?
"..."
Vieras
Olen kärsinyt esiintymisjännityksestä siitä päivästä asti, kun menin yläasteelle. Rakastin ennen esiintymistä, oli ihanaa olla esillä ja esiintyä. Minulla oli lapsena aina paljon harrastuksia, olin näytelmäkerhossa, harrastin monen montaa eri juttua kuten esimerkiksi showtanssia ja balettia. Rakastin esiintymistä, tottakai se aina jännitti mutta se fiilis mikä siitä tuli oli hurmaava. Ja kaikki muuttui kun menin yläasteelle.
En tiedä miksi, kai se oli murrosikä, mutta aloin jännittää ihan kamalasti esiintymistä. Koin, etten hallitse kehoani ollenkaan, ääni tärisi, kädet vapisi, hikoilutti ihan älyttömästi ja naama oli punainen kun paloauto. Kerran pyörryin esitelmää pitäessäni ja se on tietysti vain pahentanut esiintymispelkoani.
Nyt olen 24-vuotias, eikä tuo esiintymispelko ole kadonnut mihinkään. Luin juuri artikkelin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tajusin heti mistä on kyse kohdallani. Olen aina ollut suorittaja, pelkään epäonnistumista. Tällä hetkellä opiskelen ja kävipä niin hassusti että yksi päivä keskustelimme ryhmäni kanssa peloista, ja miltei puolet luokasta kertoi kärsivänsä paniikkikohtauksista, esiintymisjännityksestä, kahvikuppineuroosista, sosiaalisten tilanteiden pelosta jne. Oli helpottavaa tajuta, etten ole ainoa.¨
Olen ennenkin puhunut jännittämisestäni, minulle on aina sanottu että se kuuluu asiaan ja menee iän myötä ohi. Näin ei ole kuitenkaan käynyt ja olen aivan älyttömän helpottunut kun tajusin että mistä on kyse. En jännitä siis kaikkia sosiaalisia tilanteita, vaan yllättäviä ja uusia juttuja, kuten esim. esiintymistä. Joskus myös aamuruuhkassa täpötäysi juna saa minut hikoilemaan, tulee tunne että pitää seistä junan ovien lähellä, ettei jää ihmisten jalkoihin.
Varasin tänään itselleni lääkäriajan muissa asioissa ja nyt tajusin, että voin samalla jutella lääkärille noista peloista. Kysymykseni teille onkin, että minkälaista hoitoa olette saanet sosiaalisten tilanteiden pelkoon? Luokkalaiseni mainitsi propral-lääkkeen joka on auttanut häntä esiintymisjännityksen kanssa. Onko siitä tosiaan apua? En haluaisi syödä lääkettä mihin voi jäädä koukkuun, mutta käsittääkseni propral ei ole sellainen?
Onpa todella kevyt olo nyt, kun vihdoin ymmärsin mistä peloissani on kyse. Olen aina ennen ajatellut ettei tähän ole mitään lääkettä olemassakaan, että kestettävä on hammasta purren tämäkin asia. Aivan ihana tunne on nyt, kun pääsen vihdoinkin tästä lääkärillekin puhumaan
En tiedä miksi, kai se oli murrosikä, mutta aloin jännittää ihan kamalasti esiintymistä. Koin, etten hallitse kehoani ollenkaan, ääni tärisi, kädet vapisi, hikoilutti ihan älyttömästi ja naama oli punainen kun paloauto. Kerran pyörryin esitelmää pitäessäni ja se on tietysti vain pahentanut esiintymispelkoani.
Nyt olen 24-vuotias, eikä tuo esiintymispelko ole kadonnut mihinkään. Luin juuri artikkelin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tajusin heti mistä on kyse kohdallani. Olen aina ollut suorittaja, pelkään epäonnistumista. Tällä hetkellä opiskelen ja kävipä niin hassusti että yksi päivä keskustelimme ryhmäni kanssa peloista, ja miltei puolet luokasta kertoi kärsivänsä paniikkikohtauksista, esiintymisjännityksestä, kahvikuppineuroosista, sosiaalisten tilanteiden pelosta jne. Oli helpottavaa tajuta, etten ole ainoa.¨
Olen ennenkin puhunut jännittämisestäni, minulle on aina sanottu että se kuuluu asiaan ja menee iän myötä ohi. Näin ei ole kuitenkaan käynyt ja olen aivan älyttömän helpottunut kun tajusin että mistä on kyse. En jännitä siis kaikkia sosiaalisia tilanteita, vaan yllättäviä ja uusia juttuja, kuten esim. esiintymistä. Joskus myös aamuruuhkassa täpötäysi juna saa minut hikoilemaan, tulee tunne että pitää seistä junan ovien lähellä, ettei jää ihmisten jalkoihin.
Varasin tänään itselleni lääkäriajan muissa asioissa ja nyt tajusin, että voin samalla jutella lääkärille noista peloista. Kysymykseni teille onkin, että minkälaista hoitoa olette saanet sosiaalisten tilanteiden pelkoon? Luokkalaiseni mainitsi propral-lääkkeen joka on auttanut häntä esiintymisjännityksen kanssa. Onko siitä tosiaan apua? En haluaisi syödä lääkettä mihin voi jäädä koukkuun, mutta käsittääkseni propral ei ole sellainen?
Onpa todella kevyt olo nyt, kun vihdoin ymmärsin mistä peloissani on kyse. Olen aina ennen ajatellut ettei tähän ole mitään lääkettä olemassakaan, että kestettävä on hammasta purren tämäkin asia. Aivan ihana tunne on nyt, kun pääsen vihdoinkin tästä lääkärillekin puhumaan