Todella epäonnistunut äiti!

Ei kannata vaivautua lukemaan jos ei jaksa kuunnella valitusta!
Meillä 1,5v poika ja mulla la reilun viikon päästä. Poika oli viime viikon keuhkokuumeessa, nyt jo parantunu kokonaan. Kahteen viikkoon en oo saanu poikaa syömään, enkä nyt viikkoon nukkumaankaa. Kaikki niin tappelua ku voi vaan olla! Mulla sellaset liitoskivut, et en sängystä kunnolla ylös pääse. Tänään supistellu koko aamupäivän ja muutenki vähän kurja olo, just oon ite selvinny flunssasta.
Mies sattu tos soittaan just pahimmalla hetkellä töistä, mulla pinna palo ton lapsen kans totaalisesti(meillä ei kai nukuta tänää ollenkaa pääikkäreitä). Sen jälkeen oon vaan itkeny eikä loopua näköjään tule!
Kai meillä menny joku ton pojan kans tosi pahasti pieleen ku tuntuu et ei mitään kuria saa tohon lapseen...
En vaan yksinkertasesti jaksa enää tapella!

 

Et oo epäoinnistunut äiti, 1½-vuotiaat vaan on semmosia. OIkeasti. 4-vuotiaana se sama riiviä on jo ihan järkevä. :hug:

 

ja tsemppiä todella epäonnistuneelta vaimolta, äidiltä ja erityisen epäonnistuneelta kotitalouskoneelta :hug:

 

Et ole epäonnistunut, väsynyt olet. Ja ihan ymmärrettävistä syistä. :hug:

Yritä järjestää itsellesi lepohetkiä, kyllä se siitä iloksi muuttuu. Jaksamista!

 

:hug:
Voimia sinne. Koitahan saada hoitoapua loppuajalle ja ekoille viikoille pikkuasen kans. Saat kerätä itekki voimia.

Ja epäonnistujasta ei voi kyl puhua =)

 

Meillä oli täsmälleen sama tilanne viime keväänä! Olin viimeisilläni ja poika oli reilun vuoden ikäinen. Kaikki oli tappelua ja itkin ja raivosin kun mikään ei onnistunut. Meillä nukkuminen oli selllaista tappelua ja syöminen myös. Suosittelen paljon ulkoilua. Me oltiin silloin keväällä ja kesällä ulkona suurin osa päivästä, koska sisällä kiukutteli ihan hirveästi. Ulkona syötiin eväitäkin, kun siellä ei kiukutellut.

 

Nö höpsis sinä epäonnistunut ole! Tuo on juur tuota noiden pienten kanssa, meillä alkaa pikkasen helpottaa kun tyttö lähestyy jo kahta vuotta. Mut niin monet tappelut ja hermojen menetykset, itkut ja hammastenkiristelyt on sen kanssa koettu, ettei tosikaan.
Koita levätä, jos se mitenkään on mahdollista. :hug:

 

Ei sulla olis ketään kaveria, jonka voisit soittaa vaik kahville. Saisit ite iloista seuraa, kuin myös lapsesi. Ja kenties sellaisen kaverin, joka vähän leikittäis sun lasta. Tarvit lepoa! On kamalaa olla väsynyt ja kun tietää, että pitäis jaksaa vaik mitä... Sul voi synnytys olla siis tosi lähellä, säästä siihen voimia ja jätä kaikki , minkä vaan voit tekemättä. Nyt on se hetki, jolloin kannattaa kutsua mummot ja kummit lasta hoitamaan! :hug: