todistusten arviointi...ootteko ikinä kysellyt opeta perusteita/perusteluja..............

[vai onko niin että pärstä ei miellytä]

Eli mietityttää....
1. syksyn puoli välissä ope laittoi lapsia itse arvioimaan itseään ....ihan hyvä.....paitsi että niistä ei jälkikäteen kuulemma keskusteltu.....miten lapsi voi arvioinista oppia jos niitä ei käydä yhdessä läpi
2. lapsellani oli muuten ihan hyvä jouluarviointi mutta käytöskohta ihmetyttää....ollut aina hyvä...jä tämä on kolmas arviointi jo.....kysyi lapseltani että tietääkö miksi on näin...niin sillä ei ole mitään hajua asiasta....itse ihmettelen kanssa, koska käydessäni marraskuussa keskustelua kaikki oli hyvin...viittaa, antaa työrauhaa on ystävällinen jne........

kaikista huonoin juttu on se, että lapsi ei tiedä miten pitäisi käyttäytyä kun opelta ei ole tullut minkäälaista palautetta?

eli jos olisit minä...kysyisitko opelta säköpostilla tilannetta kun koulut taas alkaa?

 

[äiti*3]

No meidän koulussa lähdetään siitä, että käytös on aina 8. Eli jos siis käyttäytyy huomattavasti paremmin, niin on enemmän ja jos taas huonommin, niin vähemmän.

 

[Aamuäree]

Mä soittaisin tai kävisin tapaamassa opettajaa.

 

[fanta]

Meillä tuli viime keväänä nuoremman pojan käytösnumero (8 ) vähän puskan takaa, on aina ollut kiitettävä käytös eikä nytkään koko kevään aikana tullut kotiin mitään palautetta käytöksestä, opettaja oli uusi, vain sen kevätlukukauden oli heillä. Muilla oli kyllä jälki-istuntoja ja muikkareita, mutta ei pojallani. Uskon kyllä, että hän osaa olla mukana ja keksimässäkin tyhmyyksiä, joten en epäile, etteikö näin sitten ole ollut. Olisin vain mielelläni kuullut asiasta silloin, kuin sille olisi voinut jotain tehdä. Opetussuunnitelmassa sanottiin arviointiperusteista (vai mikä kohta se nyt olikaan ) että kasi käytöksessä on jo merkki selvistä käytösongelmista, joista pitää olla kotiinpäin yhteydessä. lapsi itse oli hyvin pettynyt ja pahoillaan tuosta numerosta (joka missä muussa varsinaisessa aineessa on oikein hyvä numero) eikä ymmärtänyt mistä se johtuu. Nyt kun olimme arviointikeskustelussa, uusi ope oli ilman muuta sitä mieltä, että käytös on 9, ellei peräti 10.

 

[Tiuku]

Mikset voisi kysyä? Itse kyllä soittaisin ja kysyisin asiaa suoraan. Sähköpostin välityksellä ei välttämättä saa kaikkea irti siitä opettajasta.

P.S. Olisi kiva jos käyttäisit välimerkkejä aivan tavalliseen tapaan tuon piste piste piste tekstin sijaan.

 

[Äippyli]

Nyt en kyl ymmärtäny.
Käytöskohta hyvä? Niin mikä mättää?

 

[ap]

Mä soittaisin tai kävisin tapaamassa opettajaa.

mutta opet kai on jo lähtennyt joululomalle? ...........sitten tammikuussa...ehkä olisikin parempi soittaa.......saisi vastauksen suorilta........

 

[gregoryn]

Kysyisin, vaikken tosin täysin ymmärtänytkään ongelmaa. Palautteita ei aina lapsen kanssa huomata käydä läpi, sillä tuollainen reflektio kuuluu pikemminkin aikuiskasvatukseen. Voisi kuitenkin olla hyvä, jos sinä, lapsesi ja opettaja tapaisitte ja kävisitte läpi, mitä lapselle kuuluu ja miten opettajan mielestä käyttäytyy.

 

[ap]

Nyt en kyl ymmärtäny.
Käytöskohta hyvä? Niin mikä mättää?

Hyvä on ihan ok. Se mättäää, että lapsella ei ole hajuakaan miten parantaisi käytöstään. Hyvä=osaa, mutta on vielä opittavaa. Kiitettävää = osaa lähes täydellisesti

Eli jos aina saa hyvän eikä tiedä miksi, niin kyllä ihmetyttää. Varsinkin kun keskusteluissa annetaan ymmärtää, että lapsi osaa käyttäytyä.

