Todella ahdistava tilanne

[Triina]

Meillä mieheni kanssa (ollaan 29 ja 30-vuotiaat) ollut vauvakuume vuoden verran. Molemmilla vakituinen työpaikka, mutta...Oma työni on niin stressaavaa, haastavaa ja vaativaa, että en tiedä, uskallanko jäädä äitiyslomalle! Olen ollut nykyisessä työssäni vuoden, (muualla, eri alalla nin 6v) ja tuntuu, että en ihan vielä ole sinut työni kanssa, toisinsanoen, liian suuret saappaat, ja ahdistus tästä seuraa päivittäin kotiin saakka. Kuitenkin kyseessä on ns. unelmatyöni unelma-alallani -nyt vain olen huomannut, että rahkeeni eivät sittenkään taida riittää.

yritys, jossa työskentelen on melko pieni, samalla työnkuvalla tehtäviä hoitaa 3 henkilöä, joten jos jäisin äitiyslomalle, sijainen olisi pakko palkata, töitä ei voi jakaa toisille.

Onko palstalla ketään, joka olisi päätynyt lapsenteon yrittämiseen samankaltaisessa, todella stressaavassa tilanteessa. Vertaistukea kaivattaisiin, kovasti!

 

[tiia]

olen sitä mieltä että jos lapsen tosissaan haluaa niin ei siinä ole sitten mitään muttia,kaikki muu tulee lapsen jälkeen!joten ei ku tuumasta toimeen ja vauvaa yrittämään,töitä kerkeää tehdä myöhemminki.

 

[haikaraa odotellessa]

juups... samaa mieltä!! Mulla itellä opinnot pahasti kesken, mutta vauvaa on yritetty jo vuoden päivät!! Jos nyt sattuu tärppäämään niin opintojen pariin palataan kun keretään.... ;-D vaikka välillä tuntuu että mahtaako ollenkaan tärpätä...

 

[senora]

mulla ollu vähän sama tilanne. Kun 20-vuotiaana sain ekan vakituisen työpaikan, siitähän piti pitää kynsin hampain kiinni. Oikein innolla puskin töitä ja siirrettiin systeemeitä atk-lle. Ei siinä lapsia joutanut miettimään. 30-vuotiaana siirryin toisiin (=nykyisiin) tehtäviin ja pitihän tämäkin työ opetella. Nyt on ikää mittarissa 40 v, ja eipä ole niin helppoa enää lasta saada.

Kumpikin työpaikka joista mainitsin on sellaisia, että niihin pitää ottaa tilalle joku äitiyslomaa sijaistamaan.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen!

 

[Syksy]

Jos todella haluatte vauvaa niin sitten teette niin!!!! Omalta kohdaltani voin sanoa että olen kesällä aloittanut uudessa työssä ja aivan sama niin vauvaa yritämme kovasti edelleenkin. Viime keväänä tuli keskenmeno ja meille on tapahtunut elämässä paljon muutakin surullista mikä on saanut panemaan elämän asiat tärkeysjärjestykseen.
Usko, kun sanon että elätte ainutkertaista elämää ja joka päivä on lahja eikä ne päivät ole itsestäänselviä.... Jos todella haluatte lapsen niin tehkää, yrittäkää sitä. Antakaa uudelle elämälle mahdollisuus ja tuo sinun kirjoitus antoi sellaisen kuvan että et ole onnellinen uudessa työssäsi... Voimia sinulle tehdä oikea ratkaisu!!!!!

 

[Triina]

Kiitos kaikille vastanneille kannustuksesta. Jotenkin sitä valaa uskoa elämäänsä voimallisemmin, kun kuulee "totuuksia" muidenkin suista
Mukavaa talvenjatkoa jokaiselle

 

[mini--]

Kyllä niitä töitä ehti tehdä ja todennäköisesti et mitään mitalia tai muutakaan palkintoa tule työnantajaltasi saamaan, jos lapsen tekoa lykkäät Luulisi sitä paitsi jokaisen työnantajan tiedostavan "riskit", jos palkkaa nuoren naisen.

Itse olin juuri aloittanut unelmatyössäni, joka oli vaativa ja stressaavakin tehtävä. Ensimmäisen työviikon jälkeen plussasin ja kauhun sekaisin tuntein kerroin raskaudestani rv 12 tienoilla. Tuossa vaiheessa tosin jo ajattelin, että syteen tai saveen, ei se elämä siihen lopu jos tästä työstä tulee lähtö. Ihan hyvin työnantaja raskauteeni suhtautui, loppujen lopuksi. Nyt kun äitiyslomalla katsoo taakse päin tai edes miettii työkuvioita, niin tuntuu kyllä tosi kaukaiselta. On sitä niin paljon näköjään elämässä muutakin kuin työ.

 

[Heli79]

Ei se ole sun vastuulla miettiä miten työt sujuu kun olet äitiyslomalla, se on firman asia! Kannattaa näissä asioisssa olla itsekäs.... Tsemppiä vauvantekoon!