Tiheät yösyötöt/heräilyt..

Kohta 3kk:n ikäinen vauva herää yöllä tunnin tai korkeintaan kahden tunnin välein. Joinakin hyvinä öinä on 2,5h:n pätkä. Nälkä ei ole, luulen, että on vatsavaivaa. Iltapäivällä/illalla annan Rela-tipat. Röyhtäisee huonosti ja ilma jää kiertämään vatsaan. Voisiko olla apua Cuplatonista tai Disflatylista? Kumpi ois parempi? Päivällä voi nukkua neljäkin tuntia putkeen. Päivisin syöttövälit on noin 2-4 tuntia. Nälkä ei tosiaan ole, koska poika kasvaa hurjaa vauhtia.

 

Niin ja nukahtaa vain tissille uudestaan..

 

Cuplaton autto meillä.

 

Toisilla auttaa cuplaton, toisilla disflatyl, joillain ei kumpikaan... Disflatyl on helpompi antaa, kun sitä ei tarvitse antaa joka aterian yhteydessä.

 

Hei,
kuulostaa melkoisen tyypilliseltä - se siis, että tuossa iässä vatsavaivat vaivaavat. Toisaalta tuossa iässä alun mahdolliset vatsavaivat saattavat jo helpottaakin (?).

Noista tipoista on ollut täällä paljon juttua ja se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Cuplatonista ja Disflatylistä ei ole todettu tieteellisesti että niistä olisi apua mutta ei niistä haittaakaan ole. Kokeilemalla selviää. Mutta en suosittele noita relatippoja. Meillä ne eivät ainakaan sopineet, koska sisältävät auringonkukkaöljyä joka ärsyttää vatsaa. Jos haluat antaa maitohappobakteereita, suosittelen joko Gefilus Plus (maidoton) kapseleita, jotka avaat ja sekoitat puolikkaan kapselin aamuin illaan tilkkaan äidinmaitoa (esim. lusikalla) tai sitten esim. DDS-junior jauhe (saa ainakin luontaistuotekaupoista).

Mitä d-vitamiinia käytätte? Myös niistä voi tulla vatsavaivoja. Lisäksi imetyksen aikana kannattaa kiinnittää huomiota omaan syömiseen ja karttaa yleisesti ilmavaivoja aiheuttavia ruoka-aineita - voihan se tosin olla, ettet löydä mitään tiettyä syytä. Onko heräily alkanut vasta nyt vai onko vauva selvästi kärsinyt aikaisemminkin vatsavaivoista? Oletko muuttanut omaa ruokavaliotasi?

Vyöhyketerapiasta tai vauvahieronnasta voisi myös olla apua. Ihan vaikka kotikonstein kotona.

Meillä oli vatsavaivainen vauva 1kk-3kk ikäisenä (tosin juuri tuossa iässä sitten helpotti). Meillä auttoivat seuraavat (näin ainakin luulen):

- äidin täysin maidoton ruokavalio
- kaikki ilmavaivoja aiheuttavat ruoka-aineet äidin ruokavaliosta pois (pähkinät, ruisleivät, hiilihappojuomat, kahvit, paprikat yms...)
- d-vitamiinia vain silloin tällöin, merkkinä Dee-tipat
- Disflatyl (ehkä toi vain mielenrauhan äidille)
- maitohappobakteerina Gefilus plus (maidoton)
- vyöhyketerapia pari kertaa + jatkossa vauvahieronta kotona

Allergiaa en epäilisi heti alkuunsa, varsinkin jos vauva päivisin nukkuu pidempiä pätkiä, mutta toisaalta, jos heräämiset jatkuvat/lisääntyvät, pitää niitäkin ehkä alkaa pohtia. Vauvojen suolisto tuntuu vaan olevan niin mutkikas kokonaisuus että erinäiset asiat saattavat vaivata ilman selvää syytä Korvatulehduskin voi aiheuttaa heräilyä, varsinkin jos on itkuinen makuullaan, mutta toisaalta tuo ei kuulosta siltäkään, koska päivisin nukkuu hyvin.

Tuleeko sinulta maitoa tulvimalla? Yksi vatsavaivojen aiheuttaja voi myös olla liian runsas maidontulo jos vauva joutuu hotkimaan maitonsa. Tähän voi auttaa imettäminen 2-3 kertaa peräkkäin samasta rinnasta.

Tuossapa joitain mietteitä, toivottavasti jostain olisi apuja vaikka mitään poppakonstia tuohon ei taida suoralta kädeltä löytyä.

