Toimitus kysyy työkaveruudesta

Hei,

kokoan juttua työkaveruudesta. Kerro parhaat ja pahimmat kokemuksesi työkavereista - miten sinua on tsempattu työpaikalla? Entä onko sinua kampitettu?

Vastaukset voi kirjoittaa tähän ketjuun, kiitos jo etukäteen!

Saga Wiklund
toimittaja, Kaksplus

 

Miesten kanssa on helpompi tehdä töitä, miehistä saa reiluja työkavereita. Juoruta nekin kyllä osaa, jopa enemmän kuin naiset.
Jos työpaikalla on enemmän kuin kaksi naista, menee homma heti ilkeäksi. Varsinkin, jos joku etenee paremmin kuin toinen. Naisten välinen kateus on julmaa. Miehet osaavat onnitellakin reilusti ja kannustavat toisiaan.

 

Ensinmäisessä työpaikassa 18 vuotiaana olin kassalla. Ekana päivänä työkaveri tuli päästämään minut kahville ja huusi minulle kaiken kuullen että kuitit pitää mennä roskikseen eikä viskoa niitä lattialle. Olin todella nolona kun en ollut huomannut että kuitit eivät olleet lattialle ja menin itku kurkussa tauolle. Tällä hetkellä olen töissä aivan mahtavassa kaupassa. Kaupan kokohenkilökunta on aivan ihana ja yhteen hiileen puhaltava. Ainut että pomo aiheuttaa käytökselllään säännöllisin väliajoin pahaa mieltä. Hän kiroilee ja uhkailee.

 

Ehdottomasti paras työkokemus on mulla ollut miesten kanssa tehtaassa. Miehet osaa tsempata ja kehua tuollaisessa työympäristössä eikä siellä ollut sellaista kyräilyä niinkuin usein on naisten kanssa töitä tehdessä..Juoruamisen miehet kyllä hallitsevat ihan niinkuin naisetkin mutta sekään ei ole niin ilkeää kun mitä naisilla.

Mutta on mulla toisenlainenkin kokemus miesten kanssa työskentelystä ja siinä mua poljettiin maahan, pidettiin ihan osaamattomana idioottina ja annettiin vain niitä "naisten" töitä, mieshän ei missään tapauksessa voi viedä kahvihuoneesta roskista roskiin tms..

 

Olen saanut elinikäisiä ystäviä ihan nuoruuden työkavereista, toisaalta taas ilkeimmät ihmiset, joihin olen elämässäni tutustunut, ovat myös työn kautta tavattuja! Mutta kuten joku aiemmin kirjoitti; työpaikka/piste, jossa on vain naisia, on kyllä aivan kauhea ja selkäänpuukottajien taivas.. Kun sopivassa suhteessa naisia ja miehiä+ eri-ikäisiä ihmisiä, niin sellaisessa "tiimissä" on kivaa olla töissä, ja se heijastuu myös kaikkialle "työmaalla"!

 

Meillä on töissä 7 työntekijää, joten porukka on ehtinyt hitsautua tiiviiksi. Tunnemme hyvin toisemme, välillä olemme vapaa-ajallakin yhdessä. Meillä on niin, että 4 henkilöä tekee kokopäiväistä työtä, 3 vain osa-aikaisena lähinnä viikonloppuisin tai iltaisin. Tottakai nämä enemmän yhdessä olevat ovat tiiviimpi porukka kuin vähemmän töissä käyvät. Mutta siitä huolimatta yhteishenki on loistava, ja mikä parasta, palautetta sekä saadaan että annetaan rehellisesti, mikä on töissä todella tärkeää.

