Toinen lapsi nyt, vai hieman myöhemmin?

Esikoisemme on nyt 3,5-vuotias. Alunperin meillä oli ajatuksena hieman isompi ikäero, 7-10v. Näin, että saadaan keskittyä esikoiseen rauhassa, totutella arkeen jne. No nyt sitten vauvakuume alkaa nostaa päätään, mutta vaikealta tuntuu tehdä päätös, olisiko toisen lapsen vuoro nyt, vai sitten vasta muutaman vuoden päästä.

Toisaalta muutaman vuoden päästä olisi mahdollisuus keskittyä vauvaan erilailla, kun esikoinen menee kouluun. Toisaalta taas siinä vaiheessa esikoinen tarvitsee erityistä huomiota ja tukea, kun koulu alkaa.

Tahtoisin olla hetken aikaa kotona, kun esikoinen menee ekaluokalle, ja myös sen vuoksi ollaan mietitty tätä pidempää ikäeroa.

TIEDÄN, ettei kaikkea voi suunnitella, voihan olla ettei meille koskaan suoda toista lasta, tai että toinen lapsi onkin jollain tavalla erityislapsi ja vaatii huomattavasti paljon enemmän huomiota.

Oikeaa ja väärää ratkaisua ei oikein taida olla.

Ollaan parin kuukauden päästä muuttamassa omakotitaloalueelle rankan raksa-ajan jälkeen, joten aivan heti raskaus ei kuitenkaan olisi haaveissa, aikaisintaan ensi vuoden puolella yritys alkaisi.

Pitkän alustuksen jälkeen pointtiin: te, joilla on hieman enemmän ikäeroa ekalla ja tokalla lapsella (4-5-6-7-8 vuotta), miten olette kokeneet ratkaisun arjessa?

 

Pitkällä ikä erolla lapsista ei ole seuraa toisilleen.

 

Toki näin, mutta haluan asiassa ajatella muutakin, kuin miten lapset leikkivät yhdessä. Oma jaksaminen, taloudellinen tilanne jne ei ole mahdollistaneet sitä pientä ikäeroa, enkä usko sen olevan ainoa oikea ratkaisu. Jos sen perusteella olisi päätös pitänyt tehdä, olisi ilmeisesti ikäero pitänyt olla sen maksimissaan 2-3 vuotta, se juna meni jo

 

Juu, alkakaa vaan yrittää heti kuin mahdollista. Nuorimpien poikieni ikäero on 11 v. Ei ihan hyvä ollut aikoinaan. Yllättävää mustasukkaisuutta näkyi.

 

Tuota kouluasiaa vain jäin pohdiskelemaan.. Ainakin pari vuotta keikkatyön turvin tahtoisin pienemmän kanssa olla kotona, mutta en tiedä antaako talous periksi olla 3-4 vuotta kotona, jos haluisin sitten esikoisen ekaluokan aikaan olla ainakin osittain vielä kotona..

 

Miehelläni ja siskollaan on 7v ikäero ja tuntuu olevan siitä ikuisesti katkera. Isosiskon kanssa on jäykät ja muodolliset välit, muuta yhteistä kokemusta ei lapsuudesta ole kuin se että isosisko on pakotettu lukemaan pienemmälle aku ankkaa ja toimimaan lastenvahtina. Anopin mukaan isosiskon 'maailma sortui' mieheni syntyessä, oli kovasti mustasukkainen ja vihainen kun siihen saakka oli saanut olla ainokainen.
Ison ikäeron syynä on anopin mukaan se ettei olisi jaksanut kahta päiväkoti-ikäistä hoitaa yhtäaikaa. Toisaalta miehensä oli reissutyössä joten varsin yksin olikin lastensa kanssa.

 

Niin, no toisaalta se on kait aika sama, onko ikäero 5 tai 7. Pieni koululainen tosiaan tarvitsee kotitukijoukkoja mielellään. =)

 

Meillä 8 vuotta ikäeroa lasten välillä. Nyt pojat 2 ja 10. Kaikki mennyt älyttömän hyvin. Vanhempi lapsi oli todella iloinen kun vauva syntyi, mustasukkaisuutta ei esiintynyt. Vanhempi on leikkinyt paljon pienempien kanssa niin on oppinut tulemaan toimeen pikkuisten kans. Nyt lapset ovat kyllä todella kiintyneitä toisiinsa ja leikkivät päivittäin. Isompina kun ovat esim. 20 ja 28 niin uskon että ovat edelleen hyvin toimeen tulevia. Itse ainakin siskon kans olen todella läheinen, meilläkin ikäeroa jopa 10 vuotta. Elikkä en heti tyrmäisi ajatusta että lapset eivät tulisi toimeen keskekään ja olisi aina katkera kun on niin suuri ikäero.

 

Meillä esikoisen ja toisen ikäero on 6 vuotta. Sitten seuraava tuli lyhyellä välillä.
Minusta se kuuden vuoden ero on ollut ihan ok. Vauvan kanssa oli aikaa kun isompi oli eskarissa neljä tuntia päivässä, mutta kuitenkin eskarilaisellekin jäi aikaa hyvin eskarin jälkeen.

Toki meillä isoimmalla on paljon omia kavereita ollut eikä hirveesti touhua pienempien kanssa.
Mutta kyllä sisarukset on tosi tärkeitä toisilleen ikäerosta huolimatta ja niitä yhteisiä juttujakin on.
Ei tietenkään mitään pakko vahtia pienempiä hommaa..se nyt ei ole tätä päivää. Toki joskus auttaa jos pyydän katsomaan vaikka pyykkien laiton ajan.
Mutta vaikea sanoa olisko keskimmäinen yksinäinen jos kuopusta ei olis tullut.

Olen kyllä toisaalta sitä mieltä että jos ikäero on päälle 3-4 vuotta niin väistämättä ovat aika eri kehitysvaiheissa että onko se ikäero neljä tai kuusi niin onko siinä niin eroa edes?
Kuitenkin sitten kun ovat aikuisia ei sillä ikäerolla ole enää merkitystä.