K
Kiirastuli
Vieras
Minulla on todella iso ongelma seksuaalisuuteni kanssa. Asia on todella hankala, enkä enään tiedä mitä tehdä. Tilanne on varsin monimutkainen. Niinpä ajattelin jakaa sen täällä, jos kenelläkään olisi mitään järkevää mielipidettä tai jopa kokemusta tai olisi kuullut tälläisestä haasteesta parisuhteessa. Tunnen olevani kovin yksin asian kanssa, enkä oikein kehtaa edes kamalasti puhua siitä kenellekkään. Parhaalle ystävälle olen, mutta hän elää niin täysin eri elämäntilanteessa, että ei oikein osaa sanoa mitään.
Kiitos niille jotka jaksavat lukea.
Olen nuorehko naimisissa oleva perheenäiti. Seksuaalisesti olin nuorempana aika aktiivinen ja innokas. Olen bi-seksuaali, mutta olen kuitenkin ollut aina suhteissa miesten kanssa. Suhde nykyisen mieheni kanssa alkoi kahdeksan vuotta sitten ja alku oli kiihkeä. Parin vuoden yhdessäolon jälkeen tuli kuitenkin aika isoja ryppyjä, kun selvisi, että hän on ollut uskoton. Ei sänkyyn asti ollut mennyt, mutta lähetellyt kuvia ja viestejä ja soittanut kerran maksulliselle linjalle. No se oli arvaten aika iso shokki, mutta lähdimme selvittämään sitä ammattilaisen kanssa ja me selvisimme siitä. Ennen tuota skenaariota haluni miestäni kohtaa olivat kuitenkin jo alkaneet hiipumaan ja haaveilin enemmän naisista. Puhuimme myös tästä avoimesti ja ajateltiin, että tämä menee kyllä ohi. Ja tulihan niitä halukkaita kausia miestä kohtaan, mutta aina vain vähemmän ja vähemmän.
Siinä tuli pari lastakin ja vaikka petipuolella oli välillä hiljaista niin sanoisin suhteemme olevan hyvä. Välitämme toisistamme syvästi monella tasolla. Meillä on hyvin tasapainoinen ja rakastava suhde. Sellaisella aikuisella ja kypsällä tasolla. Aitoa kunnioitusta toisiamme kohtaan virheineen päivineen.
Kuitenkin tässä kolmen vuoden aikana haluttomuuteni oli jäänyt. Ei ole enään tullut ollenkaan kausia jolloin haluaisin häntä. Toisin, en ollut kamalasti halunnut muitakaan. Tuossa vuosi sitten selvisikin, että kilpirauhasarvoni olivat päin mäntyä. Todella paha vajaatoiminta. Lääkitys laitettiin ja arvot palasivat.
Ja arvojen mukana palasivat halut. Aivan hillittömät halut. Mutta naisia kohtaan.
Vain naisia.
Enkä voi ymmärtää mitä on tapahtunut. Minua kuvottaa ajatus seksistä miehen kanssa. Yritän olla mieheni kanssa kerran viikossa, mutta todellisuudessa se taitaa olla kerran kuussa, koska hakkaa niin paljon vastaan. Minua inhoittaa koko.... miehisyys? Samalla olen kuitenkin halukkaampi kuin vuosiin. Tunnen ihan fyysistä kipua alavatsassa halujeni kanssa eikä oma käsikään auta, kuin tunniksi ja olen taas aivan tuskissani. En ole koskaan ollut näin.... Liekeissä?
Ja mikä pahinta... En miestäni kohtaan. Varmaan paha vajaatoiminta oli syy totaaliseen haluttomuuteeni, mutta mitä ihmettä tapahtui siinä välissä? Mihin se bi-seksuaalisuuteni toinen puoli jäi?
Olemme keskustelleet asiasta hyvin avoimesti mieheni kanssa. Emme oikein tiedä mitä tehdään. Jotenkin me vain odotamme. Odotamme, että jotain tapahtuisi.
Kävin pari kertaa tapaamassa sexpossa seksuaaliterapeuttiakin, mutta eipä siitä viisaammaksi tullut. Kuulemma seksuaali-identiteetti voi kypsyä aika pitkäänkin. Oli olenko minä nyt ihan yhtäkkiä lesbo vai? Ei kai...
Varmaan moni ajattelee, että nyt pitäisi erota. Me emme kuitenkaan tahdo. Viihdymme yhdessä. Meillä on todella mukavaa. Meillä on ihana perhe ja mukava arki ja se on jo jotakin. Meillä on rakkautta ja välittämistä. Meillä vain ei ole... seksiä... paljoakaan.
Ja nyt on täysi umpikuja. Me molemmat olemme todella halukkaita, mutta halumme eivät kohtaa.
