Meillä on 5,5 tunnin matka yhteen suuntaan mummolaan, joten matkustamista on harjoiteltu. Matka-ajanvietteinä on äänikirjat, itse lukeminen, eväät, yhdessä laulaminen (maakuntarajoilla lauletaan aina sen maakunnan laulu, johon saavutaan). Seuraleikeistä suosituin on Mitä tiedät ystävästäni (se, missä yksi ajattelee sanaa ja toiset kyselemällä arvaavat sitä, sananhaltija saa sanoa vain joo tai ei). Siinä pienemmätkin osallistuvat innolla, mutta täytyy olla ainakin yksi kouluikäinen lapsi pelissä mukana. Myös lasketaan vastaantulevien autojen värejä tai merkkejä, jokaisella on oma värinsä tai merkkinsä ja kilpaillaan, kenen väriä tai automerkkiä tulee vastaan eniten. Joskus on myös oltu tunnistuskilpailua, kuka ekana tunnistaa vastaantulevan auton merkin, saa pisteen. Autopelit ovat siitä hyviä, että niihin voi osallistua kuskikin. Joskus on oltu Menin kerran kauppaan -leikkiäkin (kuulomuistileikki, jokainen lisää listaan yhden sanan ja jos ei muista kaikkia, tippuu pelistä pois). Lapsia on viisi, vanhin 14 v, joten on kivasti leikkijöitä. Ainakin yksi kunnon tauko täytyy pitää matkalla. Näistä keinoista huolimatta aina välillä äityy kamala tappelu, jolloin ääritapauksessa pysäytetään auto ja todetaan painokkaasti, ettei ikinä päästä mummolaan/kotiin, jos aletaan tappelemaan (ei siis mitään tappelun setvimisiä, lasten on yksinkertaisesti jokaisen itse kohdaltaan lopetettava tappelu).
Eväät ovat oma lukunsa. Niiden on oltava sotkemattomia, esim. vähärasvainen pannari on oikein hyvä eväs, pähkinät ja porkkanat ovat hyviä, samoin vaikkapa juustosarvet. Mehut vain juomakorkillisissa pulloissa, mutta vesi on paras juoma.