaa ryhtyä tähän kaikkeen taas uudelleen.. Esikoinen on kovapäiväinen ja ilmaisee omaatahtoaan todella voimakkaasti ja raivoaa joka asiasta. On aina ollut tällainen.. Haluaisin olla hyvä äiti ja haluta enemmän lapsia, mutta en tosiaan tiedä onko minusta enää siihen uudelleen ja koko ajan odotan sitä että elämä alkaisi helpottaa pikkuhiljaa..

Kateellisena katson välillä useamman lapsen (koti)äitejä, joiden elämä näyttää ainakin ulkopuolisen silmin seesteiseltä ja lapset hyvä käytöksisiä ja tasapainoisia.. Itsellä kun tuntuu etten pärjää edes tuon yhden kanssa..

Millaisia ajatuksia teillä muilla on ollut lasten lukumäärästä ja ikäeroista?

no minä tein toisen lapsen,hän syntyi vanhemman lapsen ollessa jo 4vuotias. vähän sill äajattelin että jaksan aloittaa alusta kaiken kun vanhempi lapsi on jo niin iso että ei tartte juuri vahtia ja alkaa jo olemaan aika helppo. väärässä olin, helppo hän ei ole vieläkään vaikka kohta jo 7vuotias.

eli jos näillä tiedoilla pääsisin valitsemaan että tehdäkkö toinen vai ei, niin kyllä jäisi tekemättä,sen verran vaikeat viime vuodet ollut että en lähtisi tietoisesti tähän. vaikka tietysti molemmat on rakkaita,enkä pystyisi luopumaan heistä.

mutta en tuu ikinä tämän kokemuksen perusteella suosittelee lisää lapsia kenellekkään. meillä tosin vanhempi on eritysilapsi,mutta silti.

 

Pitkä ikäero, 5 vuotta ja erittäin tyytyväinen. Meillä ei ole ollut mainittuja ongelmia vaan arki ollut tosi helppoa, joskin tietysti työntäytteistä sekä menevää kun vanhemmalla on jo omaakin elämää (vanhempi kouluun menossa).

Vanhempi lapsi on vaativa, nuorempi helppo. Vanhempi auttelee ihan täysillä omasta halustaan ja pieni kasvaa paljon nopeammin isomman esimerkin vanavedessä. Liikkuminen, matkustelu jne. myös tosi helppoa ja jopa nautinto aikuisillekin. Meillä ei lyhyestä ikäerosta olisi tullut mitään, oli voimat niin lopussa esikoisen kanssa 0-3v. paikkeilla.

 

Ikäeroa 3.5 v ja todella hyvin mennyt. Kun esikko oli 2 v niin ajattelin et meille ei koskaan tuu kakkkosta... reilussa puolessa vuodessa mieli muuttui Eli odottele rauhassa ja nauti esikoisen kanssa... onko se kuitenkaan maailmanloppu jos hän jää ainokaiseksi!

 

Minäkään en ollut valmis kakkoseen vielä siinä vaiheessa, kun esikoinen oli 2-vuotias. Mutta ihmeesti mieli muuttui muutamassa kuukaudessa. 4 kuukautta myöhemmin oli jo kova vauvakuume päällä. Ikäeroa tuli aika tarkalleen 3 vuotta.