Töihin paluu edessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Olen 1,5-vuotiaan lapsosen äiti. Meillä kaikki toimii kun olen kotona. Lapsen isä asuu kyllä meidän kanssa mutta ei ole avuksi mitenkään. Meillä ei ole tukiverkkoja täällä. Minulla on vähän kavereita ja heitä näen äärimmäisen harvoin kun meidän lapsi on koko ajan jossain taudissa. Olen melko yksinäinen, joten olen ajatellut palata työelämään josko se mulle onnen tois.. Mies ei kuitenkaan suostu joustamaan yhtään että töihin lähtö olisi minulle helpompaa. Hän ei ole vieläkään hoitanut kertaakaan esim. iltarutiineja ja syömisiä lapsen kanssa. Hän on sanonut että jos hänelle ilmaantuu ylitöitä, hän ei lasta hae, vaan minun pitää lähteä iltavuorosta kesken pois. Suoraan sanottuna en tiedä yhtään miten he pärjäävät lapsen kanssa kahdestaan.. Minulle on tarjottu töitä, joista olen kieltäytynyt jo monta kertaa, mutta seuraavan paikan otan vastaan. Tuleekohan tämä kuvio toimimaan? Onko kaikissa muissa perheissä osallistuvia isiä? Jänskättää, mutta en kai voi loputtomiin odotella kotosallakaan..
 
No, huh, huh, mikä mies. Meillä ainakin mies on ihan omasta tahdostaan tyttäremme kanssa, 1v.2kk, ja nauttii tätmän seurasta ja on valmis joustamaan kaikesta, jos tarvis..hänellä on suht joustava työkin, mikä tietty vaikuttaa asiaan. Minä palasin 3vkoa sitten työelämään ja meillä ainakin lähtenyt se työarki sujumaan hyvin...mies vie jos tarvii tai hakee jos tarvii, mulla silti sellainen työaika että yleensä kyllä itse vien ja haen. On vaikeaa ymmärtää tuollaista että toinen vaan joutuisi joustamaan ja tekemään kaikki, mä en henk. kohtaisesti tuollaista kattelisi. Se lapsi on yhteinen ja tarvii molempien vanhempiensa seuraa ja nauttii siitä, miksi pitää olla tuollainen omalle lapselle...mua enemmänkin loukkais lapsen puolesta, eikä niinkään itseni...voi, voi, kun tuollaisia äijiä sitten näköjään vaan on oikeasti olemassa. Koita jaksaa, sun pitää nyt vähän potkia sitä äijää persuksille, on sinullakin oikeus omaan elämään ja työssäkäyntiin:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kk:
No, huh, huh, mikä mies. Meillä ainakin mies on ihan omasta tahdostaan tyttäremme kanssa, 1v.2kk, ja nauttii tätmän seurasta ja on valmis joustamaan kaikesta, jos tarvis..hänellä on suht joustava työkin, mikä tietty vaikuttaa asiaan. Minä palasin 3vkoa sitten työelämään ja meillä ainakin lähtenyt se työarki sujumaan hyvin...mies vie jos tarvii tai hakee jos tarvii, mulla silti sellainen työaika että yleensä kyllä itse vien ja haen. On vaikeaa ymmärtää tuollaista että toinen vaan joutuisi joustamaan ja tekemään kaikki, mä en henk. kohtaisesti tuollaista kattelisi. Se lapsi on yhteinen ja tarvii molempien vanhempiensa seuraa ja nauttii siitä, miksi pitää olla tuollainen omalle lapselle...mua enemmänkin loukkais lapsen puolesta, eikä niinkään itseni...voi, voi, kun tuollaisia äijiä sitten näköjään vaan on oikeasti olemassa. Koita jaksaa, sun pitää nyt vähän potkia sitä äijää persuksille, on sinullakin oikeus omaan elämään ja työssäkäyntiin:)

Sanopas muuta. Minua todella surettaa lapsen puolesta. Lapsi monesti yrittää kerjätä isänsä huomiota sitä kuitenkaan saamatta. Isä ei ole vielä kertaakaan käynyt meidän kanssa kävelyllä tai puistossakaan. Hän ei tiedä lapsesta mitään. Lapsi aina itkee isänsä seurassa. Mitä hän sitten kun äiti ei olekaan enää paikalla???
 
Tuo on melko outo asenne mieheltäsi...eikö hän kykene ajattelemaan, että teidän tulotkin kasvaa, jos menet töihin? Kyllä kai hän pakon edessä hakee lapsensa hoidosta, jos ei muuta vaihtoehtoa ole:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
ota ero ja muuta lapsen kans kaksin, vuoropäivähoito on myös vaihtoehto, silloin ei työajoillakaan ole merkitystä

En mä eroa nää ensimmäisenä vaihtoehtona.

Vuoropäivähoitoa ei meille anneta, koska miehellä on säännölliset työajat. Tarkistettu on.
 

Yhteistyössä