Politiikan teko on terhakasta touhua noususuhdanteiden aikana, mutta hikisempää hommaa matalasuhdanteiden vallitessa. Onhan se mukavampi jakaa kannattajille muiden ihmisten rahaa, kuin olla jakamatta.
Tämä onkin tärkeä opetus. Poliitikot eivät luo kansantalouteen mitään. He vain ottavat ja jakavat muiden hiellä ja vaivalla hankkimia rahoja. Periaatteessa rahaa otetaan neljästä kohteesta. Työstä, eli palkasta tai eläkkeestä (viivästettyä palkanmaksua), ostoksista, säästetystä omaisuudesta tai poliitikkojen tarjoamista ”palveluista” (terveyskeskukset, erilaiset pakolliset lupa-asiat, yms.). Puolueillakaan ei ole keskenään sen suurempaa eroa kuin se, että Antti Rinne haluaa muita innokkaimmin (innokkaammin jopa kuin Li Andersson) verottaa yksityisille ihmisille säästämällä kertyneen omaisuuden mahdollisimman nopeasti poliitikkojen tuhlattavaksi.
Jotta mahdollisimman monelta kansalaiselta menisi muusit ja pullat sekaisin, poliitikot ja media esittävät asian ikään kuin valtiolla olisi omaa rahaa. Sen jälkeen, kun Neuvostoliitto hajoisi, vaihtoivat toki ilmaisun ”valtion pitää maksaa” muotoon ”yhteiskunnan pitää maksaa”. Niinkään yksinkertainen asia ei mahdu päähän, että elleivät Virtaset maksa veroja, ”yhteiskunnalla” ei ole varaa maksaa mitään. Kaiken sen rahan jota ”yhteiskunta” käyttää, se kerää Virtasilta. Tai ei ihan kaikkea, ottaahan ”yhteiskunta” lisäksi miljarditolkulla velkaa. Jonka Virtasten perilliset joutuvat maksamaan takaisin. Ei sitä velkaa valtio maksa, kun sillä ei ole muita tuloja, kuin Virtasten ja heidän jälkeläistensä maksamat verot. Ja vaikka velkaa ei maksettaisikaan koskaan takaisin, niin jos korot nousevat prosentin, pitää seuraavana vuonna ottaa miljardi entistä enemmän, että selvitään nousseista koroista.
Tämä maa ei tästä nouse. Ei nouse, koska maassa on hallitus, joka uskoo kanantalouden pyrähtävän nousuun, kun tuloveroastetta heilutetaan puolella prosentilla sinne sun tänne. Nousua ei kuitenkaan tule, ellei täällä kannatta omistaa yrityksiä. Vain tekemällä omistamisesta kannattavaa, pääomaa saadaan houkuteltua kohteisiin, jotka luovat työpaikkoja. Ellei maassa ole voittoa tuottavia yrityksiä, ei ole myöskään pysyviä työpaikkoja.
Asian korjaaminen on valtava urakka, koska kannattavaa yritystoimintaa ei voi pitkään harjoittaa maassa, joka velkaantuu koko ajan. Jos tosiasioita ei tunnusteta, meillä ei ole mitään toivoa. Vain jos kaikki kansanedustajat myöntävät, että menot on heti leikattava tasolle, jolla ne voidaan kattaa ilman velanottoa, hyvinvointiyhteiskunta voi pelastua.
En ymmärrä, miksi kansanedustajat haluavat tuhota hyvinvointiyhteiskunnan lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme. Onko oma uudelleenvalinta tai puolueen hetkellinen gallupsuosio sen arvoista? Jos on, hävetkää!
http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2016/08/15/todellinen-ongelma/
Tekis mieli käydä antamassa pusu Kallen poskelle!
Tämä onkin tärkeä opetus. Poliitikot eivät luo kansantalouteen mitään. He vain ottavat ja jakavat muiden hiellä ja vaivalla hankkimia rahoja. Periaatteessa rahaa otetaan neljästä kohteesta. Työstä, eli palkasta tai eläkkeestä (viivästettyä palkanmaksua), ostoksista, säästetystä omaisuudesta tai poliitikkojen tarjoamista ”palveluista” (terveyskeskukset, erilaiset pakolliset lupa-asiat, yms.). Puolueillakaan ei ole keskenään sen suurempaa eroa kuin se, että Antti Rinne haluaa muita innokkaimmin (innokkaammin jopa kuin Li Andersson) verottaa yksityisille ihmisille säästämällä kertyneen omaisuuden mahdollisimman nopeasti poliitikkojen tuhlattavaksi.
Jotta mahdollisimman monelta kansalaiselta menisi muusit ja pullat sekaisin, poliitikot ja media esittävät asian ikään kuin valtiolla olisi omaa rahaa. Sen jälkeen, kun Neuvostoliitto hajoisi, vaihtoivat toki ilmaisun ”valtion pitää maksaa” muotoon ”yhteiskunnan pitää maksaa”. Niinkään yksinkertainen asia ei mahdu päähän, että elleivät Virtaset maksa veroja, ”yhteiskunnalla” ei ole varaa maksaa mitään. Kaiken sen rahan jota ”yhteiskunta” käyttää, se kerää Virtasilta. Tai ei ihan kaikkea, ottaahan ”yhteiskunta” lisäksi miljarditolkulla velkaa. Jonka Virtasten perilliset joutuvat maksamaan takaisin. Ei sitä velkaa valtio maksa, kun sillä ei ole muita tuloja, kuin Virtasten ja heidän jälkeläistensä maksamat verot. Ja vaikka velkaa ei maksettaisikaan koskaan takaisin, niin jos korot nousevat prosentin, pitää seuraavana vuonna ottaa miljardi entistä enemmän, että selvitään nousseista koroista.
Tämä maa ei tästä nouse. Ei nouse, koska maassa on hallitus, joka uskoo kanantalouden pyrähtävän nousuun, kun tuloveroastetta heilutetaan puolella prosentilla sinne sun tänne. Nousua ei kuitenkaan tule, ellei täällä kannatta omistaa yrityksiä. Vain tekemällä omistamisesta kannattavaa, pääomaa saadaan houkuteltua kohteisiin, jotka luovat työpaikkoja. Ellei maassa ole voittoa tuottavia yrityksiä, ei ole myöskään pysyviä työpaikkoja.
Asian korjaaminen on valtava urakka, koska kannattavaa yritystoimintaa ei voi pitkään harjoittaa maassa, joka velkaantuu koko ajan. Jos tosiasioita ei tunnusteta, meillä ei ole mitään toivoa. Vain jos kaikki kansanedustajat myöntävät, että menot on heti leikattava tasolle, jolla ne voidaan kattaa ilman velanottoa, hyvinvointiyhteiskunta voi pelastua.
En ymmärrä, miksi kansanedustajat haluavat tuhota hyvinvointiyhteiskunnan lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme. Onko oma uudelleenvalinta tai puolueen hetkellinen gallupsuosio sen arvoista? Jos on, hävetkää!
http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2016/08/15/todellinen-ongelma/
Tekis mieli käydä antamassa pusu Kallen poskelle!
)