Voi että.. Olen pitänyt taukoa täältä, koska itsellä ollut meneillään alkukierto, eikä siis mitään kerrottavaa. Surullisia kuulumisia monella, ihan itseäkin surettaa, kun tiedän tasan miltä tuntuu.. Voimia jokaiselle. Sydäntäraastavan pettymyksen jälkeen vaatii ihan erityistä tsemppiä kaapia itsensä (taas) uuteen yritykseen ja (taas) uuteen toivoon. Itse yritän lohduttaa itseäni ajatuksella, että se meidän lapsi odottaa vielä aikaansa jossakin, istuu ja odottaa. Ja sitten kun on sen aika, se tulee ja raskaus pysyy ja kun vauva sitten syntyy, se on täydellinen oma ainutlaatuinen itsensä ja on kaiken odotuksen arvoinen. Ja että kaikki tämä odotus ja myös ne pettymykset on kestettävä, jotta juuri se vauva pääsee maailmaan. Pakko niin on vaan uskoa. Ei tästä muuten selviäisi. - Tämä ajattelu siis auttaa minua, toivottavasti nyt en tehnyt kenenkään oloa ainakaan pahemmaksi..
Mulla menossa nyt kp 16 eikä hymynaamaa näy. Tässä kierrossa olen lipitellyt greippimehua, yrittänyttä ei laiteta. Pari päivää sitten oli mukamas oviskipuja, mutta cb näyttänyt vain rinkulaa. Vuodosta en uskalla päätellä mitään, koska greippimehun vaikutuksesta hommat (vuoto, alavatsan tuntemukset) ainakin mulla muuttuu, eikä mihinkään normijuttuihin voi luottaa. Mennään siis tuurilla. Ja JTP:llä.