todella kaunis jäähyväisruno...lemmikille...

Tiedän...
mä kidutan itseäni...ja turhaan oikeastaan ajattelenkaan tulevaa..
meidän tessa jolla on alkava sydänvika ikää vasta 5,5v ja oikealla hoidolla voi hyvinkin elää täyspitkän elämän...
posetiivareiden sivuilta löysin tämän todella kauniin runon ja kyyneleet valuvat silmistäni..miten ihmeessä minusta on joskus tuohon...?? toivottavasti tessa elää täys pitkän elämän ja nukkuu pois rauhassa kotona rakkaassa paikassaan


Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.
 
tässä olis myös toinen...

Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.
 
han li
Minuakin nuo rupesivat itkettämään.
Meillä vain on erilainen tilanne siinä mielessä, että koiran lähtölaskenta on jo alkanut. Sitä vain haluaa pitkittää ja pitkittää ja silti joka päivä töistä tullessa kun löytää ne veripisarat pissan seasta lattialta tietää, että koiran täytyy saada mennä. Se vaan tuntuisi niin hirveältä, koska toinen koira piti lopettaa kasvainten takia kuukausi sitten. Ei tule meille koiria moneen vuoteen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2006 klo 02:09 han li kirjoitti:
Minuakin nuo rupesivat itkettämään.
Meillä vain on erilainen tilanne siinä mielessä, että koiran lähtölaskenta on jo alkanut. Sitä vain haluaa pitkittää ja pitkittää ja silti joka päivä töistä tullessa kun löytää ne veripisarat pissan seasta lattialta tietää, että koiran täytyy saada mennä. Se vaan tuntuisi niin hirveältä, koska toinen koira piti lopettaa kasvainten takia kuukausi sitten. Ei tule meille koiria moneen vuoteen.
kovasti jaksamista teille..
kuten noista jäähyväis runoista tulee jo ilmi...raskas päätös teillä mutta koiran parasta on ajateltava vaikka kuinka ei haluais päästää sitä...
raskasta on teille ja meillekkin tulevaisuudessa joskus kaukana toivottavasti..
silti teille kovasti haleja

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
 
NeitiWillyWonka
Siis nää runot on niin rankkaa luettavaa... :'(
Ton ekan runon luin joskus jostain,ja vollasin sen jälkeen 2 tuntia...
Nytkin tuli itku vaikka kuinka yritin että ei...
Meillä on 2 kissaa,juhannuksena tulevat 4 vuotta.
Ja ne on mulle tärkeempiä tässä maailmassa.
Mun omia lapsia... :ashamed:
Pahin pelkoni on se,että kun vauva kesällä syntyy,niin se olisi allerginen kisuille...
Kamalasti ahistaa koko ajatus.

Emmä kyllä tiijä mitä mun piti kirjottaa...
Tuli niin masentava olo noista runoista.
Äh,kaippa mä lähen nukkuun ja vien noi kaks ihanaa ronttia mukanani sänkyyn mun kans nukkuun.. =) :heart:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.02.2006 klo 00:30 NeitiWillyWonka kirjoitti:
Siis nää runot on niin rankkaa luettavaa... :'(
Ton ekan runon luin joskus jostain,ja vollasin sen jälkeen 2 tuntia...
Nytkin tuli itku vaikka kuinka yritin että ei...
Meillä on 2 kissaa,juhannuksena tulevat 4 vuotta.
Ja ne on mulle tärkeempiä tässä maailmassa.
Mun omia lapsia... :ashamed:
Pahin pelkoni on se,että kun vauva kesällä syntyy,niin se olisi allerginen kisuille...
Kamalasti ahistaa koko ajatus.

Emmä kyllä tiijä mitä mun piti kirjottaa...
Tuli niin masentava olo noista runoista.
Äh,kaippa mä lähen nukkuun ja vien noi kaks ihanaa ronttia mukanani sänkyyn mun kans nukkuun.. =) :heart:
mä olen itse allerginen...pelkään kokoajan että tytöille puhkeaa allergia ja tessasta pitää luopua...
pesen tessan kerran kuukaudessa..ettei siihen muodotu sitä minua allergisoivaa hilsettä...
ja hyvin on menty 5,5v...pientä niiskutusta saattaa olla silloin ku koiralla on karvanlähtö ja se nukkuu meidän sängyssä...muuten ei tule oireita ollenkaan :D
 

Yhteistyössä