 

[QUOTE="Pulla";26700878]Ensinmäisessä työpaikassa 18 vuotiaana olin kassalla. Ekana päivänä työkaveri tuli päästämään minut kahville ja huusi minulle kaiken kuullen että kuitit pitää mennä roskikseen eikä viskoa niitä lattialle. Olin todella nolona kun en ollut huomannut että kuitit eivät olleet lattialle ja menin itku kurkussa tauolle. Tällä hetkellä olen töissä aivan mahtavassa kaupassa. Kaupan kokohenkilökunta on aivan ihana ja yhteen hiileen puhaltava. Ainut että pomo aiheuttaa käytökselllään säännöllisin väliajoin pahaa mieltä. Hän kiroilee ja uhkailee.[/QUOTE]

Mulla oli vähän sama juttu paitsi tämän lisäks joku nice työkaveri viel väitti että myyn päihtyneille. Tulin tästä ihan vainoharhaseks ja lopetin kassahommat ja en enää ikin mee kassatöihin ainakaa ruokakauppaan, missä myydään alkoholia.. Niin paljo otti päähä!! Mut oon siis antanu jo anteeks tälle henkilölle... Olin niin nuori silloin, mutta toisaalt oon kyl koko ikäni nähny humalaisia, että kyl mä mun mielest ne sillonki jo tunnistin...

 

Kyllä minäkin olisin valmis sanomaan, että miesten kanssa on niiiiiin paljon helpompi työskennellä kuin naisten. Olin aikanaan 8 vuotta naisvaltaisella alalla (sairaalassa töissä) ja voi luoja sitä kyräilyä ja paskanpuhumista ja kuppikuntien määrää. Nykyisessä työssäni olen ollut koko ajan vain miesten kanssa töissä, mukaan on mahtunut monenlaista hiihtäjää iältään 19-42 v ja kaikkien kanssa on ollut helpompi tulla toimeen kuin ikinä naisten kanssa. Miehet on suoraselkäisiä, reiluja ja tasapuolisia ja koska olen koko ajan ollut ainoa nainen työyhteisössä, minua kohdellaan päivästä riippuen kuin äitihahmoa tai prinsessaa. Mutta kyllä miehet antaa negatiivistakin palautetta jos aihetta on - mutta toisin kuin naiset, miehiltä palaute tulee suoraan, naiset puhuu vaan paskaa selän takana mutta kenelläkään ei ole pokkaa sanoa suoraan. Mä tykkään nykyisestä työstäni, siellä tsempataan kaveria ja kerrotaan heti jos joku asia mättää. Ja kaikki puhaltaa yhteiseen hiileen, ei niin että on bestiksiä ja kuppikuntia. Näiden kanssa jopa tulee vietettyä joskus vapaa-aikaakin ja muutama meiltä jo muualle lähtenyt mieskin on jäänyt ystäväpiiriin

 

Meillä ainakin on ollut aina pääsääntöisesti hyvä työporukka, paria ei-niin-miellyttävää työkaveria lukuunottamatta. Nyt kun olen kotona lapsen kanssa, pidän edelleen yhteyttä työkavereihin (joista on tullut ihan oikeita ystäviä ajan myötä) ja käyn melko usein moikkaamassa työpaikallakin. Oman kokemukseni mukaan on ehkä vähän helpompi työskennellä miesten kanssa, säästyy enemmiltä draamoilta ja ilmapiiri on vähän rennompi. Ja löytyihän tuo nykyinen kihlattu ja lapseni isä myös samaiselta työpaikalta...

 

Olen pienessä työpaikassa, porukkaa on vaihtunut melkoisesti. Meillä oli todella hyvä tiimi muutaman vuoden, kunnes kaksi vaihtoi työpaikkaa. Ja odotusten vastaisesti, tämä hyvä tiimi koostui vain naisista . Kaksi lähti, koska yrityksen johto on hankala. Itse harkitsen myös lähtöä, äitiysloman jälkeen. Tämän työtiimin kanssa pidämme edelleen yhteyksiä, tapailemme vähintään joka toinen kuukausi koko porukalla ja pienemmin tätä useammin.

 

Olen keikkalaisena sairaalassa, ja teen sijausuuksia sekä psykiatrian osastoilla että somatiikalla. Psykiatrian puolella työyhteisöt ovat yleensä hyviä ja toimivia, somatiikalla taas on enemmän juorukuntia ja kyräilyä..