Tsemppiä :flower:

 

Kiitos hyvistä vastauksista! Pitää poimia vinkit talteen. Suihkutissejä mulla ei oo, d-tippoina Jekovit. Vatsavaivaa on ollu syntymästä asti, vähän silti vain, ei voi puhua koliikista. Mutta nämä tiheät heräilyt on alkanu nyt viikon sisällä. Olen kyllä kuullut, että voi johtus myös kasvupyrähdyksestä Katsellaan, miten menee.

 

heipparallaa

meillä nyt 6viikon ikäinen tytsy. Viikon iässä alkoi kovat vatsanväänteet ja sen myötä illat vauva itkee. Ostin disflatyl-tippoja, aluksi näytti että niistä apua oli, lopulta kävikin niin että mahavaivat vain paheni ja tyttö huusi vielä kipeämpänä. Jätin ne sitten pois. Nytkäyty kahdesti vyöhyketerapiassa, se vähän helpottanut, ei koko vaivaa pois vienyt, mutta pienikin hyöty on lopen iso apu, kun niin säälittää toisen kippurointiA katsella.

 

Meillä nuo yöheräilyt kertoivat korvatulehduksesta 3kk iässä.

 

Meillä oli TOSI paha koliikki ja yleisesti muutenkin tuota masuvaivaa ja lastenklinikalla sanoikin lääkäri ettei pitkään aikaan ollut nähnyt noin masuvaivaista vauvaa joka kuitenkin täysin terve mutta meillä ihmeparannus löytyis Osteopaatin käsittelyssä!

Ekan kerran jälkeen oli 2 iltaa tosi itkuinen ja puklaili rajusti mutta toisen kerran jälkeen pieni nukkui ensimmäisen kerran yöllä muutenkin kuin sylissä heijaten.

Suosittelen siis lämpimästi kaikille masuvaivaisille :heart:
Ja voimia!!!

 

Vatsavaivoja tarjotaan usein syyksi, mutta voi olla, että on enemmänkin tapa heräillä. Kannattaa yrittää hakea vaihtoehtoinen nukutuskeino yöheräilijälle. Jos sillä selviää ja uni jatkuu, niin ei sitten ole mitään vaivaa. Ongelma voi ratketa itsestään, mutta voi myös pahentua (meillä niin!). Siksi alkaisin jo nyt kiinnittää huomiota siihen, miten vauva öisin autetaan takaisin unten maille. Etsi Pantleyn kirja, se opastaa.

 

Kohta 3kk:n ikäinen vauva herää yöllä tunnin tai korkeintaan kahden tunnin välein. Joinakin hyvinä öinä on 2,5h:n pätkä. Nälkä ei ole, luulen, että on vatsavaivaa. Iltapäivällä/illalla annan Rela-tipat. Röyhtäisee huonosti ja ilma jää kiertämään vatsaan. Voisiko olla apua Cuplatonista tai Disflatylista? Kumpi ois parempi? Päivällä voi nukkua neljäkin tuntia putkeen. Päivisin syöttövälit on noin 2-4 tuntia. Nälkä ei tosiaan ole, koska poika kasvaa hurjaa vauhtia.

Kannattaa yrittää röyhtäyttää ja yrittää löytää sopiva asento, jossa röyhtäys tulee. Selkeästi vatsavaivojen lisäksi voi olla tiheän imun kausi, mutta myös heräily on normaalia. Myös jos vauva havahtuu siihen, että on yksin, voi havahduttaa hänet kokonaan hereille. Pienten vauvojen yöheräily on normaalia, jotkut tarvitsevat vanhemman auttamaan uneen, jotkut eivät.

HUS unikoulu:
Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan n. 50 min., kun se on aikuisella. n. puolitoista tuntia. Tämän vuoksi vauvan herääminen ajoittuu useimmiten aikuisen syvimmän unen vaiheeseen, jossa aivot eivät ole virittäytyneet valvetilaan, vaan aikuinen herää hämmentyneenä ja sekavana ja usein vihaisena

Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen - joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.

Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät.

Tiheän imun kausi: http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=101&Itemid=165

Rintahan oli siitä ihmeellinen, että se tuottaa maitoa tilauksen mukaisen määrän. Tiheän imemisen kausina lapsi imemällä kasvattaa maidon tuotantoa vastaamaan isomman lapsen tarpeita. Imuttelu on usein erityisen intensiivistä iltaisin, jolloin "tilataan seuraavan päivän maitoja".

Tällaisia tiheän imemisen kausia tulee kaikille lapsille silloin tällöin. Jostain syystä niitä on odotettavissa varsinkin kuuden viikon, kolmen kuukauden ja viiden-kuuden kuukauden ikäisillä lapsilla.

Tiheää, joskus melkeinpä jatkuvaa imuttelua kestää ehkä kaksi päivää, voi mennä kokonainen viikkokin, mutta pian huomaat, että syöttövälit ovat taas pidentyneet, imusessiot lyhentyneet ja maito riittää mainiosti.