Eikä avoinkaan suhde oikein onnistu. Kumpikaan ei tahdo sitä. Olemme aikalailla keskustelleet kaikki vaihtoehdot läpi. Jotenkin tuntuu, että kaikki on käyty läpi ja tässä sitä ollaan. Kiimaisina ja peti kylmänä. Hah hah hah.
Hankalaa.
Kiitos niille jotka jaksavat lukea.
Olen nuorehko naimisissa oleva perheenäiti. Seksuaalisesti olin nuorempana aika aktiivinen ja innokas. Olen bi-seksuaali, mutta olen kuitenkin ollut aina suhteissa miesten kanssa. Suhde nykyisen mieheni kanssa alkoi kahdeksan vuotta sitten ja alku oli kiihkeä. Parin vuoden yhdessäolon jälkeen tuli kuitenkin aika isoja ryppyjä, kun selvisi, että hän on ollut uskoton. Ei sänkyyn asti ollut mennyt, mutta lähetellyt kuvia ja viestejä ja soittanut kerran maksulliselle linjalle. No se oli arvaten aika iso shokki, mutta lähdimme selvittämään sitä ammattilaisen kanssa ja me selvisimme siitä. Ennen tuota skenaariota haluni miestäni kohtaa olivat kuitenkin jo alkaneet hiipumaan ja haaveilin enemmän naisista. Puhuimme myös tästä avoimesti ja ajateltiin, että tämä menee kyllä ohi. Ja tulihan niitä halukkaita kausia miestä kohtaan, mutta aina vain vähemmän ja vähemmän.
Siinä tuli pari lastakin ja vaikka petipuolella oli välillä hiljaista niin sanoisin suhteemme olevan hyvä. Välitämme toisistamme syvästi monella tasolla. Meillä on hyvin tasapainoinen ja rakastava suhde. Sellaisella aikuisella ja kypsällä tasolla. Aitoa kunnioitusta toisiamme kohtaan virheineen päivineen.
Kuitenkin tässä kolmen vuoden aikana haluttomuuteni oli jäänyt. Ei ole enään tullut ollenkaan kausia jolloin haluaisin häntä. Toisin, en ollut kamalasti halunnut muitakaan. Tuossa vuosi sitten selvisikin, että kilpirauhasarvoni olivat päin mäntyä. Todella paha vajaatoiminta. Lääkitys laitettiin ja arvot palasivat.
Ja arvojen mukana palasivat halut. Aivan hillittömät halut. Mutta naisia kohtaan.
Vain naisia.
Enkä voi ymmärtää mitä on tapahtunut. Minua kuvottaa ajatus seksistä miehen kanssa. Yritän olla mieheni kanssa kerran viikossa, mutta todellisuudessa se taitaa olla kerran kuussa, koska hakkaa niin paljon vastaan. Minua inhoittaa koko.... miehisyys? Samalla olen kuitenkin halukkaampi kuin vuosiin. Tunnen ihan fyysistä kipua alavatsassa halujeni kanssa eikä oma käsikään auta, kuin tunniksi ja olen taas aivan tuskissani. En ole koskaan ollut näin.... Liekeissä?
Ja mikä pahinta... En miestäni kohtaan. Varmaan paha vajaatoiminta oli syy totaaliseen haluttomuuteeni, mutta mitä ihmettä tapahtui siinä välissä? Mihin se bi-seksuaalisuuteni toinen puoli jäi?
Olemme keskustelleet asiasta hyvin avoimesti mieheni kanssa. Emme oikein tiedä mitä tehdään. Jotenkin me vain odotamme. Odotamme, että jotain tapahtuisi.
Kävin pari kertaa tapaamassa sexpossa seksuaaliterapeuttiakin, mutta eipä siitä viisaammaksi tullut. Kuulemma seksuaali-identiteetti voi kypsyä aika pitkäänkin. Oli olenko minä nyt ihan yhtäkkiä lesbo vai? Ei kai...
Varmaan moni ajattelee, että nyt pitäisi erota. Me emme kuitenkaan tahdo. Viihdymme yhdessä. Meillä on todella mukavaa. Meillä on ihana perhe ja mukava arki ja se on jo jotakin. Meillä on rakkautta ja välittämistä. Meillä vain ei ole... seksiä... paljoakaan.
Ja nyt on täysi umpikuja. Me molemmat olemme todella halukkaita, mutta halumme eivät kohtaa.
Eikä avoinkaan suhde oikein onnistu. Kumpikaan ei tahdo sitä. Olemme aikalailla keskustelleet kaikki vaihtoehdot läpi. Jotenkin tuntuu, että kaikki on käyty läpi ja tässä sitä ollaan. Kiimaisina ja peti kylmänä. Hah hah hah.
Hankalaa.