H
hiemanväsy
Vieras
Itse en kyllä tiennyt mitä lapset tarkoittavat, kun hommaan ryhdyin. Aina puhutaan vain vaativasta vauva-ajasta, ja kuvittelin, että kun siitä selviää, helpottaa.
Mutta ei, isommissa lapsissa on aivan yhtä paljon työtä.
Vaikka lapsi osaisi periaatteessa pukea itsensä, kun hän hakee kaapista vaatteet, kaikki vaatteet koko hyllyltä ovat lattialla, eli paljon enemmän työtä kuin vauva-aikana. Ja kyllä hän laittaa ne itse takaisin jos käsken, mutta ne ovat aivan mykkyrällä, koska hän ei osaa vielä laittaa kunnolla ja siististi.
Ja kun hän maalaa, kaatuu vesi, joka ainoasta asiasta mitä leikki-ikäiset lapset tekevät, tulee äidille/hoitajalle kauhea työmäärä. En minä tätä ainakaan käsittänyt lapsettomana. Ehkä jos lapset ovat ulkona viihtyvää lajia, pääsee helpoimmalla? PUkee lapset ulos. Meillä eivät viihdy ulkona.
Ja sitten koululaiset, nykyään tulee joka viikko koululta jotain lappua, mitä minun pitää tehdä. Minun pitää joka päivä kuunnella lapseni lukuläksy, tehdä sitä tehdä tätä, ostaa sitä ostaa tätä.
Tämä ei ilmeisesti oikeasti helpota missään vaiheessa. Vielä kun minulla oli aivan pienet lapset, ihmettelin, miten jotkut vanhemmat niin innokkaasti odottavat lastensa itsenäistymistä. Nyt alkaa hieman ymmärtää. Tämä vanhemmuus vie mehut niin totaalisesti.
Murkkuiät ym. on vielä edessä. Tämä muuttuu koko ajan vaativammaksi ja omat voimat eivät enää samat kuin pikkulapsiaikana.
Huoh.En tiennyt mitä tämä on. Liiaksi korostetaan vauvavuotta ym. joka minulle nautinnollisinta ja helpointa aikaa, kun olen imettämisestä nauttinut, mutta tämä muu härdelli on kovaa työtä. Ruokaa siivousta pyykkiä...jälkien korjausta auttamista neuvomista...
Mutta ei, isommissa lapsissa on aivan yhtä paljon työtä.
Vaikka lapsi osaisi periaatteessa pukea itsensä, kun hän hakee kaapista vaatteet, kaikki vaatteet koko hyllyltä ovat lattialla, eli paljon enemmän työtä kuin vauva-aikana. Ja kyllä hän laittaa ne itse takaisin jos käsken, mutta ne ovat aivan mykkyrällä, koska hän ei osaa vielä laittaa kunnolla ja siististi.
Ja kun hän maalaa, kaatuu vesi, joka ainoasta asiasta mitä leikki-ikäiset lapset tekevät, tulee äidille/hoitajalle kauhea työmäärä. En minä tätä ainakaan käsittänyt lapsettomana. Ehkä jos lapset ovat ulkona viihtyvää lajia, pääsee helpoimmalla? PUkee lapset ulos. Meillä eivät viihdy ulkona.
Ja sitten koululaiset, nykyään tulee joka viikko koululta jotain lappua, mitä minun pitää tehdä. Minun pitää joka päivä kuunnella lapseni lukuläksy, tehdä sitä tehdä tätä, ostaa sitä ostaa tätä.
Tämä ei ilmeisesti oikeasti helpota missään vaiheessa. Vielä kun minulla oli aivan pienet lapset, ihmettelin, miten jotkut vanhemmat niin innokkaasti odottavat lastensa itsenäistymistä. Nyt alkaa hieman ymmärtää. Tämä vanhemmuus vie mehut niin totaalisesti.
Murkkuiät ym. on vielä edessä. Tämä muuttuu koko ajan vaativammaksi ja omat voimat eivät enää samat kuin pikkulapsiaikana.
Huoh.En tiennyt mitä tämä on. Liiaksi korostetaan vauvavuotta ym. joka minulle nautinnollisinta ja helpointa aikaa, kun olen imettämisestä nauttinut, mutta tämä muu härdelli on kovaa työtä. Ruokaa siivousta pyykkiä...jälkien korjausta auttamista neuvomista...
Ja äitini sanoi, että ihmetteli kun vanha kansa sanoi sanonnan: 'pienet lapset, pienet murheet', kun rättiväsyneenä koitti selvitä meistä lapsista kun olimme pieniä, mutta jälkeenpäin se elämä opetti että ihan just niin, isommat lapset toivat isompia murheita! Ja onhan tää tosiaan käynyt pääkopan päälle enempi kun tuo lapsi on kasvanut, jotenkin sitä vauva-aikana aina tiesi kuitenkin mitä seuraavaksi koittaa, nyt sitä on välillä ihan sormi suussa että mitä sitten, ja siihen mennessä kun on mielestään keksinyt jonkun ratkaisun niin lapsen ongelma onkin jo vaihtunut.