Vauvojen unesta: http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/uni.htm

Yksi keskeinen vauvojen vuorokautta rytmittävä tekijä on nälkä. Pienet lapset eivät kykene syömään kerrallaan niin suuria määriä, että näläntunne voisi pysyä poissa esimerkiksi läpi yön. Näin ollen imetystä tai maitopulloa ei pitäisi säännöstellä edes yöaikaan. Jotkut lapset saattavat tarvita yöruokailua pitkäänkin, vaikkakin siitä saattaa muodostua joillekin lapsille tapa.

Suurin osa lapsista näyttää tutkimusten valossa lopettavan yösyömisen noin puolen vuoden iässä, mutta sitä ei voida yleistää kaikkiin lapsiin. Tähän vaikuttaa paljolti iltaruokailu: kuinka paljon ja mitä lapsi saa syödäkseen. Toiset lapset eivät syö iltaisin niin suuria annoksia että pysyisivät koko yön kylläisenä, ja myös aineenvaihdunnalliset tekijät saattavat vaikuttaa.

Äidin ja vauvan yhdessä nukkuminen

Kaikki täältä: http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139

Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.

Äidin jatkuvan läheisyyden ja ympärivuorokautisen hoivan merkitys on alettu ymmärtää pikkuhiljaa myös lääketieteen piirissä. Synnytyssairaalat rakentavat kiireesti perhehuoneita, joissa myös isät voivat viettää vauvan elämän ensimmäiset päivät yhdessä perheensä kanssa. Synnyttäneiden osastoilla vauvat ovat äidin hoidossa alusta saakka. Edistyksellisimmät sairaalat suosittelevat, että vauva myös nukkuisi äidin vieressä ja pahoittelevat sairaalan sänkyjen kapeutta. Tällä tavoin pyritään turvaamaan myös imetyksen alkuun saattaminen ja onnistuminen.

Imetyksen mekanismit suosivat myös mahdollisimman luonnonmukaista, vauvan tarpeista lähtevää lähestymistapaa, jossa vauva on mahdollisimman paljon äidin lähellä, saa imeä niin usein kuin haluaa ja niin kauan kerrallaan kuin haluaa. Luonnollisena jatkumona tässä prosessissa on se, että vauva saa myös öisin imeä rajoituksetta. Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen. Olen itse kokenut omakohtaisesti sen, kuinka aamulla lukuisten heräämisten jälkeen on täysin levännyt olo, eikä itse asiassa tarkkaan edes muista, kuinka usein tai harvoin on herännyt. Sama mekanismi toimii myös päiväunilla; yksin sänkyyn laitettuna vauva herää 50-60 minuutin kuluttua ja täytyy nukuttaa uudelleen. Jos myös äiti nukkuu päiväunet, vauva ehkä herää, varmistaa äidin läsnäolon, imee vähän ja molemmat jatkavat unia. Päiväunilla äiti myös kompensoi mahdollista öisistä heräämisistä aiheutuvaa väsymystä.

Antropologi, filosofian tohtori James McKenna on tutkinut äidin ja vauvan yhdessä nukkumista. Kalifornian yliopiston neurologian laitoksen unihäiriökeskuksessa 3 kk ikäiset vauvat äiteineen nukkuivat laboratoriossa muutamia öitä. Äiti-vauva -parit oli jaettu etukäteen kahteen ryhmään sen mukaan, nukkuivatko he kotioloissa yhdessä vai erikseen. Laboratoriossa he nukkuivat 2 yötä tottumaansa tapaan ja yhden yön päinvastoin. Nukkumista kuvattiin videolle ja elintoimintoja monitoroitiin. Tulosten mukaan yhdessä nukkuminen lisäsi kokonaisunimäärää riippumatta siitä, oliko siihen aikaisempaa tottumusta vai ei. Yhdessä nukkuminen pidensi imetysaikaa ja -tiheyttä, ja vauva ilmaisi itkien nälkäänsä vain erikseen nukkuessa. I ja II-vaiheen uni lisääntyi, III- ja IV-vaiheen uni väheni yhdessä nukkuessa, eli vauva on herätettävissä helpommin. Yhdessä nukkuminen lisäsi äidin ja vauvan unen samanasteisuutta ja hereillä oloa yhtä aikaa. Yhdessä nukkuessa vauva nukkui harvemmin vatsallaan, mitä pidettiin hyvänä asiana. Yhdessä nukuttiin hyvin lähekkäin, kasvokkain, mikä lisäsi vauvan saamaa sensorista stimulaatiota. Äidit myös valvoivat lapsensa unta myös nukkuessaan. Riippumatta aikaisemmista nukkumistavoista kaikki siis hyötyivät yhdessä nukkumisesta.