 

[ap]

Kysyisin, vaikken tosin täysin ymmärtänytkään ongelmaa. Palautteita ei aina lapsen kanssa huomata käydä läpi, sillä tuollainen reflektio kuuluu pikemminkin aikuiskasvatukseen. Voisi kuitenkin olla hyvä, jos sinä, lapsesi ja opettaja tapaisitte ja kävisitte läpi, mitä lapselle kuuluu ja miten opettajan mielestä käyttäytyy.

kyllä jo useissa päiväkodeissa on tapana pitää kolmikanta keskusteluja ei jossa on mukana eska ope, lapsi ja vanhempi.

Ja onhan se kummallista jos pitää arvioida itseään, ja niistä ei jutella. Varsinkin jos arvioinnit eivät ole totuuden mukaisia.

 

[Äippyli]

Nyt en kyl ymmärtäny.
Käytöskohta hyvä? Niin mikä mättää?

Hyvä on ihan ok. Se mättäää, että lapsella ei ole hajuakaan miten parantaisi käytöstään. Hyvä=osaa, mutta on vielä opittavaa. Kiitettävää = osaa lähes täydellisesti

Eli jos aina saa hyvän eikä tiedä miksi, niin kyllä ihmetyttää. Varsinkin kun keskusteluissa annetaan ymmärtää, että lapsi osaa käyttäytyä.

Meillä ekaluokkalainen sai käytöskohtaan hyvän = 8-9 luokkaa, erinomainen = 10!
Olen aivan tyytyväinen arvosteluun

Heikko = 4-5
Tyydytävä = 6-7
Hyvä = 8-9
Erinomainen = 10

 

[arpajaisnumero]

Itse sain kerran ala-asteella kyllä kokea rankan muutoksen käytösnumerossa, olin aina ollu tosi kiltti ja tehnyt kaiken hyvin ja käytösnumero olikin 9 yleensä, mutta kerran juuri ennen joulua väittelin jostain asiasta opettajan kanssa. Käyttäytymiseni siis tällä yhdellä kerralla ei ollut aivan sen mukaista kuin pitäisi, mutta sen sijaan että olisin saanut jälki-istuntoa tms, opettaja laskikin käytösnumeroni 7 ja kiltille tytölle se oli kova pala. Etenkin kun luokan riehujapoika, joka häiritsi yhtenään opetusta ja kiusasi muita, sai saman käytösnumeron, ja hän oli siis käyttäytynyt koko vuoden niin.

Mielestäni kyllä opettajalle voisi lähettää viestiä ja kysyä ystävällisesti mitä lapsesi voisi tehdä paremmin, jotta saisi paremman arvostelun.

 

[kinuski]

Meille jo viime keväänä ope kertoi, että käytösnumeroiden arviointi on muuttunut. Keskiverto käytösnumero on nykyään 8, täytyy olla toooodella hyvä jos saa 9 tai 10 käytöksestä. Meillä pojalla oli nyt käytös 7, ja ope kehui kun on käytös parantunut syksystä niin paljon että kevääksi tähdätään 8.

 

[gregoryn]

Kysyisin, vaikken tosin täysin ymmärtänytkään ongelmaa. Palautteita ei aina lapsen kanssa huomata käydä läpi, sillä tuollainen reflektio kuuluu pikemminkin aikuiskasvatukseen. Voisi kuitenkin olla hyvä, jos sinä, lapsesi ja opettaja tapaisitte ja kävisitte läpi, mitä lapselle kuuluu ja miten opettajan mielestä käyttäytyy.

kyllä jo useissa päiväkodeissa on tapana pitää kolmikanta keskusteluja ei jossa on mukana eska ope, lapsi ja vanhempi.

Ja onhan se kummallista jos pitää arvioida itseään, ja niistä ei jutella. Varsinkin jos arvioinnit eivät ole totuuden mukaisia.

En lainkaan epäillytkään tuota. Tarkoitin siis ennen kaikkea sitä, että itsereflektio on mielletty konventionaalisesti aikuiskasvatuksen ja ohjauksen piiriin, eikä niinkään perus- tai esiopetukseen kuuluvaksi. Näkemys opetuksesta ohjaustilanteena on kuitenkin laajentumassa, joten yhä useammin myös nuoremmat oppijat otetaan palautekeskusteluissa huomioon. Valitettavasti näin ei aina ole, sillä mitään vakiintunutta käytäntöä ei ole.